Onko kenenkään muun miesväki tällaista:

täyttää ja tyhjentää tiskikonetta siinä missä minäkin. Samoin pyykkien kanssa. Viikkaa ja vie ne jokaisen vaatekaappiinkin vielä =)

Ja ruokapöytää tai keittiön tasoa ei pyyhitä ikinä. Vaikka ne olisi täynnä muruja tai mehutahmaa, niin mies ei vaan mukamas huomaa. Puhumattakaan siitä että vettä lilluu tasolla lammikoina. onneksi ei ole puutasot...

on lapset tuolla tasolla,aina on sanottava voiko koneeseen laittaa vai ei ja kun sanoo että jätä astiat pöydälle kun koneessa puhtaita niin kun selän kääntää on joku survonut johonkin väliin likaiset astiansa=)

Se ei ilmeisesti kuitenkaan ole varsinainen vika, vaan enemmänkin ominaisuus miehissä ;-)



Miesten kanssa on vaikea elää, mutta yritäpä elää ilman ;-)

Ei osaa kuulemma myöskään käyttää uutta astianpesukonetta (vaikka siis on kaikki edellisetkin osannut ja vieläpä opettanut mulle tekniikka-avuttomalle) eikä pyykinpesukonetta tai kuivausrumpua. Vaatteita ei ripusta eikä viikkaa kaappiin IKINÄ, koska kun pakotin, ripusti kaikki pyykit rypistyneinä kuivumaan tyyliin "teen sen niin huonosti etten joudu enää ikinä tekemään". Ei muka huomaa pölyä tai likaa ja on omasta mielestään siivonnut, kun korjaa omia tavaroitaan pois (ei siis lapsen eikä minun). Imuriin koskee ehkä kerran tai kaksi vuodessa...

Kun koneessa on likaiset, on "likaisen merkki" esillä. Sitten kun kone käynnistetään, käännetään "puhtaat" -merkki esiin. Kyseessä siis muovitettu läpyskä, joka on sinitarralla kiinni koneessa. KYLLÄ TOIMII!

Toimi meilläkin hyvin; nyttten muuton jälkeen ei ole enää merkkiä tarvittu:)

Kun koneessa on likaiset, on "likaisen merkki" esillä. Sitten kun kone käynnistetään, käännetään "puhtaat" -merkki esiin. Kyseessä siis muovitettu läpyskä, joka on sinitarralla kiinni koneessa. KYLLÄ TOIMII!

Taidan mennä oitis tekemään sinitarralappua puhtaat / likaiset astianpesukonetta varten, kun ei se mies muuten sitä ymmärrä.

Taidan mennä oitis tekemään sinitarralappua puhtaat / likaiset astianpesukonetta varten, kun ei se mies muuten sitä ymmärrä.

Meillä miehen jalanjäljissä astelee jo vanhin poika, 15v. Jospa noille kahdelle pienemmälle saisi vielä homman taottua kalloon

Ton lisäks roskat (esim. tyhjät maitotölkit) jätetään tiskipöydälle (siis ihan siihen roskiksen lähelle), eikä vahingossakaan roskiin.



Sitäpaitsi mikään ei oo ärsyttävämpää kuin tuo ettei löydä mitään! Argh.



Mä olen jo heittänyt toivoni tuon suhteen, että tavat muuttuis.

ei vie lautastaan edes tiskipöydälle, vaan jättää sen ruokapöydälle; samoin siellä seisoo maito ja ketsuppi yms, mitkä on pöytään hakenut.



Vaatteista valittaa, ettei jotakin ole pesty. No, olen hänelle monet kerrat sanonut, että jos vaate ei mene pyykkikoriin, se ei myöskään mene pesukoneeseen. Eipä oo vielä tehonnut...

Jos järjestän vaatekaapin, eli viikkaan vaatteet siisteihin pinoihin samoille paikoille kuin ennenkin, valittaa ettei löydä mitään mistään.



Mutta sillon kun alkaa enemmän ärsyttää, muistelen miltä anoppilassa näyttää, niin ymmärrän ressukkaa taas paremmin.

Vaatteita ajelehtii joka paikassa, ne on vaatekaapissa miten sattuu, puhtaat pyykit unohtuu koneeseen, astiat jätän sinne minne ne kädestä tippuu... Mies monesti huomauttaa tuosta tasojen pyyhkimisestä esim. ku tekee leipää tms.



Onneksi osaan tehdä tosi hyvää ruokaa, se tuntuu kompensoivan paljon :)

sen jälkeen kun MINÄ olen tehnyt leipää, ei siis niin että odottaisi minun siivoavan hänen jälkensä :)

Vaatteita ajelehtii joka paikassa, ne on vaatekaapissa miten sattuu, puhtaat pyykit unohtuu koneeseen, astiat jätän sinne minne ne kädestä tippuu... Mies monesti huomauttaa tuosta tasojen pyyhkimisestä esim. ku tekee leipää tms.

Onneksi osaan tehdä tosi hyvää ruokaa, se tuntuu kompensoivan paljon :)

Meillä mies on tuollainen aika usein. Onneksi on niitä "hyviäkin" päiviä.



Enkä itsekään ole täydellinen, mutta en kuitenkaan kysele toiselta sellaisia asioita, jonka voin itse saada selville juuri esim. tiskikoneen luukun avaamalla.

kuulostaa tutulta. Mieheni aina kysyy "onko koneessa puhtaat vai likaiset", nykyään en vaivaudu vastaamaan vaan sanon vaan että avaa kone, kyllä sä haistat. Mitään tuo ei koskaan löydä, jos on esim. joku tärkeä paperi kadoksissa, aloittaa sen etsimisen jostain aivan älyttömästä paikasta kuten vaatekaapistaan, kun järkevin paikka etsiä olisi laatikko jossa säilytämme kaikki tärkeät paperit. Olen jo toivoni menettänyt tuon muuttumisesta, taitaa suurin osa miehistä olla yhtä avuttomia:) Joudun muuten myös kellottamaan häntä jos ollaan jonnekin lähdössä että ehtii ajoissa, kuten mene nyt suihkuun jos menet, aja partasi jos meinaat, etsi vaatteesi valmiiksi.. ja silti lapsen kanssa aina valmiina odotetaan isukkia eteisessä. Ei tuo ole siitä kiinni että ei viitsisi tai ei tietäisi mitä pitää tehdä vaan ihan yksinkertaisesti siitä, ettei tajua katsoa kelloa ja miettiä miten paljon aikaa valmistautumiseen menee.

Olen kylläkin nainen,Minua ei kiusaa pieni sotku,unohdan astioita pöytään ,eikä se meidän huushollia kaada,olemme mieheni kanssa samanlaisia.Kumpikaan ei edes muista sulkea kaapin oviakaan.

esim. että astiat voi laittaa suoraan koneeseen, tai että en jättäisi vaatteita minne sattuu.. :)



Mies tekee meillä enemmän kotitöitä ja minä olen vähän huithapeli siisteyden suhteen :P

tyhjentyneet pakkaukset takaisin kaappiin, siis jääkaapissa on tyhjä maitopurkki, kaapissa tyhjä sämpyläpussi jne. Kaikki pienet roskat (kassakuitit, pullonkorkit jne) hän asettelee ties minne hyllyjn reunuksille, kun helpompaa olisi viedä ne roskikseen. Kaapinovet on aina auki, jos ottaa sieltä jotain. Kengät on aina keskellä eteisen lattiaa.

pesee itse työvaatteensa, ja joka ikinen kerta kun sen aikoo tehdä, kysyy minulta mitä vaatteita on nyt pyykkikoneessa. Siis mitä helvettiä?? Mitäköhän voisi pyykkikoneessa olla? kenties puhtaita pestyjä pyykkejä, jotka mies voi ihan vaikka laittaa narulle kuivumaan, tapoihini ei nimittäin kuulu säilöä pyykkikoneessa likaisia vaatteita. Ei jeesus sentään.

Tiedättekö jotain heidän lapsuudestaan? Minkälaista mallia antoi anoppi ja appi?

Mulla on ollut mies joka siivosi ja pyykkäsi niin että hermo meni, jankutti kokoajan. Mutta hän oli alkkisperheestä jossa lapsista ei pidetty huolta. Lapset laittoivat ruokaa ja huolsivat omat vaatteensa, mieheni kasvatti omat pikkusisaruksensa.

Nykyinen mieheni on toista maata. Tai oli ennen, mutta puhumalla on muuttunut sisäsiistiksi. Hänen äitinsä teki kaiken puolestaan, kuori mandariinitkin vielä ammattikouluun evääksi :)

Nyt mietin miten itse kasvatan tyttöä ja poikaa. Jostain kumman syystä huolehdin että likka siivoaa jälkensä, jäkätän huoneen siisteydestä, omatoimisuudesta ja poijalle kannan aamupalat sänkyyn.

Voi apua, täältä lähdössä seuraava aviomiesehdokas kohta maailmalle ;)

Onko kellään muulla samaa ongelmaa, että vaikka kuinka yrittää, niin poikaa ja tyttöä vaan kasvattaa eritavalla?

Taidan olla surkimus.