Lue keskustelun säännöt.
en jaksa (ilo on kadonnut)
26.03.2010 |
Mulla on aivan ihanat kauan odotetut ja toivotut lapset, talo, mies, ok työ jne... Miksi kuitenkaan mikään ei tunnu enää hyvältä. Lapset riitelee/uhmaa koko ajan. Päivät siis ovat yhtä kitinää ja huutoa. Varsinkin nuorempi (2 v.) on todella haastava luonne. Hän keksii koko ajan mitä älyttömämpiä temppuja ja on niin vilkas, että tavallinen kauppareissu tai puistoon kävely on todellinen stressaava voimien koitos. Miehen kanssa menee koko ajan huonommin ja huonommin. Rakkaus on hävinnyt täysin. Välillä toivoin että lähtis. Kaikki on kuitenkin tavallaan hyvin, mut toisaalta olen niin onneton. Lasten takia yritän! Heidän kanssaan puuhailen, ulkoilen, askartelen yms., mutta huomaan, että kertaakaan en ole tänään edes hymyillyt aidosti saatika sitten nauranut. Toki yritän teeskennellä iloista lasten seurassa. Olen vaan niin väsynyt tähän rakkaudettomaan liittoon ja huutaviin lapsiin. Miten sitä ihanaa arkea taas elettiinkään? Apua.
Kommentit (2)
pieni irtiotto arjesta? on niin tutun kuulosta että mullakin on tollasia kausia joskus..arki on niin ressaavaa..
saisitteko lapset hoitoon ja miehen kans paripäivää lomaa...vaikka kylpylä ym?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut oikeasti onko jollain neuvoja? Onko elämä tällaista?
Mä haluaisin niin iloita ja nauraa, tehdä asioita ja ELÄÄÄ! Nyt kaikki katoaa jotenkin siihen, että kotona on ahdistava ilmapiiri (mun ja miehen välillä). Sit tuntuu, ettei lasten kiukkuakaan jaksa niin hyvin kuin pitäisi, koska koko ajan on paha olla. Tää on siis ongelma nro 1.
Toinen on kai sit tuo nuorimman haastava luonne ja kasvatusongelmat. Tuntuu, että 2-vuotias vaan nauraa, vaikka kieltää. Ei tottele millään ja saa hurjia raivareita. Oikeasti on takki tyhjä tällä äidillä.