Onko väärin tehdä lapsia, jos itse sairastaa perinnöllistä (dominoivast) sairautta?
Eli onko teistä mielestänne oikein tehdä lapsia, vaikka tietää, että lapset saavat 50 % todennäköisyydellä jonkin harmillisen vaivan.
Jotkut lapsen sairastumisesta välittämättömät haluavat vain omien geeniensä lapsen, osa adoptoi ja osa käyttää luovutettuja munasoluja tai siittiöitä. Osa jää tahallaan lapsettomaksi.
Riippuu toki sairaudesta. Sehän on selvä.
Minulla on tällainen sairaus. Se todettiin vasta, kun eka lapsi on jo syntynyt. Vaivat toki olivat jo aiemmin. Ei lääkärit vaan tienneet, mikä on kyseessä.
Mitä mieltä olette noin yleisesti. Mitä itse tekisitte?
Kommentit (43)
minulla on atopia, miehellä astma & useita allergioita. kuulostaa ehkä pikkujutulta, mutta kun kaksi lasta raapii itseään tauotta, eivät halua suihkuun koska kirvelee & näyttävät lepran runtelemilta.. on rasvaa sen kymmentä eri sorttia & itselläni kolmenkymmenen-vuoden kokemus atoopikkona olosta, mutta silti en voi auttaa lapsiani :(
esikoisella lisäksi astma sekä pölyallergia, olen aina pitänyt mottona "liika siisteys on pahasta" mutta nyt imuroin & moppaan otsa hiessä aamusta iltaan !
välillä mietin, että miksi hemmetissä edes teimme lapsia..
Meillä periytyy ilmeisesti alzheimer. Äidilläni on, hänen siskollaan, äidillään jne. Alkaa oireilla alle 60-vuotiaana ja loppu koittaa siinä 70-vuotiaana tai vähän yli. Mulla varmaan 50 % mahdollisuus sairastua. Silti ollaan normaalisti lisäännytty. Siskolla pari lasta ja mulla tulossa nyt eka. Min mielestä elämästä ei kuitenkaan voi koskaan tietää kuinka käy. Mieluummin elää täysillä niin kauan kuin voi. Tietysti joku jo lapsena invalidisoiva tauti on eri asia.
Tämä ei oikeastaan vastaa kydymykseen, mutta koeputkihedelmöitys alkiodiagnostiikallahan on joskus mahdollista (tosin kallista).