Kylläpä akateemiset antavat

ihan hyvin, ei tarvinnut edes luntata (saksan kieltä lukemaan) Poispääseminen vaikeampaa :-(

Minusta on ainakin ihanaa voida ajatella, että olen pärjännyt elämässä paremmin kuin monet muut. Ja taas jaksaa ponnistella eteenpäin. ;-)

Huomaahan sen tältäkin palstalta, että moni akateemisesti koulutettu harmittelee yliopistossa viettämäänsä aikaa jälkeenpäin. Työttömyyttä on paljon, samoin pätkätöitä tai sitten ollaan töissä ihan eri alalla, mihin ei olisi edes tarvinnut monen vuoden koulutusta. Kannattaisi miettiä lukion jälkeen, että, mikä oikein on järkevää kouluttauttumista.

ainakin kaduttaa, että kävin yliopiston. Oman alan töitä ei ole tarjolla ja sitten raadat niskalimassa jotain paskahommia, joihin ei edes koulutusta tarvita!! Jos nyt pitäisi päättää minne lukion jälkeen niin en ainakaan menisi yliopistoon. Hukkaan meni!

mutta yliopistokoulutus ei siltikään liittynyt käytännön työhön millään tavalla. Olihan se ihan mukavaa aikaa, mutta nykytehtävissä suoriutumisen kannalta täysin turhaa. Hukkaan meni nekin rahat yhteiskunnalta.

kun me ei tykätty siittä (järkyttävän epäsiististä) Satuhäiden sulhasesta? Sori ny siittä!

kun me ei tykätty siittä (järkyttävän epäsiististä) Satuhäiden sulhasesta? Sori ny siittä!

vaan yleisen käytöksen perusteella!

kun me ei tykätty siittä (järkyttävän epäsiististä) Satuhäiden sulhasesta? Sori ny siittä!

vaan yleisen käytöksen perusteella!

huonosti käyttäytyvät ihmiset ovat akateemisia? Kuuleha, mä väitä, että tällä palstalla huonosti käyttäytyvät ihmiset ovat huonosti käyttäytyviä ihmisiä, riippumatta koulutuksesta tai ammatista. Lapsellista leimata tietyllä asteella koulutetut ihmiset siksi tai täksi.

Eikö voitaisi antaa tämän ketjun vaipua jo unholaan, kun sen informaatio- ja viihdearvo on nolla.

kaikki akaatemisten (tai punahiuksisten tai amerikkalaisten tai sinisilmäisten jne. jne.) parjaajat.

Olen akateeminen,

mutta mulle on kyllä yks lysti, millaisen kuvan muut akateemiset antavat itsestään. En automaattisesti tunne yhteenkuuluvuutta jokaisen akateemiseen ihmiseen vain sen takia, että olemme kouluttautuneet samalla asteella.

Typerä aloitus, ap.

Vai sellaisia pääsykokeita... No joo, ehkä tosiaan suurissa oppianeissa ja suurilla laitoksilla, jos tarkastettavana on satoja koesuorituksia. Sen sijaan ajattelen, että yksittäinen tentti yliopistossa käsittelee niin laajaa asiakokonaisuutta, että hyvän luntin tekemiseksi pitää tenttikirjallisuuteen perehtyä kunnolla. Ja kuka sen jälkeen mitään lunttia tarvitsee?

Eivät he ole yhtään parempia ja fiksumpia!

Itse pääsin lunttaamalla yliopistoon sisälle ja nyt olen FM. Siellä pärjää kuka tahansa.

Heh, niin siis HE eivät ole yhtään parempia. Jos kuuluisit akateemisiin olisit kai kirjoittanut Me ;) Juu, vaikka lunttaamalla pääsisi sisään niin tuskin kaikkia opintoja kuitenkaan pystysi lunttaamalla suorittamaan...

puhe oli heistä eli av:n pinnallisista akateemisista, ei meistä normaaleista akateemisista, jotka eivät kehu itseään.

Maalaisjärjellä pärjää yliopistossa ei älyllä!

HEH!

minäkin sen ymmärsin. Akateemiset voidaan jakaa meihin ja heihin.

kyllä kuulun ehdottomasti noihin meihin!

ainakin puhun akateemisista aina muodossa HE.

Vaikka itse opiskelen yliopistossa en koe kuuluvani akateemisten joukkoon.

Pääsykokeissa lunttaamalla? Et ole tainnut käydä yliopiston lähelläkään. Tai mistä minä tiedän, kuinka helppoja pääsykokeita on olemassa. Minun muistaakseni pääsykokeet edellyttivät hyvinkin laajojen asiakokonaisuuksien hallintaa. Lunttilapuiksi olisi tarvinnut pääsykoekirjan lisäksi muutakin kirjallisuutta aika tavalla. Ja ankarasta lunttaamisesta huolimatta olisi pitänyt vielä kirjoittaa verrattain vakuuttavasti.

Mitä se älykkyyskin sitten on? Kyllä yliopisto-opinnot edellyttävät ainakin jonkinlaista kykyä käsitellä abstrakteja asioita. Joillekin se on helpompaa kuin toisille. Ja montakohan asiaa nykyään tehdään samoin kuin sata vuotta sitten? Akateemisen työn sovelluksina meillä on käytössämme tietokone viestintään, auto kulkemiseen, ydinase maailmanloppuun, ymmärrys siitä, että edes katoliset papit eivät saa hyväksikäyttää seksuaalisesti ketään, laaja lukutaito... Jos asiat tehtäisiin kuten sata vuotta sitten, me eläisimme kuten sata vuotta sitten. Siinäkin varmaan olisi puolensa, mutta moniko haluaisi vaihtaa nykyisen elämänsä siihen?

Maailmassa oleva hyvä syntyy pitkälti ihan arkisesta työnteosta ja välittämisestä. Mutta ilman tiedettä eläisimme yhä sitä elämää, josta olemme vimmaisesti pyristelleet eroon. Kenenkään ei ole lupa väheksyä toisia, mutta akateemisilla on oikeus ammattiylpeyteen siinä kuin muurareilla ja putkimiehillä.

mä tunnen ihmisiä, jotka ovat lunttaamalla päässyt yliopistoon. Kokeissa väritellään kaavakkeen palloja, kuten yo-kokeissa. Ellet tiedä vastausta katsot vain edessä istuvalta.

mun kaksi tuttua ovat luntanneet juuri noita palloja edessä istuvalta, kun eivät ole jaksaneet lukea pääsykoekirjoja. Toinen sai suoraan opiskelupaikan ja toinen pääsi varasijalta opiskelemaan. Toinen on jo valmistunut lehtoriksi ja toisella Gradu tekeillä.

Pitäis käydä lisää 1,5 vuotta ja olisin 'akateeminen'vittuako kiinnostaa. Yhtä tyhjän kanssa. Tekisin töitä jollekin paskafirmalle saadakseni tittelin. Hohhoijaa.

olen gradua vaille valmis "akateeminen" ja mitä iloa niistä papereista ja titteleistä on?

No, lukee ainakin työttömyyspapereilla "parempi" ammattinimike.

Ei akateemisuudella töitä saa! Nyt harmittelen 8 vuotta sitten tekemääni päätöstä hakea yliopistoon.

Akateemisuuden katson alkavan jatko-opinnoista. Kuten joku jo mainitsikin, on Suomessa nykyään maistereita niin, että päät yhteen kolkkaa. Pidän maisterin papereita välitutkintona, ihan kuten kandin tutkintoakin. Akateemisuus alkaa siitä väitöskirjan tekemisestä ;)



Tämähän ei tietenkään ole mikään yleinen näkemys, päinvastoin. Vuodet yliopistolla ovat kuitenkin opettaneet, kuinka raakileita monet hyväksytyt gradut ovat eivätkä mielestäni näin ollen täytä paikkaansa ylemmän korkeakolututkinnon opinnäytetyönä. Ne saattavat kuitenkin olla ihan ok näytteitä siitä, että osasta maistereita saattaa olla myös akateemiselle uralle.

Akateemisuuden katson alkavan jatko-opinnoista. Kuten joku jo mainitsikin, on Suomessa nykyään maistereita niin, että päät yhteen kolkkaa. Pidän maisterin papereita välitutkintona, ihan kuten kandin tutkintoakin. Akateemisuus alkaa siitä väitöskirjan tekemisestä ;)

Tämähän ei tietenkään ole mikään yleinen näkemys, päinvastoin. Vuodet yliopistolla ovat kuitenkin opettaneet, kuinka raakileita monet hyväksytyt gradut ovat eivätkä mielestäni näin ollen täytä paikkaansa ylemmän korkeakolututkinnon opinnäytetyönä. Ne saattavat kuitenkin olla ihan ok näytteitä siitä, että osasta maistereita saattaa olla myös akateemiselle uralle.

tosi paljon siltä mentaliteetilta, jota meidän laitoksen jatko-opiskelijoista löytyy. Meidän laitoksellahan on niin, että jatko-opiskelijat ovat Keskivertoa Ehdottomasti Parempia Ihmisiä. Laitoksen henkilökunta, niin hallinnon edustajat, lehtorit kuin professoritkin, suhtautuvat perustutkinto-opiskelijoihin kuin vertaisiinsa, esim. voidaan jutella, voidaan syödä yhdessä ja käydä mielekästä tieteellistä keskustelua. Mutta jatko-opiskelijta! He ovat kerta kaikkiaan sillä tavalla muiden yläpuolella, että perustutkinto-opiskelijalle kelpaa korkeintaan halveksiva katse.

Hyvä ystäväni aloitti vähän aikaa sitten jatko-opinnot, mutta osallistui seminaareihin ennen, kuin virallisesti oli opinnot aloittanut (hän oli laitoksella töissä samassa projektissa kuin minä). Hän sanoi, että monet jatko-opiskelijat eivät todellakaan edes puhuneet hänelle, vaikka tavallaan tuttuja oltiin. Samoin kuulemma ruokalassa jatko-opiskelijat eivät voi tulla syömään hallinnon porukan kanssa, nämä kun ovat "vain" maistereita. Sanomattakin selvää, että professoreille hallinnon työntekijöiden seura kelpaa hyvinkin.

Eli tuo näkemyksesi taitaa olla hyvinkin yleinen jatko-opiskelijoiden parissa, mutta se toki jätettäköön omaan arvoonsa.

Akateemisuuden katson alkavan jatko-opinnoista. Kuten joku jo mainitsikin, on Suomessa nykyään maistereita niin, että päät yhteen kolkkaa. Pidän maisterin papereita välitutkintona, ihan kuten kandin tutkintoakin. Akateemisuus alkaa siitä väitöskirjan tekemisestä ;)

Tämähän ei tietenkään ole mikään yleinen näkemys, päinvastoin. Vuodet yliopistolla ovat kuitenkin opettaneet, kuinka raakileita monet hyväksytyt gradut ovat eivätkä mielestäni näin ollen täytä paikkaansa ylemmän korkeakolututkinnon opinnäytetyönä. Ne saattavat kuitenkin olla ihan ok näytteitä siitä, että osasta maistereita saattaa olla myös akateemiselle uralle.

tosi paljon siltä mentaliteetilta, jota meidän laitoksen jatko-opiskelijoista löytyy. Meidän laitoksellahan on niin, että jatko-opiskelijat ovat Keskivertoa Ehdottomasti Parempia Ihmisiä. Laitoksen henkilökunta, niin hallinnon edustajat, lehtorit kuin professoritkin, suhtautuvat perustutkinto-opiskelijoihin kuin vertaisiinsa, esim. voidaan jutella, voidaan syödä yhdessä ja käydä mielekästä tieteellistä keskustelua. Mutta jatko-opiskelijta! He ovat kerta kaikkiaan sillä tavalla muiden yläpuolella, että perustutkinto-opiskelijalle kelpaa korkeintaan halveksiva katse.

Hyvä ystäväni aloitti vähän aikaa sitten jatko-opinnot, mutta osallistui seminaareihin ennen, kuin virallisesti oli opinnot aloittanut (hän oli laitoksella töissä samassa projektissa kuin minä). Hän sanoi, että monet jatko-opiskelijat eivät todellakaan edes puhuneet hänelle, vaikka tavallaan tuttuja oltiin. Samoin kuulemma ruokalassa jatko-opiskelijat eivät voi tulla syömään hallinnon porukan kanssa, nämä kun ovat "vain" maistereita. Sanomattakin selvää, että professoreille hallinnon työntekijöiden seura kelpaa hyvinkin.

Eli tuo näkemyksesi taitaa olla hyvinkin yleinen jatko-opiskelijoiden parissa, mutta se toki jätettäköön omaan arvoonsa.

aika leuhkalta kuulostaa jatko-opiskelijat!

että jatko-opiskelijat ovat sellaisessa hybriksessä, joka sitten myöhemmin kuluu pois. Olen sen verran pyörinyt yliopistolla, että olen huomannut sen pahimmillaan olevan erittäin epäterve ilmapiiri. Yliopisto on semmoinen hiekkalaatikko, jossa on paljon mä-en-leiki-sun-kaa-mentaliteettiä. Kaunat ja kateus kestävät vuosikymmeniä.



On siellä hyviäkin puolia, totta kai, mutta myös paljon ala-astemeininkiä - etenkin jatko-opiskelijoilla. Suositut (tytöt) pyörittävät hoviaan, oksennus.

Pitäis käydä lisää 1,5 vuotta ja olisin 'akateeminen'vittuako kiinnostaa. Yhtä tyhjän kanssa. Tekisin töitä jollekin paskafirmalle saadakseni tittelin. Hohhoijaa.

olen gradua vaille valmis "akateeminen" ja mitä iloa niistä papereista ja titteleistä on?

No, lukee ainakin työttömyyspapereilla "parempi" ammattinimike.

Ei akateemisuudella töitä saa! Nyt harmittelen 8 vuotta sitten tekemääni päätöstä hakea yliopistoon.

täällä! Mitä merkitystä on tittelillä ellei kumminkaan saa oman alansa töitä?

Pitäis käydä lisää 1,5 vuotta ja olisin 'akateeminen'vittuako kiinnostaa. Yhtä tyhjän kanssa. Tekisin töitä jollekin paskafirmalle saadakseni tittelin. Hohhoijaa.

olen gradua vaille valmis "akateeminen" ja mitä iloa niistä papereista ja titteleistä on?

No, lukee ainakin työttömyyspapereilla "parempi" ammattinimike.

Ei akateemisuudella töitä saa! Nyt harmittelen 8 vuotta sitten tekemääni päätöstä hakea yliopistoon.

täällä! Mitä merkitystä on tittelillä ellei kumminkaan saa oman alansa töitä?

tunnen monta akateemista siivoojaa ja kaupan kassaa :D kannatti varmaan opiskella 10vuotta!

jos yliopiston pääsykokeissa ja tenteissä pärjää värittämällä palloja ja lunttaamalla.



Kun meitsi kävi yliopistoa kaukaisella 80-luvulla, niin tenteissä oli esseekysymyksiä, joihin piti kirjoittaa sivun tai parin mittaisia vastauksia. Lunttaaminen ei olisi onnistunut ilman kiikaria ainakaan.



Ovatko nämä pallokokeet hyvinkin tavallisia nykyään filologiassa ja viestinnässä?

40 sivua väritettyjä pallokuvioita?



Vakavasti puhuen, minusta yliopiston parasta antia oli eväät kriittiseen ajatteluun.