Kauanko vauva itkee "lempeä ssä " unikoulussa?
Apua tarvitaan "lempeää" unikoulua (tassuttelua tms) pitäneiltä. Ohjeissa sanotaan, että "vauva rauhoitetaan sänkyyn", "vauvan luo mennään vasta, kun itku yltyy" jne.
Mutta mitä, kun vauva itkee aivan täysillä huutaen HETI kun se lasketaan sänkyyn? Ja kun mikään silittely ei rauhoita vauvaa yhtään? Selkää ei edes voi silitellä, kun vauva heittäytyy selälleen (tai nousee seisomaan, jos jaksaa). Ja kun vauva on rauhoitettu sylissä ja yrittää laskea sänkyyn, niin täysillä huuto alkaa jo matkalla sänkyyn?
Miten siis tehdä "lempeä" unikoulu? Kauanko vauva itkee? Kauanko itkua jatkuu? Onko tämä normaalia?
Kiitos tuhannesti kokemuksista! Yksinään en halua itkettää enkä oikein muutenkaan, mutta jotain on tehtävä.
t. Epätoivoisen väsynyt 1-5 kertaa tunnissa heräilevän 11-kuisen äiti
Kommentit (50)
Vauva oppii kyllä nukahtamaan itsekseen ajallaan - tarkoitatko kenties, että vauva ei nuku ollenkaan, koska puhut ympärivuorokautisesta valvomisesta? En usko.
Jos haluat aikaansaada traumoja, niin huudata. Lempeästi tai vähemmän lempeästi. Itse olen kokeillut kahteen lapseen, ja ainakin meidän lapset ovat sen verran herkkiä, että selkeästi touhu oli vahingollista. Äitiin takertuminen iltaisin ja muutenkin lisääntyi eli perusturvallisuus järkkyi, toinen alkoi nähdä painajaisia ja heräili huutamaan paniikissa jne. Unikoulutus loppui siihen minun päätöksestäni.
Seuraavaksi käytin osittain pantleyn menetelmää, ja ne auttoivat hieman. Sitten vain hyväksyin tilanteen, että vielä heräillään yöllä syömään ja nukahdetaan kainaloon, mutta aikanaan se loppuu. Ja niin loppui.
Anna Wahlgren. Kolme yötä vaikeita, eka ihan hankalin. Sitten elämä koitti. En ole nukuttanut lasta iltasatua ja iltalaulua lukuunottamatta kertaakaan. Lapsi menee sänkyynsä ja ilmoittaa jopa lounaan jälkeen että nyt minä menen päiväunille (tällä hetkellä 2v4kk). "Unikoulu" käytiin lapsen ollessa 1,5kk. Siihen mennessä me käveltiin pitkin seiniä eikä enää ymmärretty mistään mitään kun oltiin niin väsyneitä. Vaarallisia ehkä jopa. En muista lapseni ekasta puolestatoista kuukaudesta juuri mitään.
Meillä toimi Annan metodi, uskalsimme sitä kokeilla lapsemme kummien perheen kahden onnistuneen "unikoulun" jälkeen...
Jokainen lapsi on erilainen.
Jos haluat aikaansaada traumoja, niin huudata. Lempeästi tai vähemmän lempeästi. Itse olen kokeillut kahteen lapseen, ja ainakin meidän lapset ovat sen verran herkkiä, että selkeästi touhu oli vahingollista.
Meillä ei kevennetty "unikoulu" aiheuttanut mitään traumoja. Iloisempaa ja aurinkoisempaa ja paremmin levännyttä lasta on saanut melkein etsiä...
Mutta se on hyvä että joku tietää sanoa että traumojahan siitä...
Jos haluat aikaansaada traumoja, niin huudata. Lempeästi tai vähemmän lempeästi. Itse olen kokeillut kahteen lapseen, ja ainakin meidän lapset ovat sen verran herkkiä, että selkeästi touhu oli vahingollista.
Juu juu. Taidat olla todella lapsentahtinenMeillä ei kevennetty "unikoulu" aiheuttanut mitään traumoja. Iloisempaa ja aurinkoisempaa ja paremmin levännyttä lasta on saanut melkein etsiä...
Mutta se on hyvä että joku tietää sanoa että traumojahan siitä...
Ehkäpä juuri siksi meidän lapset suhtautuivatkin niin ahdistuneesti itkettämiseen edes pienessä määrin, kun sellainen ei ole kuulunut tapoihin missään tilanteessa eikä missään vaiheessa ennen noita unikouluyrityksiä.
oli kumpikin lapsi huono nukkumaan vauvana. Aika kultaa muistot, mutta taisi se aika rankkaa olla :( Ekan kanssa yritin unikoulua, yritin olla rauhallinen ja jämäkkä (eihän nukkumaanmenossa ole kysymys dramaattisesta asiasta, näin yritin viestittää) ja välillä sanoin ovelta jotain lempeää. Lopputuloksena oli vauva, joka vielä seuraavana päivänäkin säpsähteli ja oli kaikin tavoin pois tolaltaan. Siihen jäi unikoulu. Onneksi jäi. Perhepedissä nukuttiin. 1-2 -vuotiaana ovat molemmat nukkuneet yönsä mainiosti ja omissa sängyissään, ilman mitään showta. Kun aika on kypsä yksin nukkumiseen niin se on.
Yhden neuvon annan: kuuntele lapsen itkua. Meillä se unikoulu-ulvonta ei ollut mitään kiukkuitkua ja marinaa siitä, että lapsi ei saa päättää asiaa. Meillä se oli HYSTEERISTÄ. Tajusin sisimmässäni, että lapseni on menossa henkisesti rikki. Näin ei siis tietysti kaikilla lapsilla ole enkä siis unikoulua sinänsä vastusta. Mutta kuunnelkaa lastanne.
Vauva oppii kyllä nukahtamaan itsekseen ajallaan - tarkoitatko kenties, että vauva ei nuku ollenkaan, koska puhut ympärivuorokautisesta valvomisesta? En usko.
Ei tarvitse uskoa! ;-) Mutta valitettavasti näin on, meillä on paljon öitä, joina vauva ei nuku juuri ollenkaan vaan venkoilee ja kiemurtelee tissillä tai sylissä tunnista toiseen, nukahtaen välillä esim. 5 minuutiksi. (Useampi yö viikossa :-( ) Loppuina nukkuu esim. 20 tai 30min pätkiä. Parhaassa tapauksessa tunnin, joskus jopa kahden pätkiä (tsägällä yksi yö kahdessa viikossa, usein ei sitäkään.) Jos vain 'heräilisi yöllä syömään ja nukahtaisi kainaloon' ei olisi mitään ongelmaa.
Vauva oppii kyllä nukahtamaan itsekseen ajallaan - tarkoitatko kenties, että vauva ei nuku ollenkaan, koska puhut ympärivuorokautisesta valvomisesta? En usko.
Ei tarvitse uskoa! ;-) Mutta valitettavasti näin on, meillä on paljon öitä, joina vauva ei nuku juuri ollenkaan vaan venkoilee ja kiemurtelee tissillä tai sylissä tunnista toiseen, nukahtaen välillä esim. 5 minuutiksi. (Useampi yö viikossa :-( ) Loppuina nukkuu esim. 20 tai 30min pätkiä. Parhaassa tapauksessa tunnin, joskus jopa kahden pätkiä (tsägällä yksi yö kahdessa viikossa, usein ei sitäkään.) Jos vain 'heräilisi yöllä syömään ja nukahtaisi kainaloon' ei olisi mitään ongelmaa.
Monet väittävät, että pitkä, yhtenäinen päiväunijakso auttaa myös yöunien suhteen. Onhan tuossa jotain häikkää, jos lapsi todellakin valvoo yökausia. Mutta sitä ei välttämättä unikoulu ratkaise, sen muuttamiseksi tarvitsee mahdollisesti muuttaa päivärutiinejakin, koska päivärytmi vaikuttaisi olevan jotenkin sekaisin. Oletko kysellyt neuvolasta apua?
Nimittäin tuo kuulostaa jo aika hurjalta, jopa omasta näkökulmastani (meillä esikoinen saattoi herätä 10x yössä ekan vuotensa ajan, ja heräsi vähintään 5x joka yö - häntä kyllä tutkittiin mutta mitään vikaa ei löytynyt, ainoa mikä auttoi oli aika). Eli minulla käy mielessä että vauvalla on mahavaivoja tms. Nukkuuko sitten vastaavasti koko päivän? Tsemppiä, kyllä se joka tapauksessa ajan kanssa helpottaa, vaikka tiedän että sen helpotuksen tarvitsisi juuri NYT...
se voi todellakin aiheuttaa pysyviä haitallisia muutoksia lapsessa. Vuoden ikäinen ei tiedä eikä voi ymmärtää, että takaisin tullaan 5 minuutin kuluttua. Uusiempien tutkimusten mukaan hylkäämiskokemukset ensimmäisten 3 elinvuodenaikana aiheuttavat kouluaikaisia käytöshäiriöitä. En voi ymmärtää miten kukaan vanhempi voi olla niin kylmä, että huudattaa omaa lastaan sängyssään. Kuvitelkaa itselle yhtä pelottava vastaava kokemus. Olet yksin omassa sängyssäsi etkä tiedä näetkö ketään sinulle rakasta ihmistä enää koskaan, et tiedä saatko enää ikinä ruokaa tai läheisyyttä.
AP:n kannattaisi varmaan käyttää vauvaa lääkärissä. Vauvalla voi olla jotain sairautta yms. jos ei nuku hyvin.
Niin ja tiedän mitä on valvominen.
Joku vaiva miksi ei saa nukuttua. Mun siskon vauvalla se oli maito :( 1,5 vuotta meni ennenkuin tajuttiin että maito aiheutti hänelle vatsavaivoja ja siksi ei nukkunut...
Vauva oppii kyllä nukahtamaan itsekseen ajallaan - tarkoitatko kenties, että vauva ei nuku ollenkaan, koska puhut ympärivuorokautisesta valvomisesta? En usko.
Ei tarvitse uskoa! ;-) Mutta valitettavasti näin on, meillä on paljon öitä, joina vauva ei nuku juuri ollenkaan vaan venkoilee ja kiemurtelee tissillä tai sylissä tunnista toiseen, nukahtaen välillä esim. 5 minuutiksi. (Useampi yö viikossa :-( ) Loppuina nukkuu esim. 20 tai 30min pätkiä. Parhaassa tapauksessa tunnin, joskus jopa kahden pätkiä (tsägällä yksi yö kahdessa viikossa, usein ei sitäkään.) Jos vain 'heräilisi yöllä syömään ja nukahtaisi kainaloon' ei olisi mitään ongelmaa.
Kaikenlaisia allergia- ja muita vatsavaivoja on kyllä selvitelty mutta mitään ei oikein selviä tai ainakaan apua tule yrityksistä. Yksi lääkäri totesi, että ainut tapa selvittää asia voi olla kokeilla lempeää unikoulua ja katsoa tehoaako (ei tehoa siis, jos vatsavaivaa on, muuten tehoaa kohtuullisessa ajassa/vaivalla) mutta mulle ei selvinnyt mikä on "kohtuullinen" aika / vaiva. Eli miten pehmeä unikoulu oikeasti toimii/toteutuu, JOS vauvalla ei ole mitään vaivaa, kuinka paljon, kovaa, kauan, usein ja pitkään itkee. Siksi kaipaan kokemuksia niiltä, jotka pitäneet (ei yksinitketys-)unikoulua menestyksellä TAI ilman. (En itsekään ole unikoulujen kannattaja, mutta jotain olis pakko tehdä... )
lasta ei jätetä yksin sängynpohjalle huutamaan. Lapsi unikoulutetaan vaunuikäisenä. Ilta tankataan lasta, että lapsi on uniaikaan varmasti kylläinen että ainakin 3 tunnin unet ovat mahdolliset. Sitten kun itku alkaa, lasta heijataan vaunuissa. EI sellaista kilttiä kevyttä ja kivaa keinutusta vaan napakoita työntöjä edestakaisin. Lapsi saa viestin että tässä ollaan, et ole yksin, mutta nyt ei ole seurustelun aika. Katsekontaktia vältetään. Päiväsaikaan taas lasta hellitään sylitellään syötetään ja ollaan vahvassa kontaktissa leikkien merkeissä.
Lukekaa itse millaisesta on kyse. Ei todella ole tarkoitus jättää lasta yksin omaan sänkyynsä huutamaan...
Kaikenlaisia allergia- ja muita vatsavaivoja on kyllä selvitelty mutta mitään ei oikein selviä tai ainakaan apua tule yrityksistä. Yksi lääkäri totesi, että ainut tapa selvittää asia voi olla kokeilla lempeää unikoulua ja katsoa tehoaako (ei tehoa siis, jos vatsavaivaa on, muuten tehoaa kohtuullisessa ajassa/vaivalla) mutta mulle ei selvinnyt mikä on "kohtuullinen" aika / vaiva. Eli miten pehmeä unikoulu oikeasti toimii/toteutuu, JOS vauvalla ei ole mitään vaivaa, kuinka paljon, kovaa, kauan, usein ja pitkään itkee. Siksi kaipaan kokemuksia niiltä, jotka pitäneet (ei yksinitketys-)unikoulua menestyksellä TAI ilman. (En itsekään ole unikoulujen kannattaja, mutta jotain olis pakko tehdä... )
lääkärin logiikkaa. Eli jos unikoulu ei toimi, mitä/miten sitten tutkitaan, jos tutkiminen ei ilman sitä onnistu? Miten unikoulu voisi siis auttaa selvittämään mikä vauvaa vaivaa? Itse ajattelen (kolmen lapsen äitinä, joista yksi oli erityisen huono nukkuja ja kaksi keskivertoa) että jos tuonikäinen (11 kk) vauva nukkuu noin vähän/huonosti, syyn täytyy melkein olla jossain muualla kuin nukkumistottumuksissa... Olisiko mahdollista käydä jollain muulla lääkärillä hakemassa toinen mielipide?
(enkä edes aio lukea aiempia viestejä, unikoulutaistelut on käytä täällä jo sata kertaa)
3 lastani olen unikouluttanut menestyksellä (kahdesta oli ensin suunnittelu ohjaajan kanssa). Ekasta meni 3 yötä (ei huutanut heti suoraan), seuraavista oikeastaan vain yksi ilta (huusivat heti täysillä, mutta kiukkuamiseksi tunnisti, ei hädäksi). Nämä heti huutajat saivat huutaa noin 5min kerrallaan.
Ekana iltana kävin siis 5min välein (kippaamassa sänkyyn ja toivottamassa hyvää yötä). 40min meni nukahtamiseen. Sitten nukkui 7h heräämättä! (Kun oli ennemmin huutanut kaiket yöt neljään asti ja nukkunut siitä pätkittäin ehkä kahdeksaan)
Tokana iltana huusi vain 5min. Että näin. Ja vielä tiedoksi, että viereen otettaessa tämä pahin valvoja sai pahimman mahdollisen raivarin.
lääkärin logiikkaa. Eli jos unikoulu ei toimi, mitä/miten sitten tutkitaan, jos tutkiminen ei ilman sitä onnistu? Miten unikoulu voisi siis auttaa selvittämään mikä vauvaa vaivaa? Itse ajattelen (kolmen lapsen äitinä, joista yksi oli erityisen huono nukkuja ja kaksi keskivertoa) että jos tuonikäinen (11 kk) vauva nukkuu noin vähän/huonosti, syyn täytyy melkein olla jossain muualla kuin nukkumistottumuksissa... Olisiko mahdollista käydä jollain muulla lääkärillä hakemassa toinen mielipide?
Sanos muuta. On rampattu Monella lääkärillä... :( Arvelen heidän ajattelunsa kenties olevan, että mitään helposti selviävää ei ole löytynyt, joten unikoulun kokeileminen ei olisi sen hankalampaa/pahempaa, kuin jotkut hakuammuntana kokeiltavat mahdollisesti kurjat tutkimukset (tai sitten: on halvempaa...??) Luulen kyllä, etteivät usko, miten paljon meillä oikeasti heräillään. :(
lasta ei jätetä yksin sängynpohjalle huutamaan. Lapsi unikoulutetaan vaunuikäisenä. Ilta tankataan lasta, että lapsi on uniaikaan varmasti kylläinen että ainakin 3 tunnin unet ovat mahdolliset. Sitten kun itku alkaa, lasta heijataan vaunuissa. EI sellaista kilttiä kevyttä ja kivaa keinutusta vaan napakoita työntöjä edestakaisin. Lapsi saa viestin että tässä ollaan, et ole yksin, mutta nyt ei ole seurustelun aika. Katsekontaktia vältetään. Päiväsaikaan taas lasta hellitään sylitellään syötetään ja ollaan vahvassa kontaktissa leikkien merkeissä.
Lukekaa itse millaisesta on kyse. Ei todella ole tarkoitus jättää lasta yksin omaan sänkyynsä huutamaan...
Tällä oli juurikin se tulos, että kärräsin yhtä lasta rattailla (tai kannoin) ympäri kämppää sinne aamuneljään asti. Ja silloin hän huusi vähän väliä. Jalkojani särki, selkää särki, joskus meinasin nukahtaa kävellessä heti kun silmiäni räpäytin. Seuraava lapsi heräsi pirteänä kuudelta. Tällaista yli yksivuotiaaksi ja olin henkisesti ja fyysisesti aivan lopussa. Samoin oli mieheni ja oma äitini, jotka joskus auttoivat. Kaikki vaan itki päivät, niin aikuiset kuin lapsetkin. Eli EI näin.
Ei sitä lasta kyörätä pitkin katuja tai kämppää, vaan heijataan napakoilla vedoilla ja lopetetaan juuri ennen kuin lapsi nukahtaa... Napakat vedot ovat selkeä viesti että tässä ollaan, muttei mikään ihana keinuva kehto. Keinuvaa kehtoa saakin sitten harrastaa koko yön jos tahtoo.
Ja sitä meillä kesti juuri sen kolme yötä. Eka pahin, toka jo helppo ja kolmantena enää ihan kerran tai kaksi.
Lapsi ei kyllä näyttänyt mitään nukahtamisen merkkejäkään. Ja miten enemmän oli paikalla, sitä kovempi huuto. Toki mielelläni yritin istua tai maata ja renkata niitä rattaita edestakaisin, mutta ei kelvannut muksulle kuin pidemmät matkat, jos nekään.
Ei sitä lasta kyörätä pitkin katuja tai kämppää, vaan heijataan napakoilla vedoilla ja lopetetaan juuri ennen kuin lapsi nukahtaa... Napakat vedot ovat selkeä viesti että tässä ollaan, muttei mikään ihana keinuva kehto. Keinuvaa kehtoa saakin sitten harrastaa koko yön jos tahtoo.
Ja sitä meillä kesti juuri sen kolme yötä. Eka pahin, toka jo helppo ja kolmantena enää ihan kerran tai kaksi.
lääkärin logiikkaa. Eli jos unikoulu ei toimi, mitä/miten sitten tutkitaan, jos tutkiminen ei ilman sitä onnistu? Miten unikoulu voisi siis auttaa selvittämään mikä vauvaa vaivaa? Itse ajattelen (kolmen lapsen äitinä, joista yksi oli erityisen huono nukkuja ja kaksi keskivertoa) että jos tuonikäinen (11 kk) vauva nukkuu noin vähän/huonosti, syyn täytyy melkein olla jossain muualla kuin nukkumistottumuksissa... Olisiko mahdollista käydä jollain muulla lääkärillä hakemassa toinen mielipide?
Sanos muuta. On rampattu Monella lääkärillä... :( Arvelen heidän ajattelunsa kenties olevan, että mitään helposti selviävää ei ole löytynyt, joten unikoulun kokeileminen ei olisi sen hankalampaa/pahempaa, kuin jotkut hakuammuntana kokeiltavat mahdollisesti kurjat tutkimukset (tai sitten: on halvempaa...??) Luulen kyllä, etteivät usko, miten paljon meillä oikeasti heräillään. :(
Paino, pituus kehittynyt normaalisti, entä muut kehityksen alueet (motoriikka, sosiaaliset taidot jne)? Mietin vain kun sanoit että vain hytkyttämällä nukahtaa, ja tuli mieleen että jos vaiva olisikin vaikkapa ihan muuta kuin allergiaa (esim. neurologinen -- siis tämä ihan hatusta vetämällä). Jospa lääkärit olisivat kiinnostuneempia tutkimaan jotain muuta kuin nukkumisongelmaa, ja jos sitä kautta pääsisi tuohon nukkumisasiaankin kiinni?
Kiitos vinkeistä!! Valitettavasti
...meillä nukutaan perhepedissä, eikä vauva nuku silti. Siksipä olemme alkaneet kokeilla omaa sänkyä, jos nukkuisi siinä (ei). Ja tunteella hoidetaan kyllä. Mutta kun en pysty toista vuotta vuorokaudet ympäri valvomaan.
...vauva ei nukahda tissille, joten Pantleyn metodi ei oikein auta! Nukahtaa vain hytkyttelemällä (paljon!) syliin. (Ja ei siksi koska olisimme opettaneet hänet siihen, vaan koska mikään muu ei ole koskaan auttanut, yritetty on alusta asti itse nukahtamista, turhaan.)
Pysyvä nukkuma-aika ja iltarutiinitkin on (kun on muistakin lapsia, joilla jo ennestään nukkuma-aika ja iltarutiinit). Mutta parina iltana olen kokeillut opettaa nukahtaa omaan sänkyyn ja puolessa tunnissa ei ole täysillä huuto tassutellessa hiljentynyt yhtään... (siis välissä aina olen ottanut syliin mutta sänkyyn laittaessa huuto alkaa HETI)
:(
Mihin tästä?!
(Pantleyn metodia kokeilin aikanaan esikoiselle, tuloksena että irrotettuani hänet rinnasta 36 kertaa(!!) samalla nukutuskerralla vauva oli jo niin hysteerinen, ettei tissi eikä mikään enää rauhoittanut häntä...)