Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

ehdotin itse miehelle eroa. Miten tämä voikin tuntua näin pahalta?!?!

Vierailija
15.03.2010 |

En tiedä... Ehkä odotin, että mies olisi pistänyt vastaan, mutta ei. Muuttui vain entistä huonokäytöksisemmäksi.

Nyt vaan itkettää koko ajan. Mies ei suostu puhumaan asiasta normaalisti, äksyilee vaan ja hokee "laita vaan asunto hakuun niin pääsette häipymään täältä"



Kesällä olisi sitten tarkoitus muuttaa lasten kanssa pois. Mutta en tiedä miten pystyn siihen.

Miten pystyn kohtaamaan kaikki sukulaiset, ystävät ja tuttavat, kun asian ajattleminenkin saa itkun tulemaan tosi herkästi.



Ajattelen vain kaikkia niitä asioita mitä ollaan miehen kanssa tehty ja mitä jää nyt tekemättä. Ajattelen sitä miten en saa enää ikinä tuntea miehen läheisyyttä ja miten en saa sanoa rakastavani enkä tuntea iloa siitä kun mies tulee kotiin.

Meidän välillä on tapahtunut paljon inhottavia asioita, mutta minun rakkaus miestä kohtaan ei ole silti hävinnyt.



Surettaa ihan hirveästi myös lasten (3kpl)puolesta. Heillä ei ole vielä mitään käsitystä tästä.



Itkettää, itkettää vaan :(

Kommentit (25)

Vierailija
1/25 |
15.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Puhukaahan miehen kanssa nyt vielä kunnolla ja mielellään ihan kahden kesken. Ja miettikää onko jotain vielä tehtävissä liiton pelastamiseksi.

Vierailija
2/25 |
15.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla kesti noin 2 viikkoa pahin itkuaika.

3 vuoden ajan aina välillä itketti jotkin muistot.



Mutta mulla oli syyni eroon, ja katunut en ole sitä, elämä on parempaa yksin lapsen kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/25 |
15.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

on näköjään sun miehen tapa surra asiaa.



Sinä olet vastuussa eroamisesta, siksi sinusta tuntuu pahalta. On helpompi olla se, joka ei tee aloitetta, koska ei ole vastuullinen.



Menkää nyt pariterapiaan puimaan asioitanne. Eroaminen ei ole järkevää ja on teillä nuo lapsetkin.



Mun yksi ope oli todella "raju" mies ja oli omasta halustaan eronnut makeamman elämän halussa. Silti sanoi vuosia myöhemmin meille oppilaille, että se oli elämänsä kamalin asia.

Vierailija
4/25 |
15.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän sen, että jos ei minua rakasa niin olisi kylmä vain minulle, mutta kun ei ole halukas olemaan lastensakaan kanssa :(

Sanoo kyllä, ett haluaisi tosi kovasti olla heidän kanssa, mutta ei tee mitään sen eteen. Miehen aika kuluu yritystä pyörittäessä ja kavereiden kanssa ollessa.



Mies ei halua keskustella minunkaan kanssa eli ei varmasti lähde myöskään mihinkään terapiaan.



Pelottaa ihan hirveästi se päivä, kun pitäisi lapsille kertoa asiasta. Yhdesti kysyin 8v esikoiselta, että miltä hänestä tuntuisi jos lapset muuttaisivat äidin kanssa johonkin muualle niin esikoinen alkoi huutaa minulle "EI, MINÄ EN ANNA SEN TAPAHTUA"

Myönnän kyllä, että eihän tuollaista voisi lapselta kysyä, mutta halusin tietää miten lapset tähän suhtautuisivat. Jos eivät ottaisi sitä liian raskaasti niin ero olisi minullekin helpompi.



ap

Vierailija
5/25 |
15.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja lapsi ei sellaista vastuuta kestä.



Teet asiat itsellesi selväksi. Sitten täysin rauhallisesti kerrot lapsille selvät asiat. Mietit valmiiksi niin hyvin että lapset saavat selvän turvallisen vastauksen mitä heidän elämässään tapahtuu.

Vierailija
6/25 |
15.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ala nähdä enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin eron. Olen jo nyt niin yksin. Mieheni on myös yrittäjä mutta käyttää aikansa kavereitten parissa enemmän kuin perheensä kanssa.Tulee yleensä kotiin vasta kun on lasten nukkumaanmenoaika.



Asiasta on puhuttu sata ja tuhat kertaa mutta mitään muutosta ei näy. Tunnen itseni yksinhuoltajaksi joka kuitenkin on naimisissa.



En ymmärrä miten mieheni voi olla niin itsekäs. Olen jopa itkenyt hänelle väsymystäni mutta en saanut siihenkään mitään vastakaikua.



Ikävä kyllä jostain kumman syystä minullakin on vielä rakkauden tunteita miestäni kohtaan ja siksi eropäätöksen tekeminen on kipeää. Järjen mukaan se olisi oikea ratkaisu. Ehkä mies sitten oppisi ottamaan vastuuta lapsistaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/25 |
15.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikävä kyllä jostain kumman syystä minullakin on vielä rakkauden tunteita miestäni kohtaan ja siksi eropäätöksen tekeminen on kipeää. Järjen mukaan se olisi oikea ratkaisu. Ehkä mies sitten oppisi ottamaan vastuuta lapsistaan.

Jos tilanne on jo nyt se, että mies EI ota vastuuta lapsistaan, ero on tuskin siihen oikea ratkaisu! Tuollaisen ei-osallistuvan miehen on kovin helppo "liueta" lasten elämstä eron jälkeen. Jos haluat miehen olevan lasten elämässä mukana, se ei onnistu eroamalla!

Vierailija
8/25 |
15.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

eihän taida olla enää muuta vaihtoehtoa kuin erota teidän, on rankkaa varmasti pitkään mutta yritä saada apua lasten hoitoon - lähtekää ystävien luo reissuun jotta saatte tai ainakin lapset saavat muuta ajateltavaa välillä. Mitä enemmän on tekemistä sen vähemmän ehtii murehtimaan, voimia sinulle. Pidemmältä kantilta ajateltuna teet varmasti oikein :-)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/25 |
15.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikävä kyllä jostain kumman syystä minullakin on vielä rakkauden tunteita miestäni kohtaan ja siksi eropäätöksen tekeminen on kipeää. Järjen mukaan se olisi oikea ratkaisu. Ehkä mies sitten oppisi ottamaan vastuuta lapsistaan.

Jos tilanne on jo nyt se, että mies EI ota vastuuta lapsistaan, ero on tuskin siihen oikea ratkaisu! Tuollaisen ei-osallistuvan miehen on kovin helppo "liueta" lasten elämstä eron jälkeen. Jos haluat miehen olevan lasten elämässä mukana, se ei onnistu eroamalla!

Uskoisin että mies kuitenkin haluaisi nähdä lapsiaan eron jälkeen ja silloinhan hänen olisi pakko ottaa lapset hpitoon ja oppia vastuuta. Nyt hän ilmeisesti luulee että voi saada kaiken, tehdä mitä haluaa ja silti tulla kotiin jossa näkee lapset aina johonkin aikaan päivästä.

Voi olla tietenkin ettei silloinkaan olisi vielä valmis ottamaan vastuuta mutta silloin ei kyllä lapsia ansaitsekaan elämäänsä.

Itselleni tilanteesta on tullut sietämätön, koska tilanteemme vaivaa minua joka päivä. En voi hyväksyä sitä että mies ei osallistu perhe-elämäämme ja kaikki on yksin minun vastuulla. En koskaan tiedä edes milloin mies tulee kotiin joten yhteisten menojenkin suunnitteleminen on vaikeaa ja omia menoja minun on turha itselle suunnitellakaan. Ja jos mies asuisi muualla, EHKÄ hän sitten oppisi hoitamaan lapsiaan ja suunnittelemaan ajankäyttöön uudesta perspekstiivistä.

Vierailija
10/25 |
15.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kävi itkemässä minun luona, että haluaa minut takaisin ja on tehnyt elämänsä suurimman virheen kun erosi minusta.

Harmi vaan sillon oli jo liian myöhäistä :( Melkein annoin jo periksi, mutta sitten tuli järkiini ja sanoin miehelle suoraan, että kun ei osannut arvostaa meitä ennen eroa niin nyt ei auta itkeä. Minäkin mietin eroa useamman vuoden ja yritin puhua miehelle, mutta kun ei kiinnostanut niin ei sitten.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/25 |
15.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa siltä.

Vierailija
12/25 |
15.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap selvästi itse haluaisi jatkaa, jos vaan mies olisi osallistuvampi ja näyttäisi rakkauttaan. Ja eroilmoituksella odotti, että mies heräisi, pelästyisi ja muuttuisi. Mutta näin ei ainakaan ulkoisia merkkejä lukien käynyt, vaikka suuttuminen + torjuminen onkin suht. yleinen tapa peittää pettymys.



Kuulostaa kovin tutulta kaavalta. Ehdottaisin lasten viemistä hoitoon, miehen kanssa vakavaa keskustelua sekä pariterapiaa. Kyllä näillä toimenpiteillä selviää, onko miehellä motivaatiota satsata perheeseensä.



Voimia ap!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/25 |
15.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta olin jo itse ajatellut asian niin, että näin EI voi jatkua. Jos mies tosissaan ei aio muuttua niin sitten ero on ainut vaihtoehto, vaikka se niin kovin sattuukin :(



Tottakai varmaan kaikki tällaisessa tilanteessa olisivat toivoneet, että mies ihan tuosta noin vaan muuttuisi täydelliseksi mieheksi :) Mutta näin taitaa käydä harmillisen harvoin.



Ja toisaalta jos mies joutuisi olemaan jotain mitä ei oikeasti olekaan tämä ei olisi reilua miestä kohtaan.

Mikä minä olen sanomaan millainen miehen tulisi olla :/ Vaikka niin kovin haluaisinkin saada tämän kaiken vielä toimimaan.



ap

Vierailija
14/25 |
15.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että kerran me vaan täällä eletään ja jos on jatkuvasti onneton ihmisen kanssa jonka kuuluisi tehdä sinut onnelliseksi, on parempi etsiä onni muualta. Enkä tarkoita tällä uutta miestä vaan onnen voi löytää myös yksin lasten kanssa eikä tarvitse enää sietää tai alistua suhteeseen jossa toinen osapuoli on välinpitämätön.



Mielestäni naisen tai kenenkään rooli ei ole olla tyytymätön elämäänsä. Katkeraksihan siinä vaan tulee.



Tiedän, että lähteminen lasten kanssa ei ole helppoa. Itselläni oli vielä vaikeampi saada mies lähtemään (koska yhteinen kotimme oli alunperin minun). Päätöstäni helpotti vielä se että en halunnut antaa lapsilleni sellaista miehen mallia, joka ei ole kotona.



Tsemppiä sulle ap!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/25 |
15.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka siis tuntevatkin. Siksi eivät osaa olla lastensakaan kanssa. Kaikkein vaikein on olla ja kohdella niitä, joita todella rakastaa.



Mä suosittelisin nyt ehdottomasti parisuhdeterapiaa ennen lopullisia ratkaisuja! Sanot ap että asia on sinulle todella tärkeä ja pyydät miestäsi mukaan, kerrot että siellä terapeutilla on vaitiolovelvollisuus jne.



TSEMPPIÄ!!!

Vierailija
16/25 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suhdetta on kuitenkin takana jo pian 12 vuotta ja lapsiakin on 3 eli ei tästä ole ihan niin helppo lähteä. Raskasta on.

Varsinkin kun mies ei suostu puhumaan eli en tiedä varmuudella mitä hän tuntee ja ajattelee. Pelkään paljon sitä, erotaan vaikka molemmat haluttaisikin mielummin jatkaa yhdessäoloa. Siis olettaen, että mies haluaa, mutta ei saa sitä sanottua. Sillon menisi monen ihmisen elämä ihan sekaisin ja tulisi paljon surua ihan turhan takia.



Haluaisin siis olla ihan ihan ihan varma miehen tunteista ja halusta ennen kuin tästä lähden. Toivottavasti saisin tuon miehen puhumaan. Sanoisi sitten vaikka ihan suoraan kyllä tai ei, kun kysyn haluaako erota vai jatkaa. Eikä vaan heittäisi palloa minulle sanomalla "tee mitä haluat".

ap

Vierailija
17/25 |
15.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

miehen nykyisen käytöksen? Mitä SUN pitäisi tehdä toisin, että miehen olisi pakko kantaa oman osuutensa yhteisen perheenne vastuusta?

Vierailija
18/25 |
15.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapset ovat eron jälkeen olleet vuoroviikoin isänsä ja mun luona. Ja yllätys yllätys - isä tajusi, että töistä pitää lähteä ajoissa, lapsille pitää laittaa ruokaa, viedä välillä harrastuksiin... Ei tosin ihan heti, alkuvaiheessa oli paljon poissa, omia menoja, jätti 5 v 15 v hoidettavaksi, kunnes lapset alkoivat sanoa, etteivät halua olla isillä. Mutta nyt viime aikoina on mennyt kivasti, hän on paljon paljon enemmän lasten elämässä kuin silloin, kun asuimme yhdessä. Vaikka silloinkin puhuttiin, minulla oli omia menoja, mutta jouduin sitten järjestämään lastenhoidon muuten, kun isään ei vaan voinut luottaa.

Vierailija
19/25 |
15.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja pariterapiaa tms on ihan turha ehdotella. Mies on jo aikoja sitten tehnyt selväksi, että hän ei mihinkään "hoitoon" lähde se on vain hullujen hommaa. Ja kun mies ei ainakaan myönnä, että hänessä olisi mitään vikaa niin eihän meillä sitten voi mitään ongelmaa ollakaan. Ja jos minä valitan niin minä olen vain ärsyttävä, kun valitan turhasta :/

Ja siis jutella ei tartte, se on vain ärsyttämistä. (kun siis "mitään ongelmaa ei ole")



Sekavaa, sori siitä...

ap

Vierailija
20/25 |
15.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

siitä saa kun lähtee erolla uhkailemaan. Älä IKINÄ uhkaa erolla, jos et sitä tarkoita. Se voi päättyä eri lailla kuin kuvittelit...

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kahdeksan kolme