Pelkääkö kenenkään eskari-alakoululainen

jolloin varmaan puolen vuoden ajan lapsi puhui paljon kuolemasta, suri kuolemaa, sanoi että et saa äiti kuolla tai mummo ei saa kuolla jne. Ihan kesken kaiken tekemisen saattoi yhtäkkiä alkaa kuolema-keskustelut.... Ei nyt ihan itkenyt, mutta tippa linssissä oli muutaman kerran. Paljon syliteltiin, juteltiin kuolemasta jne.



Tässä kohtaa uskalsin 'valehdella' lapselle sen verran, että sanoin, että sinä nyt kuole tai ei äiti kuole vielä. Ajatellen, että vaikka muuten puhunkin aina totta, enkä tota kuolemisasiaa voi tietty tietää, niin tässä kohtaa saan lasta lohduttaa ja tehdä olon turvallisemmaksi vakuuttamalla, että kuolema ei ole nyt ihan ajankohtainen juttu. Mutta tosissaan se lapsen pelko pitää ottaa ja siitä suostua keskustelemaan niin usein kuin lapsi haluaa.

jolloin varmaan puolen vuoden ajan lapsi puhui paljon kuolemasta, suri kuolemaa, sanoi että et saa äiti kuolla tai mummo ei saa kuolla jne. Ihan kesken kaiken tekemisen saattoi yhtäkkiä alkaa kuolema-keskustelut.... Ei nyt ihan itkenyt, mutta tippa linssissä oli muutaman kerran. Paljon syliteltiin, juteltiin kuolemasta jne.

Tässä kohtaa uskalsin 'valehdella' lapselle sen verran, että sanoin, että sinä nyt kuole tai ei äiti kuole vielä. Ajatellen, että vaikka muuten puhunkin aina totta, enkä tota kuolemisasiaa voi tietty tietää, niin tässä kohtaa saan lasta lohduttaa ja tehdä olon turvallisemmaksi vakuuttamalla, että kuolema ei ole nyt ihan ajankohtainen juttu. Mutta tosissaan se lapsen pelko pitää ottaa ja siitä suostua keskustelemaan niin usein kuin lapsi haluaa.

eli juuri noin asiaa käsittelee, mutta ihan itkeskelee samalla

Meidän eskarilainen aikoinaan pohti joka ilta usean kuukauden ajan läpi saman listan. " Eihän maapallo tuhoudu? Eihän tule sotaa? Eihän kukaan meidän perheestä kuole?"

Muistelen jostain lukeneeni, että kuuluu ikäkauden kehitykseen.

keksitään lääke eikä tarvitse kuolla ollenkaan sitten kun olette vanhoja.