Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Voiko lapsen saamista katua?

Vierailija
24.03.2010 |

Olen toivotusti raskaana (nyt rv 15) ja jostain syystä mua on alkanut kaduttaa koko juttu. En osaa riemuita raskaudesta ja ihmisten onnittelut tuntuu oudolta. Haluaisin siirtää koko juttua muutamalla vuodella...



Voiko olla, etten tykkää vauvasta sen synnyttyä?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
24.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

veikkaan minä... kannattaa nyt vaan antaa ajan kulua raskauteen kuuluu kaikenlaiset tunteet... eiköhän ne äidin vaistot sieltä heräile pikku hiljaa kuhan maha kasvaa, alat tuntea liikkeitä yms...

Vierailija
2/9 |
24.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

En osannut ottaa onnitteluita hyvin vastaan. Nyt vauvani synnyttyä en ole katunut ollenkaan. Sitä ei voi sanoin kuvailla kun saa sen pienen vauvan ensi kertaa syliin :) Raskaus on niin suuri juttu että vähemmästäkin menee ajatukset välillä sekaisin :) Pikku hiljaa sitä alkaa tottumaan raskauteen ja sen tuomiin muutoksiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
24.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin ihan puhki monta vuotta mutta en katunut heitä.

Nyt lapset ovat lähes aikuisia tai aikuisia niin toivon, ettei minulla olisi lapsia.

Murheet ovat niin suuria kun lapsetkin ovat suuria (ihan normaalipainoisia ;) ).

Vierailija
4/9 |
24.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tai jos lapsesi tappaa sut niin ehkä sitten voi tuonpuoleisesta käsin vähän kaduttaa.

Vierailija
5/9 |
24.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

..se taitaa olla pahempi tilanne..

Vierailija
6/9 |
24.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Epävarmuus ja kaikenlaiset tunteet kuuluvat asiaan. Mulla on kolme lapsukaista, ja joka raskaudessa olen epäröinyt. Vielä synnytyksen lähestyessä sitä on miettinyt, josko raskauden voisi peruuttaa. Mutta synnytykseen nuo ajatukset ovat lähestulkoon loppuneet. Tottakai lasten kanssa on useinkin hankalia päiviä, väsyttää jne, mutta siltikään heitä ei vaihtaisi mihinkään! Ehkä nuo pohdinnat ilmentävät myös sitä, kuinka vakavasti äiteinä otamme uuden elämän syntymisen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
24.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselleni ei ole näin onneksi käynyt, mutta olisi voinut käydä, jos minulla ei olisi ajoissa loppunut sieto exän henkiselle väkivallalle.



Tuskin silloinkaan varsinaisesti lapsia katuisi, vaan sitä ettei katsonut tarkemmin kenen kanssa niitä tekee.

Vierailija
8/9 |
24.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä itse kaduin, kun olin raskaana. Itselläni on

pitkäaikaissairaus, joka vaatii muutenkin hoitoa ja raskauden aikana huh huh... En toista kertaa enää siihen lähde, mutta en enää kadu terve 3,6 vuotias nuori miehen alku.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
24.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosin luultavasti tuo raskaudenaikainen katuminen on ohimenevää. Ainakin mulla oli sama juttu: olin toivotusti raskaana ja jossain aviheessa koko homma kadutti. Meni kyllä ohi, ja jo paljon ennen synnytystä :)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan neljä neljä