Isovanhemmat liian tunkeutuvia, miten asettaa rajat, mutta
säilyttää välit?
Meidän lapset on tällä hetkellä 8v, 7v, 6v, 2v ja kaksoset 5kk.
Minun ja miehen vanhemmat ovat molemmat turhan innokkaita kyläilemään meillä. Välillä muistavat ilmottaa millon ovat tulossa ja välillä sitten tullaan ilmottamatta ja kiukutellaan, jos en satukaan olemaan just sillon kotona. Pääsääntöisesti joka kolmas kerta muistavat ilmottaa, että olisivat tulossa. Tämäkin ilmoitus kyllä yleensä tulee niin, että ovat jo matkalla meille.
Eivät kuitenkaan omatoimisesti auta lasten hoidossa. Jos heille lykkää syliin esim. toisen kaksosista niin pitävät kyllä sylissä, mutta jos itse saavat päättää niin sujuvasti katsovat kun minä teen millon mitäkin. En imetä kumpaakaan kaksosista, toinen saa neocatea (moniallergikko) ja toinen saa lypsettyä maitoa, koska on nopeampaa antaa pullosta kun imetys saattais viedä parikin tuntia, mutta toiselle kaksosista ei sovi neocatekaan.
Ehkä suhtautumiseni vierailuihin olisi toinen, jos isovanhemmat osallistuisivat ihan itse lasten hoitoon kun ovat kylässä eivätkä päivittelisi millon sitä, etten imetä tai miksi vain toinen saa tissimaitoa jne. Tiedän minun ja appivanhempien olevan sitä mieltä, ettei alergioita olekaan, ne on vaan mielikuvitusta tmv. Mieskin on aika kypsä siihen, että meillä on aina "vieraita". Yks päivä saattaa olla viikossa, ettei ole ketään kylässä.
Olemme sanoneet, että 2-3kertaa viikossa kyläily ois ihan ok, sillon voisimme miehen kanssa olla enemmän isompien lasten kanssa ja tehdä jotain kivaa kun kaksoset olisivat isovanhempien kanssa ja välillä vois isovanhemmat olla isompien kanssa jne. Vähän aikaa muistavat tuon, kunnes taas palaavat siihen, että tulevat kun haluavat.
Nyt viimeisimmän kerran jälkeen kun kerrottiin pelisäännöt niin olen/ollaan alettu tekemään niin, että jos tulevat ilmottamatta niin emme avaa ovea, vaikka kotona olisimmekin. Tästä on nyt sitten syntynyt aikamoinen haloo kun emme toimi kuulemma oikein. Tsiisus sentään, pitäiskö minun todellakin jaksaa kestitä vieraita lähes joka päivä? En todellakaan enää jaksa, tältä on tuntunut jo pitkään. Eikä tätä auta se, että kaksosten unet ovat yhä repaleisia, vaikka eivät enää itkekään öitä kuten aiemmin ennen kun todettiin/löydettiin allergiat.
Mahtaakohan rajojen asettaminen tai niissä pysyminen edes onnistua ilman, että välit menee, alkaa tuntua aika epätoivoselta.
Kommentit (31)
saman tyylistä kokenut!
että otatte etäisyyttä, eikä todellakaan mitään työlistoja tai mitään muutakaan. Siitähän saavat vain tekosyyn notkua siellä edelleen - ja oikeuden väittää, ettette oikeasti edes pärjää omillanne ja että ap on huono äiti jne.
Ja minä sanon tämän kokemuksesta, koska yritin ensin sukulaisiin tuollaista pehmeää lähestymistapaa ja todellakin sain vain yltyvän ryöpyn neuvoja ja sekaantumista ja haukkuja ja syyttelyä jne. niskaani.
Ap:n koti ja perhe on ap:n. Sukulaiset tulevat sovitusti ja kutsusta kylään. Jos tämä ei sovi, ei tarvitse tulla.
että joutuu aina pihalle lasten/lapsen kanssa kun tulee.
eli siis käske omat vanhempasi appivanhemmillesi kylään. Ilmoitat vaan ja hoidat jutun niin.
Sitähän ne nimittäin teille tulee, toisiaan tapaamaan. Saisivat sitten yhdessä ruotia siellä teidänkin asiat.
Muuten, jos te ette ole vielä ihan teinejä, niin oletteko ihmisinä ihan lapasia, joita voi jyrätä ja ohjailla ihan miten sattuu? Asutteko omaa kotia/asuntoa? Ei nimittäin tuosta jutusta kyllä sellaista uskoisi, kerrot, että olette tehneet pelisäännöt ja asiat selviksi plaa plaa.. Näinköhän vaan on? Miten te muuten ratkotte arjen ongelmia? Mitä jos joku lastenne kouluasioissa alkaa jyrätä, te vaan ootte ja möllätätte?
Olisiko aika ottaa itseäkin niskasta kiinni ja laittaa oma elämä järjestykseen?
ymmärrä puhetta, vaikka heille miten yrittäisi selittää.
Ei ap, mutta omat vanhempani ovat just tuollasia, että vaikka miten selittäis ja perustelis niin ei mene jakeluun.
eli siis käske omat vanhempasi appivanhemmillesi kylään. Ilmoitat vaan ja hoidat jutun niin.
Sitähän ne nimittäin teille tulee, toisiaan tapaamaan. Saisivat sitten yhdessä ruotia siellä teidänkin asiat.Muuten, jos te ette ole vielä ihan teinejä, niin oletteko ihmisinä ihan lapasia, joita voi jyrätä ja ohjailla ihan miten sattuu? Asutteko omaa kotia/asuntoa? Ei nimittäin tuosta jutusta kyllä sellaista uskoisi, kerrot, että olette tehneet pelisäännöt ja asiat selviksi plaa plaa.. Näinköhän vaan on? Miten te muuten ratkotte arjen ongelmia? Mitä jos joku lastenne kouluasioissa alkaa jyrätä, te vaan ootte ja möllätätte?
Olisiko aika ottaa itseäkin niskasta kiinni ja laittaa oma elämä järjestykseen?
Pidä pää kylmänä ja sopimastanne linjasta kiinni. Kyllä isovanhempienkin pitää kunnioittaa teidän perheen sääntöjä.
Ei teidän tehtävänne ole viihdyttää isovanhempia - koska siltähän tuo kuulostaa, että he tulevat teille viihtymään ja seuraamaan ilmaista lapsiperhenäytelmää. Jos haluavat olla osa perhettä, auttavat, eivätkä vain seuraa tumput suorina esitystä.
Tsemppiä kovasti!
isovanhemmat eivät selvästi ymmärrä puhetta. Ei varmaan auta muu, kuin toistaa samaa sanomaa, ja istuttaa heidät alas ja sanoa, että tuollaisen lapsilauman kanssa ette vain pyydä, vaan TARVITSETTE apua heiltä. Ja jos eivät voi auttaa, niin saavat istua paikalla, mutta mitenkään heidän kanssaan ei ehditä seurustelemaan ja "kyläilemään". Eli jatkaisin itse vain arkihommien suorittamista, en todellakaan kestitsisi heitä mitenkään, sanoisin vaan, että voitte keittää kahvit jos haluatte, jos haluatte pullaa sen kanssa, käykääpä hakemassa kaupasta ja tuokaa samalla xx ja yyy ja vv, jotka meiltä on lopussa jne. Eli toisaalta anna heidän olla paikalla, kun kerran eivät ymmärrä pysyä poissa, mutta teidän ehdoillanne, ei heidän.
Ja jos ovat ihan k.. otsassa ja valittavat, niin RAUHALLISESTI, YSTÄVÄLLISESTI, hermostumatta kerrotte heille miehesi kanssa, että ette jaksa vierailuja päivittäin, ja jos eivät ole paikalla teidän ehdoillanne, sitten ei tarvitse tulla ollenkaan.
Tuollaisiin ihmisiin ei auta muu kuin suora puhe. Sitä sis harrastamaan!
Ja vielä: heitä kannattaa varovaisesti muistuttaa siitä, että loppukädessä he itse ovat kärsijöitä, jos eivät saa olla lastenlastensa kanssa tekemisissä ja kuinka sääli se olisi. Ette te siitä kärsi, vaan he.
Minusta olisi ihanaa jos vanhempammekin vierailisivat meillä muutenkin kuin vain silloin kun heidät saa rukoiltua paikalle! Äitini tosin tuli aina silloin kuin pyysin, mutta nyt hän on kuollut. Mieti miten ihanat välit sinun vanhemmilla ja lapsille kehityy. Pyydä heiltä enmmän miehesi kanssa apua. Kerrot, että isommilla on nuo ja nuo läksyt tekemättä, vaari apuun, mummo voi leikkiä 2 vuotiaan kanssa ulkona vihjaat, että päivän ulkoilut on tekemättä ja puet lapsen päälle... Saat ihanaa apua.
Itse olen tosi katkera, kun eivät isovanhemmat (kummankaan puolen) käy kylässäkään kuin ehkä kolme kertaa vuodessa kahvilla. Vaikka kyllä apuakin välillä olisi tarvittu.
niin alat vaan tilanteissa jaella ohjeita mitä voisivat tehdä auttaakseen. Jotkut ihmiset vaan ovat oikeasti niin oma-aloitteettomia, etteivät osaa tarttua mihinkään hommaan sanomatta. Jospa he eivät uskallakaan tehdä teillä mitään, jos kokevat tekevänsä väärin tjtn.
Onko sulla luetun ymmärtämisessä jotain pulmaa?
Ei ap.
Sinusta on siis ihan ok, että isovanhemmat ovat kylässä ja arvostelevat (sain tämän käsityksen) ap:n tapaa hoitaa lapsiaan eivätkä edes auta pyytämättä. Tuo on todella törkeää, en minäkään jaksais katella tuollasta joka päivä.
Meillä oli omat vanhempani aikoinaan vastaavanlaisia, tosin kyläilivät vain 2-3kertaa viikossa ja minulla meni hermot jo tuollon.
Minusta olisi ihanaa jos vanhempammekin vierailisivat meillä muutenkin kuin vain silloin kun heidät saa rukoiltua paikalle! Äitini tosin tuli aina silloin kuin pyysin, mutta nyt hän on kuollut. Mieti miten ihanat välit sinun vanhemmilla ja lapsille kehityy. Pyydä heiltä enmmän miehesi kanssa apua. Kerrot, että isommilla on nuo ja nuo läksyt tekemättä, vaari apuun, mummo voi leikkiä 2 vuotiaan kanssa ulkona vihjaat, että päivän ulkoilut on tekemättä ja puet lapsen päälle... Saat ihanaa apua.
Sinusta on siis ihan ok, että isovanhemmat ovat kylässä ja arvostelevat (sain tämän käsityksen) ap:n tapaa hoitaa lapsiaan eivätkä edes auta pyytämättä. Tuo on todella törkeää, en minäkään jaksais katella tuollasta joka päivä. Meillä oli omat vanhempani aikoinaan vastaavanlaisia, tosin kyläilivät vain 2-3kertaa viikossa ja minulla meni hermot jo tuollon.
Minusta olisi ihanaa jos vanhempammekin vierailisivat meillä muutenkin kuin vain silloin kun heidät saa rukoiltua paikalle! Äitini tosin tuli aina silloin kuin pyysin, mutta nyt hän on kuollut. Mieti miten ihanat välit sinun vanhemmilla ja lapsille kehityy. Pyydä heiltä enmmän miehesi kanssa apua. Kerrot, että isommilla on nuo ja nuo läksyt tekemättä, vaari apuun, mummo voi leikkiä 2 vuotiaan kanssa ulkona vihjaat, että päivän ulkoilut on tekemättä ja puet lapsen päälle... Saat ihanaa apua.
KOSKA VOI OLLA ETTÄ NE ISOVANHEMMAT EIVÄ USKALLA AUTTAA JA JOPA SAATTAA ODOTTAA SITÄ, ETTÄ APUA PYYDETÄÄN, TODELLAKIN PUKISIN 2 VUOTIAAN ULOS MUMMIN/MUMMON KANSSA JA VAARI VAIN LÄKSY APUUN, TÄLLÖINHÄN ÄIDILLÄ JA ISÄLLÄ OLISI AIKAA PANEUTUA KAKSOSIIN! Jos omia vanhempia ei voi pyytää auttamaan LOUKKAANTUMATTA NIIN KETÄ SITTEN?
Meillä ei isovanhemmat tee koskaan mitään tavallaan oma-alotteisesti, koska eivät tiedä käytäntöjä, mutta kyllä he on alusta asti osanneet kysyä että voisiko tehdä jotain. Mutta ap:n isovanhemmat taitaa pitää enemmän siitä, että katsovat miten toiset tekee ja sitä voi sitten arvostella.
Sinusta on siis ihan ok, että isovanhemmat ovat kylässä ja arvostelevat (sain tämän käsityksen) ap:n tapaa hoitaa lapsiaan eivätkä edes auta pyytämättä. Tuo on todella törkeää, en minäkään jaksais katella tuollasta joka päivä. Meillä oli omat vanhempani aikoinaan vastaavanlaisia, tosin kyläilivät vain 2-3kertaa viikossa ja minulla meni hermot jo tuollon.
Minusta olisi ihanaa jos vanhempammekin vierailisivat meillä muutenkin kuin vain silloin kun heidät saa rukoiltua paikalle! Äitini tosin tuli aina silloin kuin pyysin, mutta nyt hän on kuollut. Mieti miten ihanat välit sinun vanhemmilla ja lapsille kehityy. Pyydä heiltä enmmän miehesi kanssa apua. Kerrot, että isommilla on nuo ja nuo läksyt tekemättä, vaari apuun, mummo voi leikkiä 2 vuotiaan kanssa ulkona vihjaat, että päivän ulkoilut on tekemättä ja puet lapsen päälle... Saat ihanaa apua.
KOSKA VOI OLLA ETTÄ NE ISOVANHEMMAT EIVÄ USKALLA AUTTAA JA JOPA SAATTAA ODOTTAA SITÄ, ETTÄ APUA PYYDETÄÄN, TODELLAKIN PUKISIN 2 VUOTIAAN ULOS MUMMIN/MUMMON KANSSA JA VAARI VAIN LÄKSY APUUN, TÄLLÖINHÄN ÄIDILLÄ JA ISÄLLÄ OLISI AIKAA PANEUTUA KAKSOSIIN! Jos omia vanhempia ei voi pyytää auttamaan LOUKKAANTUMATTA NIIN KETÄ SITTEN?
tuo vain ei onnistu. Minulla on sukulainen, joka ei usko edes lähestymiskiellolla, että hänen asiansa ei ole sotkeutua perheeni elämään.
päivinä saa tulla kylään, esim. nyt vaikka keskiviikkona ja lauantaina saa tulla kylään ja tulla saa puolilta päivin ja lähteä, no mikä nyt ap:lle ois sopiva. Kirjottaisin nämä myös paperille millon sopii tulla niin eivät voi sanoa, etteivät muistaneet.
Lisäksi tekisin selväksi, että ei ole sallittua arvostella meidän lastenhoitotapaamme, varsinkaan jos ohjeet on jotain iän kaiken vanhoja, joita heidän nuoruudessa neuvottu käyttämään. Heidän pitää siis osata kunnioittaa meidän tapaamme hoitaa lapset, vaikka eivät samaa mieltä olisikaan.
Ihan sama mitä sanoo, niin aina he ovat mielestään oikeassa ja toimivat oikein. Ei minusta ihan oikein toimimista, että arvostelee toisen äitiyttä, kyselee miksei jo kiinteitä alotella tai miksi et tee näin tai näin. Näihin aina vastailen, esim. ettei kiinteille ole vielä tarvetta ja jos taas neuvovat lasten hoidossa niin totean, että meillä tämä toimii paremmin jne. Mutta alan olla todella kypsä tuohon arvosteluun ja siihen, että joku kyttää aina tekemisiäni.
En toisaalta usko, ainakaan kaikkien kohdalta siihen, etteivät osaisi itse tehdä jotain. Anopista sen voisin uskoa, koska anoppi ei ole omia lapsiaankaan hoitanut vaan sen on tehnyt appiukko, mutta omasta äidistäni kyllä kuvittelin, että hän auttaisi, mutta ei. Ja jos ei tiedä, että mitä tehdä, niin sitten vois vaikka kysyä. Jos auttaisivat edes jossain kylässä ollessa niin sillon sitä ehtis heidän kanssa välillä vaan istua alas, mutta näin se ei todellakaan onnistu.
Olen tehnyt niinkin, olikohan nro 4 joka tästä sanoi, että olen laittanut 2v:n ulkovaatteisiin ja pyytänyt esim. anoppia menemään hänen kanssa ulos. On kyllä mennyt, mutta ilme on kertonut enemmän kun tuhat sanaa.
Appiukko on ainoa, joka joskus (ehkä kerran parissa viikossa) sentään lähtee isompien ja/tai vaan 2v:n kanssa ulos ihan oma-alotteisesti. Äitini ja anoppi pääasiassa puhuvat keskenään tai sitten valittavat jostain minkä teen väärin heidän mielestään. Joka käynnillä anoppi muistaa sitäkin aina kauhistella miten poikansa joutuu öisin heräilemään kaksosten kanssa. On se niin kauheeta, että pari kolme kertaa joutuu heräämään kun minä olen ekat 3kk heidän kanssa valvonut ja tuossa vaiheessa meinas minun terveys pettää niin mies itse sanoi, että hän hoitaa heräilyt öisin pääsääntöisesti, jotta saan nukkua univelkoja pois. Anopin mielestä minä olen pakottanut miehen valvomaan.
Neloselle vielä, että veikkaan, että kyllä sinä itsekin valittaisit, jos isovanhemmat olisivat teillä melkein joka päivä. He tulevat aamulla/aamupäivällä ja lähtevät illalla. Aina ei kaikki neljä ole paikalla, mutta vähintään joko appivanhemmat tai minun vanhemmat. Tämä alkaa olla todellakin liikaa minun sietokyvylleni kuin myös miehen.
Isovanhempien iät on 53-66v, kukaan heistä ei ole enää työelämässä ja aikaa heillä on enemmän kun tarpeeksi ylimääräistä, näin ovat itse sanoneet. En ihmettele kun heräävät välillä jo ennen kuutta aamulla ja viimeistään kuudelta niin johan heillä on päivä sillon 9-10aikaan, jollon meille yleensä tulevat ja meillä saattaa kaksoset vielä nukkua tuollon. Kaksoset menevät nukkumaankin vasta n. 23.00, aika myöhään, mutta kun nyt heillä on edes jonkinlainen rytmi niin en ole jaksanut tuota alkaa muuttamaan, saan itse kuitenkin nukkua itse pitkään, koska 2v:kin herää yleensä vasta ysiltä tai vähän ennen. Mies herättää isommat ja vie töihin mennessä koululaiset kouluun ja 6v eskariin.
Isovanhemmat siinä kyllä eniten menettää, jos välit menevät poikki. Tuota nyt viimeiseksi haluan, mutten jaksa enää pomppia heidän pillinsä mukaankaan enkä kuunnella valitusta/arvostelua millon mistäkin.
ap
isovanhemmat eivät selvästi ymmärrä puhetta. Ei varmaan auta muu, kuin toistaa samaa sanomaa, ja istuttaa heidät alas ja sanoa, että tuollaisen lapsilauman kanssa ette vain pyydä, vaan TARVITSETTE apua heiltä. Ja jos eivät voi auttaa, niin saavat istua paikalla, mutta mitenkään heidän kanssaan ei ehditä seurustelemaan ja "kyläilemään". Eli jatkaisin itse vain arkihommien suorittamista, en todellakaan kestitsisi heitä mitenkään, sanoisin vaan, että voitte keittää kahvit jos haluatte, jos haluatte pullaa sen kanssa, käykääpä hakemassa kaupasta ja tuokaa samalla xx ja yyy ja vv, jotka meiltä on lopussa jne. Eli toisaalta anna heidän olla paikalla, kun kerran eivät ymmärrä pysyä poissa, mutta teidän ehdoillanne, ei heidän.
Ja jos ovat ihan k.. otsassa ja valittavat, niin RAUHALLISESTI, YSTÄVÄLLISESTI, hermostumatta kerrotte heille miehesi kanssa, että ette jaksa vierailuja päivittäin, ja jos eivät ole paikalla teidän ehdoillanne, sitten ei tarvitse tulla ollenkaan.
Tuollaisiin ihmisiin ei auta muu kuin suora puhe. Sitä sis harrastamaan!
Ja vielä: heitä kannattaa varovaisesti muistuttaa siitä, että loppukädessä he itse ovat kärsijöitä, jos eivät saa olla lastenlastensa kanssa tekemisissä ja kuinka sääli se olisi. Ette te siitä kärsi, vaan he.
että laitat heidät hommiin, jos ei muu puhe tehoa. Saat edes apua. Ota "rooliksesi" työnjohtaja. Jos vanhempasi käytännössä asuvat teillä, niin kyllä heille silloin kuuluvat kotityöt siinä kuin muillekin, eli töihin vaan.
Jos ei normaali kotiarki maistu, niin voivat viettää arkeaan muualla. Teillä sitä vietetään lapsi hoitaen ja kotitöitä tehden ja sillä hyvä.
Tee vaikka kotityölista, ja kysy aamulla heidän tullessaan haluavatko ensiksi viedä lapset ulos vai pestä kylpyhuoneet. Ja tekevätkö sisälle tultuaan mieluummin ruoan vai syöttävät kaksoset. Ei mitään vaihtoehtoja passattavana olemisesta. Ja anna ilmeillä rauhassa.
Noiden allergioiden kanssa on varmasti raskasta (tiedän tunteen), mutta ilmoita, että hoidatte lasten allergioita allergialääkärin kanssa yhteistyössä. Piste.
Jos haluavat jossain vaiheessa välttämättä, että lapselle syötetään jotain uutta ruokaa, kerro, että se käy, mutta sillä ehdolla, että ovat valmiita hoitamaan lapsia niin monta yötä, kuin mitä oirehtimisen loppumiseen menee ja hoitavat ruoka- ja oirepäiväkirjan teon tältä ajalta. Ja että niitä yövalvomisia voi olla putkeen viikko uuden ruoan maistamisen jälkeen. Eikä hommasta ole poispääsyä ennen kuin oirehtiminen taas rauhoittuu.
että otatte etäisyyttä, eikä todellakaan mitään työlistoja tai mitään muutakaan. Siitähän saavat vain tekosyyn notkua siellä edelleen - ja oikeuden väittää, ettette oikeasti edes pärjää omillanne ja että ap on huono äiti jne.
Ja minä sanon tämän kokemuksesta, koska yritin ensin sukulaisiin tuollaista pehmeää lähestymistapaa ja todellakin sain vain yltyvän ryöpyn neuvoja ja sekaantumista ja haukkuja ja syyttelyä jne. niskaani.
Ap:n koti ja perhe on ap:n. Sukulaiset tulevat sovitusti ja kutsusta kylään. Jos tämä ei sovi, ei tarvitse tulla.
Päiväkahvit keittää joku isovanhemmista, minä olen lasten kanssa päikkäreillä yleensä päiväkahvin aikaan. En tosin aina nuku, mutta saa olla rauhassa valitukselta ym. Iltapalan laittaa minä tai mies.
Ruoat tuo pääsääntöisesti mies kaupasta ja luonnollisesti mies ne maksaa. Minä käyn välillä kaupassa ja maksan ne ostokset. Isovanhemmat harvemmin mitään ostaa, jonkun pullapussin tmv. joskus, mutta siinä se sitten onkin. Saavat käytännössä täyden ylläpidon ilmaiseksi ja kehtaavat vielä valittaa kaupanpäällisiksi.
Kaivataan miehen kanssa molemmat todellakin sitä aikaa vain oman perheen kesken, sitä on tällä hetkellä aivan liian vähän.
ap
aamusta iltaan, niin kuka laittaa lounaan, päiväkahvit, päivällisen jne? Kuka maksaa kaikki ruoat, jos syövät teillä monta kiertaa viikossa?
Terv. utelias
Tosin meillä ne riesat ovat anoppi ja äitini. En minäkään osaa muuta neuvoa antaa kun pidä ovi lukossa äläkä avaa ovea, jos et halua heitä kylään tai ei ole sovittu, että tulevat kylään.