miltä TUNTUU olla raskaana? =)

Eli jotain perää oli niissäkin mahan nippauksissa. :) Tänään selkeä plussa ja viikkoja olis sit 4+3. :) Uusia tuntemuksia odotellessa... :)

parasta! Haluisin vielä kokea sen uudestaan, mutta siinä on vaan se, kun sitten kasvaa perhe ;-)

Toivoisin, että kaikki saisi kokea raskauden yhtä mahtavana kuin itse olen saanut!

kaksi ekaa raskautta ovat olleet ns. huomaamattomia/helppoja. Ei suurempia pahoinvointeja yms. Loppuaikoina tietysti hieman kömpelyyttä ja hengästymistä, mutta muuten ok.

Nyt kolmannesta ollut vomakasta pahoinvointia/väsymystä.

Liikkeet alkaneet kaikista tuntua rv 18 eteenpäin. alkuun tietysti hennonpina "pulpahduksina" Lopussa jo inhottavilta kun vauva potkaisee kunnolla esim virtsarakkoon päin..



Suurin muutos minulla on tapahtunut aina rinnoissa, jo alusta alkaen ne ovat suurentuneet huomattavasti, alussa myös arkuutta. Tämä on minusta ihanin asia raskaudessa, pienirintainen kun olen ;)

Kaikilla tietysti erilaista, mutta omasta mielestäni kokonaisuutena raskaus on kaamean ristiriitaista aikaa. Olen samalla onnellinen ja hirveän iloinen (hormonitasapaino hyvä?), mutta samaan hengenvetoon kaikki oireet ärsyttää. En missään vaiheessa ollut vielä kokenut sitä 'tulis jo / loppuis jo' fiilistä, ennen kuin tänä aamuna kun ei meinaa kävelemään päästä kun sattuu nivusiin, lonkkaan, ja oikeastaan koko alapäähän :D Olen viikolla 38+4.



Fyysisesti siitä puolen välin jälkeen tuntuu kuin olisi krooninen ilmakupla mahassa. Eli sama kuin maha pingottaa, kun oikein turvottaa. Ensimmäiset liikeet tuntuivat samoilta, kun joskus kun ilma liikkuu suolessa :D (mutta tässä vaiheessa vaan eri, kun liikkeet tuntuvat säännöllisesti ja tietysssä paikassa).



Alkuraskaudessa tiesin jo ennen testiä että jotain on oudosti. Maha pingotti jo alusta lähtien ja oli niitä vastaavanlaisia tuntemuksia kuin olisi menkat tulossa. Alavatsan kireyttä ja kipuilua. Lisäksi, heti alusta lähtien olen saanut ravata vessassa jatkuvasti.



Näin loppuvaiheessa tuntuu, että olen lihonut reippaasti ja mun selkärankaan on kiinnitetty 10kg painoinen lihamöykky jolla on oma tahto ja vetää mua kasaan. Potkut tuntuu just siltä että joku puskee puisella perunasurvimella kyljestä.



Mitähän vielä.. noh, sitä on vaikea kuvailla. Se tuntuu just siltä, että mahan sisällä kasvaa pieni alieni :D oireista viis, se on vaan hauskaa seurata kaverin liikkeitä ja mielialoja. Mitä tapahtuu kun kuuntelen klassista tai heviä.. tämä ainakin haluaa jumpata rytmikkään musiikin tahdissa. Iskän läsnäolon vaistoaa selkeästi.. ottaa kontaktia sinnekin suuntaan. :)

Toisilla ne ei ole niin vahvoja ja toisilla kroppa suorastaa hylkii sitä "vierasta" hlöä omassa kropassa.



Joillain tuntemukset vahvistuu seuraavassa raskaudessa, niin että eka on "helpoin". Alkuviikkoina just toi kireys ja turvotus, mutta itsellä hyvin pian tuli, ekassa vko 8, 3. raskaus jo vko 4 hirveä pahaolo ja siitä se päivittäinen oksentaminen alkoi, että ei tarvinnut viimeisessä testatakaan enää.



Raskauden edetessä vatsan sisällä olo muuttui tukalammaksi, kun tuntui, että siellä on koko ajan ylimääräistä, jonka määrä vaan lisääntyy (kuten siis onkin). Vatsanahka kiristää ja kyljet kolottaa jne.



Multa menee yli ymmärryksen, että jotkut ei huomaa olevansa raskaana ja kuitenkin tiedän, että näin voi olla. Että ne tuntemukset vaan puuttuu. Kun sikiö potkii esim. kylkiluihin, niin se sattuu.

T:neljättä odottava rv 40+1

outoja uusia tuntemuksia. Sen verran ettei ihan kokonaan unohda olevansa raskaana!



-Lievää kipuilua (ei varsinaista kipua)

-Vatsa on välillä kuin rinnat alkuun: Kumartuessa kaksinkerroin ja kylkeä kääntäessä tiellä. Rinnat tuntuivat teininä "tunkevan" kainaloihin, siis käsien tiellä.

-Vauvan liikkeet pitkään kuin olisi kuplia liikkunut mahassa ja

-eka pyörähdys... Miltä nyt voisi tuntua kun joku elävä liikkuu ihosi alla!

Ja lisääkin saapi kertoilla. :)



Mukavaa kuulla näitä kokemuksia, jännittää sitten miltä itsellä tuntuisi.. Tekis mieli tehdä testi jo tänään, mutta vasta huomenna olis myöhässä.. Olis kyllä tuolla kaapissa niitä erityisen herkkiä testejä, mut pettymys tullu ennenki liian aikaisella testaamisella.... Nytpä ei olis ainakaan liian aikaista, kaikkien testien mukaan vois jo yrittää.. :) Mut jos ny kuitenki malttais...



Ylläoleva ihan näin asian vierestä! :D Jatkoa ois tosiaan kiva saada ihan alkuperäseen aiheeseen.. :)



- ap

En todellakaan pidä potkuista, siitä oksetuksesta. Olo on todella vieras. Tuntuu kuin en olisi minä.

Mutta kyllä se raskauden unohtaa. Alkuraskaus oli toisina päivinä niin helppo, että oli mukavaa kuvitella, etten olisi raskaana. Sitten taas parin päivän päästä oli helvetillinen olo.

Sain elokuussa esikoisen, ja nyt olen uudelleen raskaana rv 20 (vauvoille tulee siis vuoden ikäero).

Vuosi sitten alkuraskaus oli ekat 3kk pelkkää oksentelua, joka kuitenkin sitten yhtäkkiä loppui kuin seinään, ja loppuraskaus oli aivan ihanaa. kaverini olivat pelotelleet loppuraskauden helvetillä, mutta itselläni oli kokoajan fyysisesti todella hyvä olo, jopa selkäkivut häipyivät raskauden edetessä! vauva liikkui paljon ja ennakoivia supistuksiakin oli, jotka oli kivuliaita mutta "hyvällä" tavalla. oli ihanaa tuntea ensin, miten vauva muljahteli kohdussa ympäri, ja sitten loppuraskaudessa kun se ei enää mahtunut kääntymään, hakkasi ja potki vimmatusti. uskomaton ihana tunne, kun oma vauva siellä jo muistutteli, että kohta täältä tullaan.



Nyt kakkosen kanssa ei ole ollut yhtään pahoinvointia. jännittää, miten loppuraskus menee ja nautinko taas yhtä paljon -nyt on niin eri tilanne, kun vielä imetänkin esikoista. toistaiseksi onneksi kaikki on mennyt tosi hyvin, mitä nyt selkäkipu vaivaa. uusi masuasukki liikehtii mukavasti masussa, enkä jaksaisi odottaa että se alkaa kunnolla siellä "riehumaan".



kerron vielä, että viime keväällä olin jatkuvasti hengästynyt, vauveli painoi ilmeisesti keuhkojani kasaan. mutta ihan loppuraskaudessa vauveli laskeutui kivasti, niin hengityskin kulki taas normaalisti. oman kokemukseni myötä sanoisin, että kyllä se loppuraskaus oli ehdottomasti ihaninta, ja lapsen saaminen muuttui päivä päivältä "konkreettisemmaksi". äitiysloma oli ihana kesällä: sai keskittyä masun hoivailuun!

on ihanaa! Olen ollut raskausaikoina terveempi kuin koskaan, siis ihan oikeasti olo on ollut todella hyvä. Kaikki jatkuvat päänsärkyni yms. olivat poissa koko raskauden ajan ja olo oli kaikin puolin hyvin positiivinen. Mitään raskausoireita ei itselläni ollut, ei ylimääräisiä pissityksiä, ei pahoinvointeja tms. Vain vatsa kasvoi ja vauvan ihanat liikkeet tuntuivat.

muistikuvat (3:sta) raskaudesta, että alussa vkot 9-20)käsillä tunnustellen löysi alavatsalta kasvavan kohdun.Puolivälin maissa kohtu tuntui lisäpainona alavatsalla.



Lopussa mulla joka vauva on vääntänyt oikealta alimaisia kylkiluita sisältä ulospäin. Ei sinänsä aina sattunut mutta pihkuran epämukavaa. Voishan sitä simuloida ite koittamalla vetää sormilla niitä ulospäin jonkun pari kolme kuukautta.



Ja jälkeenpäin luin että vauva/kohtu isommillaan yltää rintalastan puoleen väliin.Mikä selitti sen, että keuhkot oikeasti tuntui siltä että puolet leikattu pois. Hengitys sellasta puolittaista.



Kömpelyystasolla taasen ison vatsan vaikutusta voi testata sitomalla n. 5 l:n kulhon, joka painaa jotain 6 kg, vatsalle ja koittaa sen jälkeen suoriutua kengännauhojen sitomisesta. Neljä kuukautta.

(mulla vauvat ollu yli 4 kg ja 55 cm, että on ollut ulottuvuuttakin heillä.)



Musta raskaana oli ihanaa. Mutta synnytysten jälkeen kun voimat oli palautunut, oli sellainen tunne että olisi saanut yliluonnollisia voimia kun kaikki tuo ylimääräinen vastus yhtäkkiä poistui, ja oli vielä ihanampaa.

tai ehkä epämääräisiä vihlaisuja ja "menkkakivu" tapaista tuntemusta. Mutta jos en olisi tiennyt olevani raskaana, en todennäköisesti olisi noteerannut näitä mitenkään.

enkä huomaa mitenkään olevani raskaana.



Ainoastaan iltaisin olo on jotenkin "lihavampi" ja pissalla täytyy käydä öisinkin.



Alkuraskaudesta (rv4-6) oli menkkakivun tyylisiä tuntemuksia. Rv 7-11 oli kamalaa pahoinvointia, jota on edelleen satunnaisesti.



Muuten on ihan tavallinen olo.

Alussa menkkajomotusta ja vihlaisuja, tuntuu että menkat alkais hetkellä minä hyvänsä. Sitten pikkuhiljaa kohtu alkaa kasvaa ja sen tuntee ihanana möykkynä alamahalla. Itseäni on myös alkanut pissattaa kauheasti jo heti alusta alkaen ja palella myös. Sitten omakohtaisesti monien kuukausien pahoinvoinnit ja sitten kun päästään yli puolen välin, aivan ihana tunne olla raskaana, kun ei okseta enää ja vatsa ei kuitenkaan ole mikään iso vielä. Ihana tuntea vauvan potkut ja muljahdukset, ne tuntuu siltä että pieni ihminen muksii ja venyttää isoa sisäkautta, ei satu. Ihana tunne.



Lopussa aivan ihanaa tuntea vauva jo tosi isona siellä vatsassa ja kun se vastaa töytäisyihin jne. Olen pystynyt pyöräilemään ihan loppuun asti, eli ei mitään suurempia fyysisiä ongelmia. Tosin toista odottaessa kiristi ja vatsa painoi jo vähän enemmän, mutta saattoi johtua siitä, että siinä oli se esikoinen jota täytyi pukea jne joka päivä. Mutta joka tapauksessa minun mielestäni raskaana on ihana olla (vaikkakin voin alussa aina todella huonosti) ja seksielämäkin on silloin aina parempaa kuin muulloin. Näen raskaana myös tosi moninaisia ja villejä unia.

Itselläni on meneillään 36+3, joten tässä on ehtinyt tuntua jos jonkinmoista.



Alkuraskaudessa ei oikeastaan tuntunut yhtään miltään, ainoastaan kiristävät vaatteet tuntui ahdistavilta kun sellainen menkkamainen mahanturvotus jäi pysyväksi tunteeksi mahaan, tosin ilman menkkakipuja (onneksi ;))



Kun maha alkoi pikkuhiljaa kasvaa (mutta ei vältämättä edes kunnolla vielä nälkynyt), tuntui mahassa painoa jonka vuoksi esim. juokseminen jäi. Ei juokseminen sattunut, vaan tuntui siltä että mahassa on kuin "puntti" joka ei myötäile kropan liikkeitä tarpeeksi hyvin juostessa.



Vauvan ensimmäisiä liikkeitä voisi melkein verrata siihen kun suolessa ilma muljahtelee kivuttomasti, ihan tuolla alamahassa, ja myöhemmin tuntui vähän samalta kuin naputtelisi tai sivelisi alavatsaa oikein kevyesti sormenpäillä (mutta tuolta sisältäpäin tietty :)). Liikkeet alkoi tuntua minulla siinä rv 24 paikkeilla.



Hikka tuntuu myös vähän sellaiselta sormien naputtelulta, meillä hikassa noin sekunnin välein tuntuu napautus aina samassa kohdassa. Sitä mukaa kun vauva kasvaa niin hikkakin kasvaa, nyt hikka näkyy jo mahan läpi ja saattaa jopa yöllä herättää mut! Eilen illalla mahan päällä köllöttävää kissaakin näytti jo hikka häiritsevän ja se otti ritolat kun köllöttely kävi turhan levottomaksi :D



Vauvan kääntyminen ja jalkojen venyttelyt on oikeastaan olleet ainoita juttuja jotka tuntuu oikeasti ikäviltä noin rv 30 jälkeen. Kävellessä esim on pakko pysähtyä jos vauva kovin kääntyilee, sillä paine tulee johonkin kohtaan aina niin kovaksi että tuntuu ettei se vauva mahaan mahdu. Ei siis niinkään satu vaan ahdistaa hetkellisesti, mutta helpottaa heti kun vauva taas lumpsahtaa mukavaan asentoon.



Nyt loppuraskaudesta vasta on kipua tullut mukaan. Vauva ei enää kääntyile vaan hakkaa, potkii ja venyttelee. Noin rv 35 alkaen vauvan paino on alkanut välillä sattua alamahaan ja kohdunsuun suuntaan ja nukkuessa kyljen kääntäminen saattaa välillä aiheuttaa pientä kipua. Oma mahani ei ole iso, mutta paineen tunnetta ja kipua on huomattavasti auttanut tukiyö. Liikkuminen on paljon helpompaa kun ei tarvi "peltätä" mahan liikkumista ja sen aiheuttamaa kipua.



Toivotaan että raskaustesti antaa sulle positiivisen tuloksen niin pääset pian ihmettelemään muitä kaikkea hassua tunnetta vauva tuo tullessaan!

Oon aina miettiny, miltä se sitten viimein tuntuu kun on raskaana.. Voitko vielä sillon, kun muut ei näe jollain tavalla itse raskauden tuntea. Kaveriltakin hölmönä kysyin, että unohtiko hän alkuraskaudesta olevansa raskaana? :D Yritin hakea takaa, että jos ei olisi pahoivointia, väsymystä tjsp, niin tuntuisiko mahassa jollain erityisellä tavalla, että pieni ihminen on siellä aloittanut kasvunsa...



Ehkäpä toivottavasti pian minulla on näistäkin asioista omakohtaista kokemusta.. :)

siitä se nimi varmaan tuleekin..:D en siis oikeasti tiedä siitä mistä nimi tulee. kuitenkin. 2/3 raskausajasta oli raskasta kun maha niin iso ja liikkuminen hidasta ja ajoittain kivuliasta. Kauppakassien kanto sai kyllä hengästymään ja kävely lyllertämistä.

Ihan alkuraskaudessa tuntui nippailuja ja jomotuksia, jopa särkyä pari päivää kun oli jotain kohdun kasvukipuja tms. Nyt rv14 tuntuu painetta välillä, kuin olisi pallo mahassa tms. Ekassa raskaudessa loppuvaiheessa tuntui ja kovasti, kiristi painoi ja vauvan potkut kylkeen sattui niin uskomattomasti! En olisi aiemmin tajunnut, miten raskaus todella TUNTUU. Se raskausmaha kun on aina ulkopuolisena katsoen näyttänyt jotenkin niin "tasaiselta" että se vaan on, ei ole tajunnut että itse raskaana oleva nainen tuntee sen aivan eri tavalla, vauvan möyryämiset, pistelyt ja säryt, paineentunteen jne.

Eka raskaudessa ehkä vähän skitsolta, kun joku tyyppi elää mahan sisällä omaa elämää omine unijaksoineen ja liikkumisineen, mutta nyt tokassa raskaudessa asiaa ei juuri edes ajattele. Se on jotenkin ihan luonnollista.



Minä en ekassakaan ikinä ajatellut, että loppuis jo, vaan aattelin että jos tää näin helppoa on, voisin olla vaikka aina raskaana. Enempikin se raskaus vaikuttaa monin tavoin henkisellä puolella, minulla ei fyysisellä juurikaan.