Lapsen päiväkotiin menosta! Sydän pakahtuu

hyvin se siellä pärjää, eiköhän ammattilaiset saa lapsen rauhoittumaan jos tarve on :D



voipi olla että lapses viihtyykin hoidossa niin hyvin ettei haluakaan enää kotiin lähteä ;)

että varmasti viihtyy... olis jääny varmaan jo tutustumis kerralla sinne, mutta silti äiti on itku silmässä...



En olis itestäni uskonu! Kauanko tämä kestää? (siis aikuisen tottuminen tähän järjestelyyn)



ap

Lapsi ehtii olla nyt pari kuukautta hoidossa ja sitten kun on sopeutunut, jääkin taas kotiin. Syksyllä sama taas edessä. Laittaisin lapsen päiväkotiin vasta elokuussa, jos suinkin mahdollista.



Meillä on vain hyviä kokemuksia päiväkodista, kuopus oli hiukan alle 2v kun aloitti. Ei taantunut, vaan alkoi heti oppia huimasti asioita, mm. omatoiminen pukeminen alkoi heti sujua paremmin. Eikä vain siksi että pk:ssa ei ehdita kaikkia pukea, vaan siksi että hän oikeasti innostui ottamaan mallia muista ja hoitajat kannustivat. Kotonakin halusi ehdottomasti itse pukea ulkovaatteet.



Lapseni rymässä kyllä lohdutetaan ja pidetään paljon sylissä. Hoitajien ei ole tarvinnut koskaan sanoa että tyttö olisi itkeskellyt koko päivän. Ammattitaitoiset hoitajat saavat yleensä lapsen huomion kiinnitettyä muualle, jotta ikävä unohtuu. Ja antavat lapselle huomiota ja syliä.

kaikki opiskelu ja työkuviot avoinna. Voi olla että jatkaa kesällä jos menen työharjoitteluun... opinnot siis juuri loppumassa ja työpaikkaa ei tiedossa.



ap

Miksi lapsi edes itkisi niin ettei sitä saisi rauhoittumaan?

Miksi lapsi taantuisi vaikka potalla? Nehän päinvastoin opettaa lapsille tuollasia jos ei osaa.



Jos äiti on reipas viemään niin lapsi ei reagoi äidin tunteiden vuoksi. Kai se lapsi nyt itkee jos äiti on tunteiden vallassa.



2- vuotiaalla on mukavaa lapsiporukassa.

Itse ryntäsin oksentamaan pahasta olosta, kun olin jättänyt ekan kerran esikoisen hieman alle 3-v. päiväkotiin.harjoitelkaa pikuhijaa,jos sula nyt vielä aikaa pitää lyhkäsiä päiviä, saat pidettyä hoitopaikan mut vasta harjoittelette.

yritän koota itseni, ettei lapsi reogoi minuun väärin :). En vain tiedä miten pidän itseni koossa ja olen pokkana ja iloisella tuulella.



ap

eikä viherkasvi jonka hoitajan ammattitaidolla sais tyytyväiseksi ja hiljaiseksi kuin napista painamalla. Hoidon aloitus on useimmille lapsille jonkinlainen kriisi, ja ainakin omassa kaveripiirissäni on lapsia, jotka on itkeslleet kovasti hoidossa parikin ekaa viikkoa. Ap:n huoli on ihan realistinen. Onhan hän tällä hetkellä lapsen koko maailma. Lapsi varmasti sopeutuu, mut ei se välttämättä helppoa ole alussa kenellekään.



Kun kyse on vaan kahdeksasta viikosta, niin onko ihan mahdotonta, että ette saisi jotakuta siksi ajaksi huolehtimaan lapsesta? Eihän sulla välttämättä mene opparissa joka päivä kahdeksaa tuntia. Onko sulla äitikavereita jotka vois huolehtia lapsesta, jos maksat heille?

Aika yleistä on esimerkiksi se, että alussa lapsi tottuu muutamassa päivässä jäämään hoitopaikkaan. Sitten menee viikko-pari, ja uutuudenviehätys vähän karisee, ja lapselle tulee uusi itkuisa kausi, jolloin saattaa vastustella hoitoon jäämistä, ja se sitten menee taas ohi.



Ja joillakin lapsilla esimerkiksi viikon talviloma tms saattaa taas tehdä sen, että arkeen tottuminen ottaa taas oman aikansa.

Kaikista äideistä ensimmäisen lapsen hoidon aloitus tuntuu tuollaiselta! Ei siihen muuta konstia ole kuin totutella ajatukseen ja hyväksyä se. Teeskentele reipasta lapsesi takia. Kaikkeen tottuu ja pian saatat nähdä asiassa jo hyviäkin puolia!



Oma arka kaksivuotiaani meni hoitoon vuosia sitten ihanaan pieneen ryhmikseen, ja vaikka omaa sydäntäni kylmäsi, kaikki sujui tosi hienosti. Pian huomasin lapsen kehittyvän hurjaa vauhtia niin syömisessä, pukemisessa kuin toisten lasten kanssa olemisessa. Taantumisesta en huolehtisi, yleensä käy varmaan päinvastoin. Vanhemmatkin yllättyvät, miten taitava ja kykenevä lapsi on.

ja syliin saattaa päästä, triippuen henkilökunnasta.



Jotkut hoitaja teivät halua huutavaa lasta syliin, jotkut tekevät kaikkenmsa ettei lapselle edes tulisi tarvetta itkeä ja ikävöidä.



Ihmisistä on paljolti kyse kuinka lapsesi hoito hoituu.



Vessa-asia ei taannu, sillä vessassa käydään "laumassa" aina ennen jotain...aamu-ulkoilua, ruokailua, kun kädetkin pestään ruokailua varten,ennen päiväunia ja sen jälkeen, ennen välipalaa kenties, ainakin kädet pestään vessassa, ennen iltapäiväulkoilua.



Vaikka kuinka harmittaisi joku asia, älä puhu siitä lapsesi kuullen, koska näin lapsi saa tukea esim. siihen ettei halua mennä, kun ne täditkin siellä on...Sinä ap voit keskustella lapsesi tekemisistä ja yritä aina puhua asioista kuinka ne ovat kivoja asioita mitä on tehnytkin piirtämisestä syömiseen.



Voit vaikka kysellä että mikä ruoka oli niin hyvää että haluaa sitä kotiinkin, tyyliin että arvostaa päiväkodin ruokaa.



Älä näytä lapselle omaa suruasi siitä että hän joutuu jäämään, myöhemmin voi olla että sana "joutuu" muuttuu sanaksi saa mennä...

päinvastoin. Ne potattaa siellä mun mielestä vähän turhankin paljon. Aluksi voi olla vähän taantumaa, kun lapsi oppii uusia tapoja.



Tottakai päiväkodin hoitajat lohduttavat itkevää lasta, mutta ei ne sulle sieltä soita muuten kuin jos lapsi on sairas. Mitä sä puhelimessa voisit tehdä?



Hoitajat on ammattilaisia, joten kyllä ne sun lapsen kanssa pärjää;)



Sun pitää nyt antaa lapselle sellainen kuva, että pk on hyvä paikka ja luotat hoitajiin, muuten homma menee puihin.



Mulla on ollut lapsi päiväkodissa 13 vuoden ajan (mulla on siis kolme lasta, joista ensimmäinen aloitti 3-vuotiaana 13 vuotta sitten) ja nyt on kuopuksen viimeinen kevät menossa.



Päiväkoti on hieno paikka, ja olen saanut näiden vuosien ajan valtavasti sieltä tukea vanhemmuuteen ja lapset ovat kehittyneet ja saaneet hoitajilta ja opeilta paljon.

Jos olet itkuinen ja paniikissa, tartutat paniikin vielä lapseesi.



Suurimmalla osalla päiväkodin aloitus menee hyvin ja ainakin meidän päiväkodissa jopa sanoivat, että parempi on aloittaa heti kunnolla, eikä pidentää aikaa vähitellen. Jos lapsi tottuu siihen, että äiti tulee tunnin tai kahden päästä, hän voi koko ajan odottaa vanhempaansa. Lisäksi päivän rutiinit rikkoutuvat ja lapsi voi jäädä ulkopuoliseksi osasta toiminnasta.



Meillä on suositeltavaa, että lapsi tuotaisiin aamupiiriin (klo 9) ja haetaan välipalan (klo 14) jälkeen, mikäli päivää haluaa lyhentään. Aamupiirissä käydään päivän ohjelma läpi ja ketkä ovat paikalla jne. Se auttaa lasta hahmottamaan päivän kulun.



Meidän päiväkodin pienten osastolla on aina syli tarjolal lohdutusta kaipaavalle ja alussa varsinkin pienimmät (1 v.) voivat syliä kyllä tarvita. Muut lapset toimivat esimerkkinä ja lapset reipastuvat kyllä hienosti, varsinkin jos leikkiinohjausta ja pienryhmiä käytetään ammattitaidolla.

Olin itse samassa tilanteessa tammikuussa. Asiaa oli suunniteltu pitkään, mutta viimeisillä viikoilla meinasin lyödä jarrut pihjaan.

Varasin tutustumiseen viikon ja oli ihana nähdä, kuinka rauhallista päiväkodissa oli (en käsitä vieläkään, kuinka 12 alle 3-vuotiaan lapsen ja kolmen aikuisen ryhmässä voi oikeasti olla niin rauhallista, mutta siellä on) ja kuinka ihania tädit olivat. Jos päiväkodissa olisi jotain vialla, huomaisit sen tutustumisen aikana.



Komppaan edellistä eli tärkeintä on nyt näyttää lapselle, että hoitoon on kiva mennä (ja itkeä siitten itse autossa parkkipaikalla).



Meillä hoitajat kertovat iltapäivällä tosi paljon päivän tapahtumista. Jos eivät spontaanisti kerro, kysele itse aktiivisesti.

Vanhemmille on aina kova paikka tämä hoidon aloitus, ihan meistä jokaiselle.

Joskus hoidon aloitus on lapselle helpompaa mitä itse vanhemmalle ;) näin on meillä ollut.

Ja syksyllä meillä tulee hoitopaikan vaihdos ja vaikka olen siellä käynyt katsomassa ja tuntuu kivalta paikalta niin silti jo jännitän nyt ja mitä se sitten enää onkaan kun syksy lähenee.

Tsemppiä ja kyllä se hyvin menee usko pois!

että tottakai se on ihan normaalia, että lapsi ikävöi aluksi. Tutustumisen aikana voit pitää silmällä, kuinka hoitajat lohduttavat ja suhtautuvat siihen, jos joku ikävöi. Meidän lapsen päiväkodissa hoitajat esimerkiksi näyttävät lapselle vanhempien tuomia valokuvia perheestä, kertovat lapselle että on ihan sallittua ikävöidä ja näyttää tunteita ja sitten vähitellen houkuttelevat mukaan touhuihin.

tuli jo tippa linssiin näitä lueskellessa.



Pääsääntö on se, että olen lapselle aina vapaa ja käytettävissä. Teen opinnäytetyötä koululla, että saan sen tehtyä, mutta mitään pakkoa minun ei ole tietyssä paikassa olla tiettyyn aikaan. Lapsen hoitoa on yritetty kaikilla muilla keinoilla ja tämä on nyt viimeinen keno. Lapsen tähän astinen hoitaja on sairastunut niin, ettei pysy vilkkaan 2v: perässä.



No pikku hiljaa tässä mennään kohti ekaa päiväkotipäivää. Tuo tuntui niin tutulta kun joku sanoi, että teki mieli lyödä jarrut pohjaan viime hetkellä.



ap

äläkä ainakaa "lohduta " lasta päiväkodin alkamispuheissa, muuten lapsonen mieltää päiväkodin jotenkin että se on sellainen paikka että äidille tulee paha mieli.



Meidän lapsi aloitti vähän aikaa sitten päiväkodin ,ja alkuhankaluuksien jälkeen ollaan kaikki tosi tyytyväisiä. lapsi ylpeänä esittää mm. piirustuksiaan joita on tehnyt hoidossa. :)



mulla oli kans tosi vaikeeta eka viikko kun tuntui että "miksi se nyt pitää viedä hoitoon" , mutta hyvää näyttää tekevän ja lapsi tosi paljon reippaampi nykyään :) nyt jo halailee hoitotätiä kotiinlähtiessämme.

Meillä siis 2v aloittamassa nyt päiväkodin. Ollaan sovittu että kokeillaan nyt vähän aikaa ja sitten kesällä voi olla taas kotona kun saan opinnäytetyön tehtyä. Olen todella tyytyväinen, että saatiin paikka, koska täällä kova jono joka päiväkotiin.

Nyt ongelma on se, että miten pystyn jättämään lapsen päiväkotiin. Olen aivan palasina ja itkettää jo valmiiks.

Taantuuko lapsi päiväkodissa? Siis unohtuuko kaikki hyvin opitut jutut kuten vessassa käynti? Lohduttaako päiväkodin tädit lasta kun se itkee? Soittaako ne mulle sieltä jos eivät saa lasta rauhoittumaan?

Miten tää tuntuukin näin pahalta?

Mene kunnolla lapsesi kanssa päiväkotiin tutustumaan ja pyydä että saat keskustella jonkun tietyn hoitajan kanssa kaikesta joka Sinua mietityttää. Alku on näin pienelle aina vaikea kuten on myös äidille. Mutta suuri apu on siitä kun autat lasta tutustumaan päiväkotiin ja hoitajaan.Päiväkodit joissa toimii omahoitaja työmalli myös tavallisesti pitää tärkeänä kahden viikon tutustumisen lapsen kanssa. Ei tarkoita sitä että olet päivät pitkät vaan ihan tietyn ajan n.tunnin kerrallaan,ei enempää. Siten että olet nähnyt kaikki lapsesi päivään liittyvät rutiinit ja etenkin hoivaan liittyvät asiat,syöminen,nukkuminen, vessa jutut ja ulos meneminen ja siihen liittyvä pukeminen ja riisuminen jne.

Näin tuntuu vähän helpommalta.Vie aikaa ennen kuin lapsi tutustuu hoitajiin ja alkaa hiljalleen tuntea olevansa turvassa myös päiväkodissa.Mutta paljon Sinun ja hoitajan apua tarvitaan.Tsemppiä!