Eköäitiys lisää naisen epätasa-arvoa- lue HS 21.3.2010, D 5

alkaa pyykille?



Mitä kotona olevan vanhemman tulee tehdä? Olla vaan ja ehkä ruokkia lapset ja katsoa niiden perään..



Mielestäni kotona olevalle kuuluu kotihommat. Jos molemmat käyvät töissä ja elättää perhettä niin silloin kotihommat puoliksi..



Jokainen tyylillään :)

Eli miehen pitää pestä ainakin välillä pyykkiä, laittaa ruokaa, pyyhkiä murut lattialta jne. Siihen en usko että lapsenhoidon mukana tulisi automaattisesti velvollisuus kotihommiin 100%.

paljastui pahasti masentuneeksi. Esikoinen piti viedä loppujen lopuksi hoitoon jo ENNEN kakkosen syntymää, kun ei äippä vaan jaksanut. No jokainen tyylillään... ei tosin ole ns. high hopes -fiiliksiä heidän lapsien suhteen.

Minun, siis äidin, ratkaisu oli kestovaipat, pitkä imetys ja perhepeti. Joten huolehin niistä. Sen lisäksi haluan kierrättää ja kulkea kirpparilla, joten sen teen minä.



Miksi isän pitäs pyykätä kestot, jos hauais mieluummin käyttää kerttiksiä?



Nämä on pitkälti äidin valintoja, niin ei niistä tarvi kitistä.. Jos äiti ei halua kestoja, niin ei tarvi pyykkejä murehtia.. huoh

Tykkäsin Hesarin jutusta tosi paljon. Olen itsekin miettinyt, että Ranskassa äitiydelle ei aseteta niin kovia standardeja kuin meillä Suomessa. Siksi siellä naiset uskaltavat lapsia tehdäkin enemmän.



Suomalainen äitimyytti on aivan järkyttävä. Sikäli tuollaiset puheenvuorot ovat todella tervetulleita. Fiksu 65-vuotias feministi puhui.

Tasa-arvo on vaikea käsite. Onko tasa-arvoa vain se että sekä nainen että mies tekevät kaiken täsmälleen puoliksi? Tuollaista tasa-arvoa en halua. Pitääkö naisen panostaa uraansa tasa-arvon nimissä, vaikka oikeasti haluaisi nauttia lastensa ensivuosista heidän kanssaan kotona?



Itse koen että kohdallani jonkinasteinen ekoäitiys ei ole heikentänyt minun asemaani mitenkään. Ehkä se ennemmin heikensi aluksi hieman miehen tasa-arvoa vanhempana (Lapset olivat todella kiinni minussa. Imetyksen myötä ihan konkreettisestikin.). Olen saanut nauttia symbioosista lastemme kanssa ja kotonaolovuosista.



Toki keskustelimme mieheni kanssa etukäteen kaikista valinnoista, eikä ollut mitenkään itsestäänselvää että saisin omia vanhempainvapaan itselleni. Mieheni kuitenkin suostui (ihan mielellään) perinteiseen työnjakoon. Kiitos siitä hänelle.



Kotiäitivuosien jälkeen olemme lastenhoidon ja kotitöiden suhteen jälleen varsin tasapuolisia. Eipä tarvitse enää kenenkään niitä kestovaippojakaan pestä ja taitella. Isäkin on lapsille nyt ihan yhtä mieluinen ja hyvä vanhempi kuin minä.



Kaikki ovat meidän perheessä tyytyväisiä. Olen myös ihan tyytyväinen malliin, jonka annan lapsillemme. Äidillä on koulutus ja ura, mutta myös niitä kotivuosia lasten ollessa pieniä. (En toki tarkoita että lasteni pitäisi tehdä samanlaisia valintoja.)

- vauvan paras taisi tuossa vähän unohtua... (kuitenkin, esim. äidinmaito on vauvalle parasta ravintoa, vähän kurjaa jos on niin feministi että pitää asettaa se vauvan edun edelle. Oikeastaan, eihän feministin tarvitse todistella esim. varhain töihin menemällä että on itsenäinen, vaan myös vauvan hoitaminen on "itsenäinen" ratkaisu).



Itse katson olevani sekä feministi että äiti - en vaan voi kuvitella että elämäni naisena olisi voinut jatkua entisenlaisena vauvan syntymän jälkeen... tai siis niin luulin, kunnes vauva oli syntynyt.



Kukaan ei asettanut minulle vaatimuksia, minusta itsestäni vain tuntui luontevimmalta a) imettää vauvaa b) nukkua perhepedissä c) kantaa vauvaa kantoliinassa d) olla kotona kunnes vauva/lapsi on 3-v.



Ihan itse koin että vauvan synnyttyä tärkein tehtäväni on hoitaa vauvaa ja tukea häntä hänen kasvaessaan isommaksi lapseksi.

Tasa-arvo on vaikea käsite. Onko tasa-arvoa vain se että sekä nainen että mies tekevät kaiken täsmälleen puoliksi?

- ennen olin sitä mieltä että nainen ja mies ovat olla "samanlaisia" ja tasa-arvoisia, mutta lasten synnyttyä tajusin että biologiamme tekee mahdottomaksi sen että lasten suhteen nainen ja mies voisivat olla aivan samoissa - nainen kantaa lapsen sisällään odotusaikana, synnyttää ja alkuun ruokkii lapsen. Naisen ja miehen suhde vauvaan on siksi biologisista syistä väistämättä erilainen.

Totta, että kulttuuri muokkaa tapaamme olla mies/nainen, mutta perustavanlaatuiset kokemukset ovat vauvalle kuitenkin pohjimmiltaan vielä vaistonvaraisia ("biologisia"), ja siksi mielestäni vauvalta ei pitäisi evätä mahdollisuutta symbioosiin äidin (=ihmisen joka on häntä sisällään kantanut) kanssa (tietenkään tämä ei ole taloudellisesti mahdollista aina, mutta on hassua että äidin itsenäisyys siitä kärsisi).

hyväksymällä keskinkertaisen äitiyden, pystyy olemaan myös paremmin nainen ja kumppani.



_Liikaa_ ei siis saisi perheessä tehdä kaikkea lasten ehdoilla isänä ja äitinä, ollaan myös yksilöitä ja pidetään parisuhdetta yllä ;)

ei aikaa jää miehelle lainkaan ja näin ajaa miehen pois. Miehellä ei ole enää virkaa kotona.'

Ja päättää aika pitkälle siitä kuinka lapset hoidetaan. Ostaa lähes 100% lasten vaatteista ym.

äitien pitäisi ymmärtää, että "riittävän hyvä" on aivan tarpeeksi, elämään mahtuu hyvin muutakin kuin äitinä oleminen. Ja on totta, että ahtaat äiti hoitaa lasta-näkemykset tekevät hallaa naisten työelämälle. Mitä järkeä on korkeakouluttautua, jos jää 10 vuodeksi kotiin?

Oletko tyytyväinen sitten, kun olet jäämässä eläkkeelle ja huomaat, miten ison loven kotiäitiys on tehnyt eläkkeeseesi?

Tasa-arvo on vaikea käsite. Onko tasa-arvoa vain se että sekä nainen että mies tekevät kaiken täsmälleen puoliksi? Tuollaista tasa-arvoa en halua. Pitääkö naisen panostaa uraansa tasa-arvon nimissä, vaikka oikeasti haluaisi nauttia lastensa ensivuosista heidän kanssaan kotona?

Itse koen että kohdallani jonkinasteinen ekoäitiys ei ole heikentänyt minun asemaani mitenkään. Ehkä se ennemmin heikensi aluksi hieman miehen tasa-arvoa vanhempana (Lapset olivat todella kiinni minussa. Imetyksen myötä ihan konkreettisestikin.). Olen saanut nauttia symbioosista lastemme kanssa ja kotonaolovuosista.

Toki keskustelimme mieheni kanssa etukäteen kaikista valinnoista, eikä ollut mitenkään itsestäänselvää että saisin omia vanhempainvapaan itselleni. Mieheni kuitenkin suostui (ihan mielellään) perinteiseen työnjakoon. Kiitos siitä hänelle.

Kotiäitivuosien jälkeen olemme lastenhoidon ja kotitöiden suhteen jälleen varsin tasapuolisia. Eipä tarvitse enää kenenkään niitä kestovaippojakaan pestä ja taitella. Isäkin on lapsille nyt ihan yhtä mieluinen ja hyvä vanhempi kuin minä.

Kaikki ovat meidän perheessä tyytyväisiä. Olen myös ihan tyytyväinen malliin, jonka annan lapsillemme. Äidillä on koulutus ja ura, mutta myös niitä kotivuosia lasten ollessa pieniä. (En toki tarkoita että lasteni pitäisi tehdä samanlaisia valintoja.)

sen käsityksen, ettei kirjoittajalla ole mitään erikoisempaa työtä edes odottamassa. Voin tietysti olla väärässä...

höpö höpö Minun, siis äidin, ratkaisu oli kestovaipat, pitkä imetys ja perhepeti. Joten huolehin niistä. Sen lisäksi haluan kierrättää ja kulkea kirpparilla, joten sen teen minä.

Miksi isän pitäs pyykätä kestot, jos hauais mieluummin käyttää kerttiksiä?

Nämä on pitkälti äidin valintoja, niin ei niistä tarvi kitistä.. Jos äiti ei halua kestoja, niin ei tarvi pyykkejä murehtia.. huoh

Itsehän tämä ekoäiti on valintansa tehnyt. Hän haluaa käyttää kestovaippoja, haluaa nukuttaa perhepedissä jne. Kukaan EI häntä siihen PAKOTA.



Olkoonsa miten järkyt "hyvä äiti"-myytit suomessa tahansa, niin omia valintoja nuo kuitenkin loppupelissä ovat.

Olemme varsin "ekoja", minusta parempi sana on luomu. Imetin lapsiamme pitkään, nukuimme perhepedissä, käytimme kestovaippoja, kaikki ruuat tehtiin itse luomutuotteista ja olin pitkään kotiäitinä. Halusin näin ja mieheni tuki päätöksiäni, mutta ei missään nimessä vaatinut toimimaan näin. enkä kyllä kokenut elämää mitenkään erityisen rankaksi, se oli hyvin onnellista elämää.



Muiden lapset sairastelivat, olivat allergisia, nukkuivat huonosti, perheissä oli rahat tiukilla ja pinna vielä tiukemmalla. Meidän lapset nukkuivat todella hyvin, eivät sairastaneet kuin joskus nuhaa ja mahatautia. Vauvan soseethan tulevat siinä samalla kuin muukin ruoka, mikä ihme siinä on niin vaikeaa? Kestovaipat oli todella helppoja käyttää ja pyykkiähän niistä tuli kokonainen koneellinen muutaman kerran viikossa. Kamalaa!



Luulenpa, että ne jotka eivät itse luomuile, luulevat sitä jotenkin rankaksi, mitä se ei todellakaan ole. Ja kyllä meillä mies vaihtoi vaippoja, teki ruokaa ja oli lasten kanssa. Viikonloppuisin hän nousi aina lasten kanssa ylös aamulla ja minä jäin nukkumaan. Isä on meillä lapsille yhtä läheinen kuin minäkin.



Eläkkeeseenikään ei varmaan kovin suurta lovea tule, pyöritän omaa yritystä ja tienaan tuplasti sen mitä mieheni. Ja kotiäitivuosieni ajan mies maksoi eläkevakuutusta minulle. Meillä elämä on yhteinen, ei minun elämä ja sinun elämä. Toki omaakin elämää on, mutta enemmän yhteistä.

Toki saa valita itse, mutta aika selvää varmaan kaikille mitkä ne "oikeat" valinnat ovat. Ne tehdään aina lapsen ehdoilla ja ehkä ympäristön. Itsekäs äiti on välttämättä huono äiti.



Ei niin, etteikö saisi imettää yms. jos haluaa. Mutta jos ei halua, niin se pitäisi voida sanoa ääneen ilman, että on heti syyllistäjien aj herjaajien joukko kimpussa. Imettäminen on lapselle hyväksi, mutta niin on hyvinvoiva äitikin. Ei näitä asioita voi edes verrata.



Meidän kulttuurissamme kasvanut ei voi sille mitään, että tuntuu pahalta laittaa omia tarpeita edelle, vaikka tietää, että omasta jaksamisesta pitää pitää huolta myös. Ei tietenkään onglema kaikille, erilaisia ihmisiä kun olemme.

Meillä koti-iskä pyykkää kestovaipat. Minä osallistun kotitöihin aiva samoin töistä palattuani.