Jos ihminen on fiksu, ystävällinen ja vieläpä kaunis, muttei saa ystäviä niin...
... mikä siihen voi olla syy? Kateusko? Onko totta, että ihmiset ovat niin kateita?
Kommentit (23)
Veikkaisin itsekin tuota sosiaalisten taitojen puutetta. Jos tuot noita hyviä puoliasi liikaa esille kaikessa mitä teet tai sanot? Sellaista ei jaksa kukaan pitkään katsoa.
Pitää antaa itsestään, kuunnella jne. Monet kuvittelee, että pelkkä ystävällisyys riittää. Ystävyys on niin paljon muutakin.
Ei kai se kauneus nyt mikään syy ole! Olen sitä mieltä, että mukavannäköiseen ihmiseen on jotenkin kiinnostavampi/helpompi tutustua, mutta jos homma pyörii vain ulkonäön ympärillä, ei jaksa kiinnostaa kauaa.
erään "kauniin, ystävällisen ja koulutuksen perusteella varmaan fiksunkin" kaverin sen takia, että hänen kanssaan ei voinut jutella kuin tyyliin säästä. Mistään, mistä joku kenties voisi loukkaantua (eli tyyliin kaikki parisuhteista uskontoon oli kiellettyjen aiheiden listalla). Parisuhteista ei voi puhua, jos porukassa on yksi sinkku mukana jne. jne. Sellainen ihminen, jolla ei koskaan ole mitään sanomista mihinkään, koska ei ilmeisesti halua sanoa mitään, ettei vain joku loukkaantuisi.
Herttaisuudestaan huolimatta äärettömän tylsä ja puiseva ihminen. Ei jaksa.
erään "kauniin, ystävällisen ja koulutuksen perusteella varmaan fiksunkin" kaverin sen takia, että hänen kanssaan ei voinut jutella kuin tyyliin säästä. Mistään, mistä joku kenties voisi loukkaantua (eli tyyliin kaikki parisuhteista uskontoon oli kiellettyjen aiheiden listalla). Parisuhteista ei voi puhua, jos porukassa on yksi sinkku mukana jne. jne. Sellainen ihminen, jolla ei koskaan ole mitään sanomista mihinkään, koska ei ilmeisesti halua sanoa mitään, ettei vain joku loukkaantuisi.
Koetan olla ystävällinen kaikille ja en juoruile kuin erittäin valitussa seurassa ja kyllä vaikea on ystävystyä. Täytyy ryhtyä harjoittelemaan juoruilua.Herttaisuudestaan huolimatta äärettömän tylsä ja puiseva ihminen. Ei jaksa.
Minustakin kuulostaa siltä, että syynä voi olla liiallinen korrektius ja yritys olla kaikessa kympin tyttö. Monesti kauniit naiset kasvavat miellyttämään, koska ihmiset pitävät heitä automaattisesti miellyttävinä ja on vaikea rikkoa kuvaa.
Haluaako ap edes ystävystyä oppiakseen tuntemaan tiettyjä ihmisiä vai vain, koska ystäviä kuuluu olla?
Todellinen kiinnostavuus ja viehättävyys ei ole kauneutta tai pelkkää älyäkään, vaan kykyä olla toisten kanssa haavoittuvaisena ihmisenä. Kukaan ei halua ystäväkseen "täydellistä" ihmistä.
Uskoisin, että ystäviä löytää helpoiten, kun miettii vähemmän itseään ja enemmän muita. Täytyy uskoa, että kelpaa ystäväksi, ja sitten vain elää rohkeasti sellaisena kuin on. Kaikki eivät innostu, mutta samanhenkiset kyllä.
tietyissä, itsetunto-ongelmaisissa naisissa, ja siitä voi seurata ongelmia kuten pahimmillaan mustamaalausta, eristämistä ym. Mutta silloin tällä toisella osapuolella onkin vaikeammanpuoleisia ongelmia, eli eipä ole ystävyyden arvoinenkaan sellainen.
Jos ystävystymisongelma toistuu kaikkialla, luultavasti syynä on kuitenkin joku kauniin osapuolen muu erityispiirre. Onhan sitä kauniita ihmisiä muitakin, eikä kaikilla naisilla ole mitään itsetunto-ongelmia. Esim. jonkinlainen sosiaalisten taitojen puute/erikoisuus tai hieman massasta poikkeava ajatusmaailma.
mutta jaamme ajatuksia kaikeasta maan ja taivaan väliltä. Aiheet ovat politiikasta ilmastonmuutoksen, ihmisuhteista työjuttuihin jne.
Mutta tällä yhdellä ihmisellä ei ole koskaan mitään sanottavaa mihinkään, ei mitään näkemystä. ja jos häneltä kysyy, että mitä mieltä sä oot tästä maahanmuuttokysymyksestä, niin todennäköisesti sanoo: "ettei ole ajatellut asiaa" tms. Hän on siis koulutettu ihminen, mutta tuntuu, ettei ole tosiaan mitään tietoa eikä mielipidettä mistään - eli tavallaan aivan blondi-tyhjäpää.
Luulen kuitenkin, että kyse on enemmänkin juuri jostain pelosta sanoa mitään, ettei vain ole vahingossakaan eri mieltä jonkun kanssa, koska siitä voisi vaikka seurata joku kauhea selkkaus.... Eli täydellisestä ristiriitojen välttämisen tarpeesta.
T: Se joka puhui miellyttämistarpeisesta ihmisestä, en muista numeroa.
mikä ärsyttää pätemisellään. tai luule olevansa kaunis. mutta ihmisen kanssa tarvii olla kiva olo.
mutta jaamme ajatuksia kaikeasta maan ja taivaan väliltä. Aiheet ovat politiikasta ilmastonmuutoksen, ihmisuhteista työjuttuihin jne.
Mutta tällä yhdellä ihmisellä ei ole koskaan mitään sanottavaa mihinkään, ei mitään näkemystä. ja jos häneltä kysyy, että mitä mieltä sä oot tästä maahanmuuttokysymyksestä, niin todennäköisesti sanoo: "ettei ole ajatellut asiaa" tms. Hän on siis koulutettu ihminen, mutta tuntuu, ettei ole tosiaan mitään tietoa eikä mielipidettä mistään - eli tavallaan aivan blondi-tyhjäpää.
Luulen kuitenkin, että kyse on enemmänkin juuri jostain pelosta sanoa mitään, ettei vain ole vahingossakaan eri mieltä jonkun kanssa, koska siitä voisi vaikka seurata joku kauhea selkkaus.... Eli täydellisestä ristiriitojen välttämisen tarpeesta.
T: Se joka puhui miellyttämistarpeisesta ihmisestä, en muista numeroa.
aiheuttaako mitättömän näköinen miellyttämishaluinen samanlaisia halveksunnan tunteita, kuin erityisen hyvännäköinen. Tässä tulee kyllä mieleen se, että usein erityisen kauniilta naiselta myös vaaditaan enemmän, eli jos jollain osa-alueella on niitä puutteita, hän saa jäädä yksin helpommin, kuin harmiton läski, jolla on samanlaisia tai vielä pahempiakin puutteita. On helppoa puhua pahaa ja ottaa silmätikukseen "pahoine" vikoineen se, jossa on ulkoisesti kadehdittavaa.
tyhmä, ruma ja töykeä. Voit myös kokeilla näitä ominaisuuden muuttamisia yksitellen ja kun sopiva kombinaatio löytyy, niin johan alkaa sos. puoli hoitumaan.
että kukaan ei halua ystäväkseen "täydellistä ihmistä", koska täydelliselle ei todellakaan huvita tilittää omia vikojaan, jos toinen on aina vaan "no voi, ei mulla vaan ikinä ole tommosta".
uskalla sanoa omaa mielipidettään mihinkään ettei vaan loukkaisi, on äärettömän tylsää seuraa. Ja ihan riippumatta siitä miltä näyttää. Tosin kaunista ihmistä on tietysti kiva katsella että siinä mielessä...
onhan maailmassa paljon fiksuja, kauniita ja kivoja ihmisiä joilla ON ystäviä pilvin pimein.
että monet niistä, keitä pidätte miellyttämisenhaluisena, ovat vain niin ujoja, että vieraammassa seurassa tai isolla porukalla pää tyhjenee täysin kaikista mielipiteistä, vaikka niitä olisikin. Jos vaikka on todella ihastunut johonkuhun, niin kyllähän senkin seurassa monesti tuntuu pää tyhjenevän, ja kaikki mitä sanoo, kuulostaa ihan tyhmältä ja sitä analysoi pitkään jälkeenpäin, vaikka olisi vain sanonut moi.
jota ei itse tiedosta?