Liian kuuliainen lapsi?
Mitä mieltä olette, kun esikoisemme tuntuu minusta jopa liian kuuliaiselta? Hänelle on esim. säännöt ihan äärettömän tärkeitä ja hänen puheistaan olen ymmärtänyt, että mm. tarhakavereiden keskuudessa juuri hän on se, joka käy kertomassa sääntöjen vastaisesta toiminnasta aikuiselle.
Miten voisin saada lasta "hieman hellittämään"? Ts. ettei pian käy niin, että kaverit kaikkoavat, kun lapsemme kanssa ei voi tehdä "mitään hauskaa", kun hän menee aina kertomaan aikuiselle. Lapsi on todella herkkä ja kokee herkästi mm. tulevansa kiusatuksi (esim. tilanteessa, jossa hänen haluamansa kaveri ei haluakaan leikkiä vaan tekee jotain muuta toisen kanssa).
Kommentit (6)
Pääosin pidän sitä hyvänä, oikeudentajuisuutena. Myös aikuiselle kertomista pidän susiteltavana jos lapsilla itsellään ei ole keinoja keskenään ratkaista tilanteita, esim. sallitun/kielletyn toiminnan valitsemisessa.
Ole iloinen herkästä ja oikeudenmukaisesta lapsestasi. Tuo sääntöjen noudattamisen tärkeys on myös kehitys/ikä sidonnaista. tietyissä vaiheissa korostuvat.
Ja kuten arvelitkin, tämä hyvin todennäköisesti kääntyy lastasi vastaan, mikäli tilanne jatkuu. Toisaalta lapsesi on siinä iässä, että hän ei itse vielä hahmota tilanteita sääntöjen takaa ja on sen vuoksi tarkka ulkopuolisesta normistosta. Tämä on siis tyypillistä tuossa iässä. Kouluikäisenä (2-3lk) lapsi alkaa itse ymmärtämään paremmin sosiaalisia kuvioita jne. ja sitä kautta myös erottamaan, mikä on kantelua, mikä on oikeasti asia, joka on väärin.
Kantelun ja oikeiden asioiden erosta voisi jutella myös lapsen kanssa. Jos lapsi pettyy johonkin asiaan, se ei tarkoita, että siihen pitäisi löytyä aina ulkopuolinen syylinen.
Ensinnäkin lapsen tulisi oppia sietämään sitä, että ei ole aina haluttu leikkikaveri ja siitä huolimatta hänessä itsessään ei välttämättä ole mitään vikaa. Sinä voisit pyytää teille lapsesi luokse kavereita kylään ja aikuisena seurata tilannetta ja sitä, miten lapsesi leikkii ja toimii kavereidensa kanssa. Onko liian dominoiva? Antaako muille lapsille tilaa? Kiukutteleeko, jos kaikki ei mene omien toiveiden mukaisesti tai lopettaako leikin? Onko lapsesi kehittyneempi kuin muut? Ymmärtävätkö lapset toisiaan jne.? Jos huomaat näissä ongelmia, tulee niitä käsitellä myös lapsesi kanssa. Lapsen tulee tietää, millainen käytös ajaa muut lapset pois ja millainen käytös edistää kaverisuhteita.
Mutta, lapsesi on siis ihanassa iässä siinä mielessä, että hän kehittyy nopesti ja oppii valtavasti asioita. Tässä vaiheessa lasta on helppo ohjata eteen päin. Aurinkoisia päiviä sinne! :)
Omalla esimerkillä voit näyttää lapselle toimintatapoja tilanteissa, joissa muut ihmiset eivät ole yhtä oikeudenmukaisia. Eli pistät hanttiin, olet kovaääninen, pidät omat ja lapsesi rajat. Samoin voit sanoittaa pojan tunteita ja auttaa häntä tunnistamaan niitä. Harmittaako sinua, oletko vihainen? Voi hitsi! jne.
Lapsi ei voi olla liian kiltti, mutta on mahdollista, että hän ei ole riittävän kiltti itseään kohtaan. Kiltteys ja kaikki tunteet, myös "negatiiviset" kunniaan.
Millainen oma temperamenttisi ja ilmaisusi on?
Juuri tuota mietin, että tuo liika kuuliaisuus kääntyy pian häntä itseään vastaan.
Kyseessä on tytär ja mielestäni olen äitinä antanut mallin, että naisella on oikeus mielipiteeseen ja tulla kuulluksi. Välillä petytään, mutta pettymyksistä päästään yli - usein helpoimmin omaa asennetta muuttamalla.
jatkuvasti varmistamaan säännön pysyvyyttä aikuiselta.
Entä olisiko paikalla esim. päiväkodin henkilökuntaa, joka osaisi antaa vinkkejä?