Perätilan ulkokäännös, kokemuksia kenelläkään?

Koin hyödylliseksi lukea muiden kokemuksista perätilan ulkokäännöstä neuvolan kirjoitettua lähetteen toimenpiteeseen. Siksi haluan kirjoittaa omasta kokemuksestani. Ensinnäkin, kun perätila todettiin neuvolassa viikolla 35, pidin outona sitä että kukaan ei maininnut, ettei kääntöön tarvitse suostua lainkaan. Eivät halua antaa äidille mahdollisuutta miettiä asiaa. Kävin yksityisellä lääkärillä, hän ja nettipalstat neuvoivat, että on mahdollisuus kieltäytyä. Hän kuitenkin sanoi, että kannattaa pitää kääntöaika, jotta voidaan samalla keskustella synnytystavasta. Aika synnytyssairaalan äitiysklinikalle oli klo 9. Ilmoittauduimme, ja menimme kätilön huoneen ulkopuolelle odottamaan. Kätilön huoneessa hän etsi sydänäänet, ja kiinnitti möllykän vatsaan kuminauhalla niin että laite piirsi käyrää vaikka hän poistui huoneesta. Sydänääniä seurattiin n. 10 minuuttia. Kätilö pisti jotain rauhoittavaa lääkettä kankkuun. Sitten siirryimme lääkärin huoneeseen. Mies sai olla koko ajan mukana. Lääkäri tutki ensin käsin vauvan asentoa, sitten katsoi ultralla. Sitten kätilö otti ultran, ja seurasi aika lailla sinne päin eikä mitenkään tarkkaan sikiön sydänääniä, ja lääkäri ryhtyi molemmin käsin vääntämään vatsaa. Oli vaikea saada hengitettyä, vääntö oli epämiellyttävää ja teki kipeää, mutta ei sietämätöntä kipua. Lääkäri tuntui vääntävän kaikin voimin, jokainen voi itse kuvitella miltä se tuntuisi. Itse vääntö kesti 5-10 minuuttia. Vauvan peppu nousi, mutta pää ei suostunut menemään alas. Lopulta lääkäri totesi, ettei homma onnistu.

Siinä kun makasin vielä tutkimuspöydällä peffa paljaana, rupesi lääkäri puhumaan synnytystavasta. Käsittääkseni lääkärin tai kätilön tulisi synnytyssuunnittelussa antaa objektiivisesti tietoa eri vaihtoehdoista, eli perätilassa olevan vauvan alatiesynnytyksestä ja sektiosta. No, hän sanoi että koska olen niin pitkä, on hyvät mahdollisuudet että pystyisin synnyttämään alateitse, ja että nyt tehdään sisätutkimus ja magneettikuvaus, jotta nähdään onko alatiesynnytys mahdollinen. Olimme etukäteen lukeneet molemmista vaihtoehdoista, ja päättäneet että haluamme sektion, koska se on lapselle turvallisempi vaihtoehto. Kerroimme tämän, ja hän rupesi puhumaan sektion vaaroista, ja yritti vielä pariin otteeseen myöhemminkin taivuttaa meitä alatiesynnytykseen. Ellemme olisi etukäteen perehtyneet asiaan, olisimme helposti varmaankin kallistuneet alatiesynnytykseen lääkärin painostuksen takia. On kuitenkin kohtuutonta, että vanhemmat eivät saa puolueetonta tietoa molemmista vaihtoehdoista, vaan lääkäri aloittaa heti äidin vielä maatessa alapää paljaana kampanjoinnin alatiesynnytyksen puolesta. Varautukaa siihen, ja lukekaa etukäteen eri vaihtoehdoista! Huono juttu ei ole myöskään käydä keskustelemassa yksityisen, kokeneen synnytyslääkärin kanssa ennen kääntöoperaatiota. Moni on kirjoittanut, ettei suostuisi kääntöön uudestaan. Olen samaa mieltä, toimenpide on melkoisen brutaali, ja siihen lienee syynsä, että lapsi on siinä asennossa kun on. Jos vauva on ollut perätilassa esim. viikolta 30 lähtien tai pidempään, hän olisi tod näk kääntynyt, jos olisi pystynyt, enkä menisi enää pakkokääntöön. Jos vauva sen sijaan on kääntyillyt vielä parin viikon sisällä, voisi yrittää uudelleen. On omituista, että näitä kääntöjä Suomessa harrastetaan, vaikka varsinkin ensisynnyttäjillä alle puolet onnistuu. Kuinkahan suuri osa synnytyksistä loppujen lopuksi sujuu normaalisti ilman sektiota, kun takana on onnistunut kääntö?

Kääntöyrityksen ja lääkärin saarnan jälkeen palasimme kätilön huoneeseen, missä sydänääniä seurattiin puolen tunnin ajan. Kätilö varasi sektioajan, kolme viikkoa tästä päivästä, ja saimme mukaan tukun ohjeita. Tunti 45min saapumisestamme olimme matkalla kotiin. Kädet vapisevat, vatsa on erittäin arka ja käveleminen sattuu vatsaan. Tuntuu kuin olisi juossut maratonin kymmenen kilon punnus vatsassa.

Tämän artikkelin lukemisen koimme hyödylliseksi:

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_ar…

Ellet saa linkkiä auki, googlaa ”duodecim mitä kerron synnyttäjälle, jonka sikiö on perätilassa?”.

Kaikkea hyvää kaikille odottajille!

Kävin viikolla 36+1 ulkokäännöksessä, joka oli mielestäni erittäin miellyttävä kokemus ja minulle sanottiin heti aluksi: "Tämä voi tuntua kummalliselta, mutta jos alkaa sattua kovasti, sano niin lopetetaan." Olin etukäteen tutustunut ulkokäännöksen riskeihin, jotka ovat pienet ja mielestäni hyväksyttävät. Perheessämme on toinen lapsi ja sektion jälkeinen nostorajoitus tekisi elämästämme erittäin hankalaa ja senkin vuoksi toivoin kovasti, että ulkokäännös onnistuisi. Toisaalta kuten edellinen kirjoittajakin olimme tulleet puolisoni kanssa ennen kaikkea sikiön hapenpuuteriskin vuoksi tulokseen, että jos käännösyritys ei onnistu, toivoisimme sektiota. Ulkokäännös kesti alle 5 minuuttia, eikä ollut minulle kivulias. Yhteensä sairaalassa kului 2 tuntia, etukäteisvalmisteluiden ja huolellisen seurannan vuoksi. Lapsiveden määrä, sikiön tarkempi asento, kohdun supistusherkkyys, sikiön yhteistyökyky ym muut tekijät varmasti vaikuttavat asiaan. Halusin vain kertoa, että minun kokemukseni oli hyvin positiivinen.