Lue keskustelun säännöt.
Pakotan lapseni harrastamaan.
22.03.2010 |
Tuli taas jatkamisilmoituslappunen musiikkiopistolta, ja siitä tuo lapsi on joka vuosi saanut kimmokkeen, että "hän ei kyllä tahdo jatkaa..." Paskat ja marjat sanon minä.
Jätkä tahtois vaan maata sohvalla ja pelata pleikkaa pullaa syöden. Tuleepahan jotain ryhtiä päivään, kun iltapäivällä kävelee soittotunnille ja takaisin. Ja aina se sinne kuitenkin on mennyt, eli ei ole lintsannut tms.
Kommentit (24)
Olisi pitemmälle hyötyä, ihan terveyden kannalta.
Ottakaapa hieman selkoa, mitä hyötyä on musiikin harrastamisesta lapsuudessa (todennäköisesti myös aikuisena). Hyötyä on todella runsaasti, aivoille. Se auttaa monessa muussa taidossa, luo runsaasti yhteyksiä aivojen eri osien välille, kehittää kielellisiä kykyjä jne.
Soittaminen on oikeasti todella hyödyllinen harrastus pääkopalle, ja siitä jos jostain on hyötyä elämässä.
Sen puoleen moni lapsena soittanut aloittaa harrastuksen uudelleen aikuisena, koska aika monelle edes jonkinlainen soittotaito tuottaa valtavasti iloa, ja sitä voi myöhemmin kehittää lisää.
Itse tosin olen pakottamista vastaan, mutta jos kyseessä on vain ajoittainen kyllästyminen, kannattaa jotenkin kannustamalla saada lapsi jatkamaan tylsienkin vaiheiden yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käden vapaa liikkuminen on yksi tärkeimmistä osa-alueista pianonsoitossa. Meinaan, että jos käden ja olkapään välillä on yhdessäkin nivelessä lukko, vaikuttaa se koko yläkroppaan ja mm. niskajännitykseen. Toisaalta virolainen koulukunta on aika konservatiivinen, on edelleenkin, ja olettaa opiskelijan kunnioittavan opettajaa täytenä auktoriteettina. Siinä on myös hyvät puolensa. Harvemmin tosin tulee keskusteltua vastavuoroisesti opiskelijan kanssa...
Vapaata säestystä voit harrastaa edelleen - ja se se vasta vaikeaa onkin, mitä pidemmälle päästään! Ota selvää omasta musiikkiopistostasi, ajat ovat opettajapolven vaihdoksen myötä todella muuttuneet!
Opettajani musiikkikoulussa oli virolainen nainen joka oli enemmän kiinnostunut siitä miten kyynärpääni liikkuu ja käteni "tanssii" kun siitä mitä olisi kiva soittaa.
Kannattaa myös opetella tuo pisteen ja välilyönnin järjestys - kuuluu yleissivistykseen kuten moni muukin asia.
T. Musiikin ammattilainen
Meillä on naapurissa musiikin ammattilaisia ,
He ovat kertoneet suoraan ,että heidän lapsensa ,täytyy ottaa musiikki ammatikseen ,missään ei pääse helpommalla ,on pitkät lomat ,sun muut edut.eihän siihen lahjoja tarvita vain työtä .
Se on osa musiikkia, kuten kielioppi ja kielen tunteminen on osa kirjoitustaitoa. Onko ongelma siinä, että kaikki pitäisi olla helppoa ja mukavaa?
Sanotteko koulua käyville lapsillennekin, että "ei tarvitse opetella subjektia ja predikaattia" kun on liian rankkaa ja vaikeaa? Annatteko luvan laistaa matematiikasta jos ihan heti ei ymmärrä kaavoja?
Kaikista ei tule kirjailijoita/insinöörejä/ammattisellistejä, mutta yleisivistykseen voi sisällyttää muutakin kuin vaatemerkkejä ja www-sivujen ohjelmointia.
Mikäli rankkuus taas tarkoittaa sitä, että musiikkiopistolla pitää heilua joka ilta niin lienee aikataulupalaverin paikka. Usein vanhemmat ovat myös tunkeneet lapsensa aikataulun täyteen balettia, tennistä, pianotunteja ja kielikylpy, eikä jälkikasvu ehdi keskittyä mihinkään näistä kunnolla. Pintaraapaisuja.
Ihan minkä tahansa asian omaksuminen vaatii TYÖTÄ - pianoa on kiva pimputtaa huvikseen, mutta nuotinlukuaito/vapaa säestys/improvisointi ryhmässä on olennainen osa kokonaisuutta, ja lahjakas oppilas yleensä haluaa edetä taidoissaan. Jos pohja on rakennettu huonosti, tullaan parikymppisenä puoliummikkona pianotunnille valittamaan A. olematonta nuotinlukutaitoa B. huonoa opettajaa lapsuudessa.
Näiden kanssa työskentelen päivittäin AMK-tasolla, tunneilla emme etsi syyllisiä vaan ratkaisuja - mutta hyvät ihmiset, tajutkaa että teoria-aineet eivät ole opiskelijan kiusaksi vaan tueksi!