Onko oikeutta vaatia puolisoa osallistumaan sukujuhliin?

tärkeä asia. Ei kannata miestä sukujuhliisi pakottaa, mutta älä sinäkään lähde miehen puolen juhliin, jossei sinua oikeasti huvita.



Naiset miettii asioita liian usein muiden kannalta. Joskus kannattaa ottaa oppia miesten itsekkäästä ajatusmaailmasta, jossa omat halut ja tarpeet ajavat kaiken muun edelle.



Kompromissit on hyviä, jos kumpikin osapuoli niitä osaa tehdä. Meillä homma toimii niin, että kumpikin osallistutaan ihan iloisella naamalla toiselle tärkeisiin tilaisuuksiin, vaikkei ne nyt just itselle olisikaan maailman antoisin juttu.



Käydään paljon kumpikin omissa jutuissa myös. Mutta jos toinen sanoo, että "olisi tosi mukava, jos lähtisit aveciksi meidän työporukan oopperailtaan", niin toki lähden. Rakkaudesta mieheeni. En siksi, että välttämättä haluaisin hengailla miehen työkavereiden kanssa.

ihmisestä jos ei ole kiinnostunut puolison suvun juhlista. Itse olen sellainen, en tosin kovasti innostu omankaan sukuni pirskeistä. Mitään erityistä syytä ei ole, en vaan ole innostunut. Erityisesti miehen suvun puolella tunnen itseni aina ylimääräiseksi. Olenko siis moukka?

Ketään ei voi pakottaa tykkäämään samoista asioista kuin puolisonsa, mutta voi vaatia SIETÄMÄÄN asioita, jotka ovat puolisolle tärkeitä!



Joten jos ap:n suku ja heihin hyvien suhteiden ylläpito on ap:lle tärkeää, niin joo, kyllä rakastava puoliso sietää sen puolesta hiukan epämukavuuttakin!



Ottakaa huomioon, että ihmisillä noin yleensä on perustarve pitää läheisiinsä yhteyttä. Se on siis aika lailla olennaisempi asia kuin jokin harrastus (eli jonkun tässä ketjussa esille ottama mieltymys hirvimetsällä käymiseen). Jos ap ei miehen paheksunnan ja pois jäämisen takia itse kehtaa mennä sukunsa tentattavaksi, ap:n mies on todellakin tavallaan eristämässä ap:tä suvustaan.



Ja juu: miehen neurologiset ongelmat tai suvun suoranainen ilkeys/huono käytös ovat hiukan eri asia.



Normaalisti käyttäytyvän suvun kanssa sen sijaan pitäisi jaksaa olla tekemisissä muutaman tunnin ajan. Se ei voi oikeasti vaatia niin kauheita ponnistuksia, jos kyseinen ihminen OMAN sukunsa kanssakin kerran jaksaa sukuloida.

Kyllä kai niiden sukulaistenkin pitää nähdä vaivaa, jotta heidän seurassaan jaksaa olla.

Että kun SINUA ei huvita ja telkusta tulee lempparisarja, niin enpä viitsi laariperääni nostaa ylös soffasta.



Sanoin mielestäni täysin selvällä suomen kielellä, että jos ja kun se suku on selväpäistä ja osaa käyttäytyä, voi siippa hiukan tinkiä omasta mukavuudestaan.



Ja missäpä sanoin, että se olisi yksipuolista? Hä? Minä teen tämän tästä asioita, jotka eivät ole ehkä minun top 10 -tekemislistallani, jotta mies saa minusta kumppanin sellaiseen tekemiseen/menoon, joka on hänelle tärkeää. Ja hän toimii samalla lailla minun suhteeni.

Mä rakastan mun sukulaisia ja olen joka viikko jonkun kanssa tekemisissä. Mun mies inhoaa sukujuhlia ja on nyt on jo yksistä jäänyt. Mä tulin siitä tosi surulliseksi.

Koska juhlat ovat mulle tärkeitä, en ymmärrä miksi mieheni ei voi joustaa. Tänä kesänä serkkuni menee naimisiin. Paikka on hulppea ja hyvin kallis, sinne ei ole lapsia kutsuttu. Nyt mieheni on ilmoittanut jäävänsä lasten kanssa kotiin ja saan mennä yksin. Tiedän että anoppini tulisi mielellään lastenvahdiksi.

Pari kk aikaa ilmoittautumiseen ja nyt aihe on kuin punainen vaate.

Mutta ethän sinä aikuista miestä saa väkisin korvannipukasta raahattua.



Huonoa käytöstä, jos puoliso ei tule.

että on nähnyt vaivaa ? Toisen tarvitsisi ainoastaan tulla paikalle, syödä ja jutella pikkuisen....Ei ole mielestäni liikaa vaadittu, jos ylipäätään on sitoutunut suhteeseen.

Kyllä kai niiden sukulaistenkin pitää nähdä vaivaa, jotta heidän seurassaan jaksaa olla.

ilman perässävedettävää vastahakoista puolisoa.

ja mä aloin jättämään sitten väliin heidän sukunsa juhlia. Siitä nousi haloota, kun olin niihin siihen asti aina osallistunut ja vieläpä niin, ettei mies itse vaivautunut paikalle läheskään puoleen niistä.



Jätin siis osallistumatta eräästä kauniista päivästä lähtien. En ilmoittanut mitään itseni enkä mieheni puolesta, enkä edes mieheltäni kysynyt onko menossa.



Kun sitte tuli kyselyjä, vein puhelimen aina miehelle ja hän joutui selittelemään itse mitä mieleen juolahti miksei tultu jne.



Mieheni jotenkin sitten haavhtui tilanteeseen ja alkoi itse ehdotella juhliin menemisiä jne.

Siitä sitten lähti uusi "juhla-aikamme" :D

Meille on tulossa suvun kokoontuminen. Ei oikein huvittaisi matkustaa, mutta minkäs teet täytyy lähteä, ei ole fiksua kieltäytyä kun kerran järjestetään ja vanhemmat ihmiset pahastuisivat kiletäytymisestäni. Voihan sillä olla kivaakin, vaikka kaikkia en tunnekaan.

Jos toinen ei viihdy juhlissa ja jää ennenmmin kotiin, on kotiinjäävä itsekäs. Jos toinen viihtyy ja päättää pakottaa toisen mukaan - onko hän sitten epäitsekäs?



Itse en pidä juhlista, en viihdy niissä ja mun mielestä se on pelkkää ajanhaaskausta vetää ykköset päälle, puhua puutaheinää, vastata uteluihin omasta elämästä joka ei kuulu kenellekään ja teeskennellä että hauskaa on. Jotkut tykkää juhlista, toiset ei.



Todella tylyä käytöstä niiltä jotka tivaavat kerta toisensa jälkeen missä puoliso on vaikka olisi moneen otteeseen sanottu että hän ei halua osallistua yleensäkään mihinkään juhliin. En käsitä kuka siitä nauttii että aikuinen ihminen pakotetaan tilaisuuteen jonne hän ei halua - tai muuten juhliin haluava puoliso saa itkupotkuraivarin ja harkitsee eroa ja varmaan myös masentuu.



Jos toinen pitää juhlia yhtä kiinnostavina kuin katsoisi maalin kuivuvan seinään niin mitä kiksejä se toinen siitä saa kun puoliso katsoo koko ajan kelloa ja toivoo pääsevänsä kotiin.



T: nainen.

En käy miehen suvun juhlissa eikä mies minun sukuni juhlissa, eikä kukaan kysele, että missä puoliso on. Me olemme 2 itsenäistä ihmistä, emme puolikkaita.

Mutta minusta on moukkamaista jos ei osallistu.

Itse osallistun jos kutsutaan.

Asia erikseen jos ei ehdi tai muuten pääse. Mutta kyllä kertoo ihmisestä jos tämä "ei vaan haluu"!



;)

Ei niissä juhlissa tarvita sellaisia, jotka eivät niihin halua osallistua. Itsenäisty sen verran, että voit mennä itse sinne mihin haluat - ja pysyä myös itse pois sieltä mihin et halua.

Mutta minusta on yksinomaan kiusallista selitellä ihmisille, kun kysytään: "Miksi xx ei tullut? Tai missä hän on?"



Mitä ihmisestä kertoo se, että ei vain halua tulla?



ap

Kyllä niiden sukulaistenkin pitää jaksaa ponnistella, että ovat siedettäviä ja siksi heitä halutaan tavata.

joka ei haaskaa aikaansa typeriin sukulaisiin.

Eikö se riitä, etä itse osallistut? Jos ei miehesi juhlista välitä.

Kysy mieheltäsi, mitä hän haluaa, että vastaat sukulaisten uteluihin hänen poissaolostaan. Sinullehan on kiusallista ne kyselyt, vaikka et niitä ole aiheuttanutkaan. Haluaako miehesi, että keksit valkoisen valheen, vai saatko sanoa, "hän ei halunnut tulla". Jälkimmäinen taas aiheuttaa lisää ihmettelyä ja kysymyksiä. Mielestäsi miehesi voisi miettiä asiaa sinun kannaltasi. Ei kai hän halua, että sinä joudut harmilliseen välikäteen?