Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ainoa joka ei halua mitään "uraa"?
20.03.2010 |
Mulle riittää mielekäs työ ilman liikoja paineita ja vastuita, pääasia että työkaverit on mukavia ja palkka tarpeeksi hyvä. Siisti sisätyö on mulla kyllä ja se on plussaa. Mieluiten keskityn perheeseeni ja kaikkeen muuhun, kuin jonninjoutavaan urahömpötykseen. Mutta miten kaikki muut tuntuu pitävän työtä ja uraa elämäntehtävänä? Lapsetkin jää oiltain ihan työn jalkoihin :-(
Kommentit (37)
Mutta minulla on ammattikoulutus, ja teen sen mukaisia töitä. Tähän hommaan myös tulee luontevana osana se, että vuosien myötä ammattitaito karttuu, saan vaikeampia tehtäviä jotka ovat minulle mielekkäämpiä ja mielenkiintoisempia. Luonnollisesti palkkakin on noussut.
Varmaan jonkun alaa ymmärtämättömän mielestä olen "urakeskeinen" ja "asettanut työni lasten edelle". Pah! Tottakai kun töitä kerran on tehtävä, haluan käyttää työpäivän mielekkääseen ja kiinnostavaan hommaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei haluaisi tehdä noita siistejä sisätöitä joihin ei sisälly urakehityksen mahdollisuutta. Saati sitten erinäisiä aliarvostettuja rutiinihommia jotka kuitenkin ovat erittäin tärkeitä. Kuten siivous.
Että eikös se ole hyvä vaan että meitä on erilaisia?
siitä tulisi, jos kaikki tyytyisi vain kivoihin työkavereihin ja hyvään ilmastointiin? Lekurit ajattelisi, että no olishan se kiva, jos syöpään keksittäisi rokote, mutta kello on jo puoli neljä ja pyykit on laittamatta ja saman palkanhan minä saan tästä kuitenkin. Tai insinööri, että joo, voishan sitä varmaan kehitellä vaihtoehtoisen polttoaineen, mut sit mä en ehi joogaan tällä viikolla ollenkaan. Jne.
En ole uraäiti, mutta työssäkäyvä ja voin sanoa sulle, että kaikki ei laita asioita samalle viivalle: ei kaikki ajattele että jos menen töihin, niin en välitä lapsistani.
Jos menen harrastukseeni niin en rakasta lastani.Jokkut noin ajattelee! Eikä siinä mitään. Siinähän ajattelee, mutta kun noin voi ajatella VAAN omalla kohdallaan ei kaikki vaan laita asioita noin päässään.
Minusta päässä on jotain vikaa jos elämä loppuu kun vauva syntyy.
Ei kaikki osaa yhdistää mielekkäästi perhettä ja työtä, sitten on pakko alkaa selittämään miten "lapset on minulle tärkeämpää kuin työ" koska kaikille tavallisille ihmisille niin on!
Mutta jokkut osaa yhdistää perheen ja työn.Muuten saa ajatella mikä siinä miehen ja lapsien suhteessa onkaan pilalla? ÖÖÖÖ -koska isä käy töissä niin ei osallistu? :)
Kyllä nainenkin voi käydä työssä. Itse ainakin arvostan naisia joilla on URA ja perhe.
asiat.Kyllä ap:kin käy töissä, mutta puhuu siitä, että ei halua rakentaa mitään URAA. Ne on eri asioita.
kun budjetti on pieni. Eikö kotihoidontuki ole sinun mielestäsi rahaa?
En tajua näitä väitteitä ettei ole varaa jäädä kotiin lapsen kanssa. (ellei sitten ole järkyttäviä talovelkoja). Jos vuokralla asuu saa asumistukea ja siinä ei ole mitään noloa.
Mutta siis sehän on jokaisen oma valinta. Monet vaan jankkaa sitä samaa "oli pakko mennä töihin".
Sanois mielummin suoraan että halusi mennä töihin.
Monille pienen lapsen kanssa oleminen on enemmän rasite kuin ilo. ja sanovat että töihin meneminen oli kuin lomaa siihen verrattuna.
no eihän se mitään, paitsi lapsi kyllä kaipaa tuon ikäisenä ihan hirveästi omaa äitiään...
kun budjetti on pieni. Eikö kotihoidontuki ole sinun mielestäsi rahaa? En tajua näitä väitteitä ettei ole varaa jäädä kotiin lapsen kanssa. (ellei sitten ole järkyttäviä talovelkoja). Jos vuokralla asuu saa asumistukea ja siinä ei ole mitään noloa. Mutta siis sehän on jokaisen oma valinta. Monet vaan jankkaa sitä samaa "oli pakko mennä töihin". Sanois mielummin suoraan että halusi mennä töihin. Monille pienen lapsen kanssa oleminen on enemmän rasite kuin ilo. ja sanovat että töihin meneminen oli kuin lomaa siihen verrattuna. no eihän se mitään, paitsi lapsi kyllä kaipaa tuon ikäisenä ihan hirveästi omaa äitiään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole uraäiti, mutta työssäkäyvä ja voin sanoa sulle, että kaikki ei laita asioita samalle viivalle: ei kaikki ajattele että jos menen töihin, niin en välitä lapsistani. Jos menen harrastukseeni niin en rakasta lastani. Jokkut noin ajattelee! Eikä siinä mitään. Siinähän ajattelee, mutta kun noin voi ajatella VAAN omalla kohdallaan ei kaikki vaan laita asioita noin päässään. Minusta päässä on jotain vikaa jos elämä loppuu kun vauva syntyy. Ei kaikki osaa yhdistää mielekkäästi perhettä ja työtä, sitten on pakko alkaa selittämään miten "lapset on minulle tärkeämpää kuin työ" koska kaikille tavallisille ihmisille niin on! Mutta jokkut osaa yhdistää perheen ja työn. Muuten saa ajatella mikä siinä miehen ja lapsien suhteessa onkaan pilalla? ÖÖÖÖ -koska isä käy töissä niin ei osallistu? :) Kyllä nainenkin voi käydä työssä. Itse ainakin arvostan naisia joilla on URA ja perhe.
En ihan nyt saa sitä punaista lankaa kirjoituksestasi. Mutta sen voin sanoa että minusta päässäni ei TODELLAKAAN ole mitään vikaa, jos lapsen saaminen on mullistavaa. EI SE ELÄMÄ SIIHEN LOPU , siitähän se vasta alkaa. Luuleeko ihmiset oikeesti että niiden ihmisten elämä on loppu kun jää vauvan kanssa pariksi vuodeksi????häh? Miksi sitten teet lapsia jos elämä loppuu siihen?
Minä olen vaan vastaan tätä ihmisten itsekkyyttä että ei voi mistään päästää irti HETKEKSIKÄÄN kun tulee äidiksi. Harrastukseen on päästävä heti 3 viikon jälkeen ja töihin heti kun voi. Ei ole muka yhtään aikaa panostaa omaan lapseen. Kyllä se elämä kuule jatkuu sen lapsenkin vauva-ajan jälkeen ja ehdit vielä kehittää itseäsi aika montakymmentä vuotta kun lapsestasi kasvaa isompi.
Mutta mä haluaisin sellaisen työn jossa tunnen että teen jotain tärkeää :) Onneksi sellaiselle alalle olen nyt opiskelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuta, mieluummin keskityn lapsiini ja toimin heidän ehdoillaan. Kaikkea maailmassa ei voi saada, ehkä lapsettomana olisin tiukasti uraputkessa ja odottelisin kieli pitkällä palkankorotuksia. Ja ennenkaikkea olisin aivan toisella alalla.En ole velkaa kenellekään muille kuin lapsilleni, (hyvän ja tasapainoisen alun elämälle,heidät kun olen tänne saattanut) enkä aio uhrata lasteni hyvinvointia nousujohteisen uran tavoittelemisen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokainen joka vie pienen lapsen aamuisin päiväkotiin on valinnut uran. niin se vaan on.
Jos hankkii lapsia ne on jotenkin elätettäväkin ja siihen tarvitaan ainakin jonkinlainen ura ellei sitten satu olemaan superrikas tai naimaan superrikasta ukkoa. Lasten on jossain asuttavakin ja siihen tarvitaan niinikään tuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mikä elämässäni oikeasti merkitsee ja mitä haluan.
Nyt olen hoitovapaalla, ja aion olla niin kauan kuin lapseni on 3 v.
Sen jälkeen kyllä haluan työelämään, mutta minäkin kuulun niihin, jotka eivät halua mitään stressaavaa uraa. Haluan tehdä työtä elääkseni, en elää tehdäkseni työtä.
Minunkin ainoat vaatimukset työn suhteen ovat, että työhön olisi aamulla yleensä mukava (tai ainakin neutraali) lähteä, työ olisi mieluiten osa-aikaista (jotta jäisi aikaa perheelle, harrastuksille, ystäville enkä työpäivän jälkeen vain rojahtaisi väsyneenä sohvalle loppuillaksi)
eikä työ stressaisi tai seuraisi kotiin.
Palkalla ei ole oikeastaan mitään väliä. Ollaan tultu ihan hyvin toimeen nytkin, vaikka "tienaan" vain tämän kotihoidontuen verran. Luulen että työstä kun työstä saa kuitenkin enemmän kuin nyt saan :)
Mikään materialisti en ole, ja olen huomannut että tavarat ja omistaminen ei meikäläiselle onnea tuo, joten siis palkalla ei tosiaan hirmuista merkitystä.
Hyvähän se on, että jotkut ovat uraihmisiä ja kunnianhimoisia, juurikin siksi että meillä on sitten esimerkiksi lääkäreitä :) Mutta ei kaikkien tarvitse olla. Kukin tavallaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en enää 3 lapsen äitinä pidä uraa tärkeänä. ennen lapsia olin kyllä kunnianhimoinen ja menestyin akateemisesti, mutta lapset ajoi uran ohi.
nyt riittää se että elanto on turvattu eikä tartte kaupan kassaks ruveta kuitenkaan.
Minäkin haluaisin tehdä mielekästä työtä mukavassa työpaikassa ja hyvien työkaverien kanssa. En kaipaa työelämästä mitään urakiipimistä tai kilpailua toisia työntekijöitä vastaan. Minä nauttisin eniten siitä, että työaika vaihtelisi jonkin verran, tehtävät vaihtelisivat ja olisivat toisinaan siinä mielessä haastavia, että niiden tekeminen antaisi aihetta ammattiylpeyteen.
Mutta haluaisin että työt voi jättää töihin ja että päivät eivät venyisi ainakaan kovin usein. Ansiotason suhteenkaan en ole erityisen vaatelias. Omakotitalot ja hienot autot ovat taakse jääneitä haaveita. Haluaisin saada maksettua turhiksi osoittautuneista opinnoista kertyneet opintolainat viimeinkin. Minulle olisi paljon tärkeämpää tulojen ja töiden turvallisuus kuin korkea palkka. Eikä tarvitse olla sisätyötä, kunhan nyt ei ihan vesilätäköissä joudu möyrimään. Sen verran turhamaisuutta minusta löytyy, että siivoamaan en haluaisi. Enkä kassatyöhön. Mutta eivätköhän nuokin hommat tilapäisesti menisi. Onneksi juuri nyt ei kuitenkaan tarvitse.
Tosin itse haluisin mielekkään työn.
Tällä hetkellä olen töissä vaan sen takia että täytyy tuoda pöytään ruokaa, työintoa ei ole.
Alue: Aihe vapaa
En ole uraäiti, mutta työssäkäyvä ja voin sanoa sulle, että kaikki ei laita asioita samalle viivalle: ei kaikki ajattele että jos menen töihin, niin en välitä lapsistani.
Jos menen harrastukseeni niin en rakasta lastani.
Jokkut noin ajattelee! Eikä siinä mitään. Siinähän ajattelee, mutta kun noin voi ajatella VAAN omalla kohdallaan ei kaikki vaan laita asioita noin päässään.
Minusta päässä on jotain vikaa jos elämä loppuu kun vauva syntyy.
Ei kaikki osaa yhdistää mielekkäästi perhettä ja työtä, sitten on pakko alkaa selittämään miten "lapset on minulle tärkeämpää kuin työ" koska kaikille tavallisille ihmisille niin on!
Mutta jokkut osaa yhdistää perheen ja työn.
Muuten saa ajatella mikä siinä miehen ja lapsien suhteessa onkaan pilalla? ÖÖÖÖ -koska isä käy töissä niin ei osallistu? :)
Kyllä nainenkin voi käydä työssä. Itse ainakin arvostan naisia joilla on URA ja perhe.