Tulipa paha mieli 6-vuotiaan tyttöni takia:-(

Monet tonikäiset haukkuu vanhenpiaan, eikä se mitään tarkoita.

Mun olisi varmaan pitänyt ruveta itkemään, kun hävisin paras äiti kilpailun.

Tosi hävisin sen takia, kun olen lihava.

Otat todellakin vähän tosissasi 6v. sanomiset. Ne nyt sanoo kaikennäköistä.

kun lapsi pahoittaa vanhemman mielen saa vanhempi sen näyttää, itsehillintää toki niin että tilanne ei ole liian peloittava, siis että ei mene överiksi. Sillä tavalla lapsi oppii,että teoista on seurauksia- että kun sanoo tai tekee ilkeästi, toiselle tulee paha mieli. Aina on tärkeää sitten halia ja sopia. Minusta on todella omituista sellainen ajattelu, että vanhemman suuttumus tai paha mieli ei saisi koskaan näkyä lapselle. Vanhemman tulee toki hallita käytöksensä, mutta tunne saa minusta näkyä. Lapsi oppii nimenomaan niistä tunnereaktioista,ei siitä että tasaisen neutraalisti selitetään että tuo ei ollut kiva juttu.

mutta ikinä eivät ole ainakaan vanhempien kuullen haukkuneet ketään tyhmäksi tai tylsäksi tai kamalaksi - pienestä pitäen on opetettu, että sellaisilla (ja muilla) nimityksillä ei saa ihmisiä haukkua. Asiat voi olla tylsiä tai tyhmiä, harmittaa saa ja harmitusta saa osoittaa, mutta ketään ei haukuta. Lapsia siis 4, 7-2v.



Joten jos kuulisin, että mun lapsista joku sanoi mua tyhmäksi selän takana, niin tuntuisi kyllä pahalta...



ja meillä kyllä puhutaan paljon tunteista, negatiivisistakin...

ja erilaisia sellasia. Toiset herkempiä mitä toiset, se pitäis muitten ymmärtää.



Toiset pahoittaa mielensä herkemmin mitä toiset.

Ei sinun tarvitsekaan olla lapsesi mielestä mikää kiva ja viettää kivoja söpöskäisiä päiviä hänen kanssaan. Lapsi on lapsi. Mukavaahan se tietystim on jos on mukavaa, mutta monesta kohdasta kirjoituksessasi paistaa taipumus kaveerata lapsen kanssa. Jos paras ystäväsi kertoilee tuollaisia selkäsi takana voit lokkaantua. Omalle lapsellesi vaan et voi.

Ei sinun tarvitsekaan olla lapsesi mielestä mikää kiva ja viettää kivoja söpöskäisiä päiviä hänen kanssaan. Lapsi on lapsi. Mukavaahan se tietystim on jos on mukavaa, mutta monesta kohdasta kirjoituksessasi paistaa taipumus kaveerata lapsen kanssa. Jos paras ystäväsi kertoilee tuollaisia selkäsi takana voit lokkaantua. Omalle lapsellesi vaan et voi.

toivoisi netissä olevan äitien vaihtotorin, jotta voisi vaihtaa minut kivampaan ja mukavampaan äitiin.

Kun sitten kysyin, että millainen se mukavampi äiti olisi niin tässä vastaus: "ei patistaisi läksyjen tekoon, tekisi pizzaa joka päivä, antaisi syödä karkkia joka päivä ja valvoakin saisi ihan niin pitkään kuin haluaa".



Mielestäni tuo kertoo aika hyvin sen, mistä tuossa "äiti on tollo/tyhmä/ muutan pois kotoa" vaiheessa on kyse =)



Älkäähän ottako sitä liian vakavasti vaan pysytelkää aikuisina.

lapsi alkaa pikkuhiljaa ottamaan askeleita poispäin äidistä ja yhtenä asiana tähän vaiheeseen kuuluu, että esitetään - varsinkin kavereille - isoa ja vaikka hiukan arvostellaan tai haukutaan äitiä.

Ihan suoraan sanoen minua ottaa päähän nämä epävarmat äidit, jotka omassa epävarmuudessaan laittavat lapsiaan kamalaan tilanteeseen. Tajuatko mitä syyllisyyttä lapsesi nyt tuntee? Hänen ei pitäisi tuntea, mutta tuntee sitä sinun käytöksesi takia. Äitien ei aina kuulu olla kivoja, äidit ovat välillä kamalia ja lapsesta on ihan ok tuntea niin. Se ei vähennä lapsen rakkautta äitiin eikä vahingoita turvallista äiti-lapsisuhdetta, koska tuollaisetkin tunteet ovat normaaleita eikä lapse pitäisi tuntea niistä syyllisyyttä.

Mikset yksinkertaisesti kuitannut asiaa "niinhän se välillä on, äidit ovat välillä tolloja"? Itse sanon usein vastaavissa tilanteissa, että näin on, äitien tehtävä on välillä olla ikävä ja vähemmän kiva, se on tosiseikka joka lapsen pitää vain kestää =)

Tosin kuulen päivittäin olevani maailman paras äiti ja ihana, ikävä ja kurja ja tyhmä olen vain joskus =) (lapsi alakouluikäinen)

Pientä itsetunnon kohotusta nyt naiset! Aikuisuutta ja vanhemmuutta on myös se, että kestää välillä ne lapsen negatiivisetkin tunteet.

aloitin sen toisen ketjun, jossa kysyin pitävätkö mammat jo 6-vuotiata isoina. Minusta lapset voivat "pitää" vanhempiansa "tolloina" ihan sen takia, kun heidän mielestään vanhempien ja autkroriteettien määräämät säännöt ovat tyhmiä. Eli aiemmin niitä sääntöjä ei ole keksitty vastustaa, mutta ehkä tuossa iässä. Tämä voi olla yksi vaihtoehto.

lapsi alkaa pikkuhiljaa ottamaan askeleita poispäin äidistä ja yhtenä asiana tähän vaiheeseen kuuluu, että esitetään - varsinkin kavereille - isoa ja vaikka hiukan arvostellaan tai haukutaan äitiä.

Ihan suoraan sanoen minua ottaa päähän nämä epävarmat äidit, jotka omassa epävarmuudessaan laittavat lapsiaan kamalaan tilanteeseen. Tajuatko mitä syyllisyyttä lapsesi nyt tuntee? Hänen ei pitäisi tuntea, mutta tuntee sitä sinun käytöksesi takia. Äitien ei aina kuulu olla kivoja, äidit ovat välillä kamalia ja lapsesta on ihan ok tuntea niin. Se ei vähennä lapsen rakkautta äitiin eikä vahingoita turvallista äiti-lapsisuhdetta, koska tuollaisetkin tunteet ovat normaaleita eikä lapse pitäisi tuntea niistä syyllisyyttä.

Mikset yksinkertaisesti kuitannut asiaa "niinhän se välillä on, äidit ovat välillä tolloja"? Itse sanon usein vastaavissa tilanteissa, että näin on, äitien tehtävä on välillä olla ikävä ja vähemmän kiva, se on tosiseikka joka lapsen pitää vain kestää =)

Tosin kuulen päivittäin olevani maailman paras äiti ja ihana, ikävä ja kurja ja tyhmä olen vain joskus =) (lapsi alakouluikäinen)

Pientä itsetunnon kohotusta nyt naiset! Aikuisuutta ja vanhemmuutta on myös se, että kestää välillä ne lapsen negatiivisetkin tunteet.

jotenkin vielä pelottavampia ja ahdistavampia on ne äidit, jotka itkee kun 2-vuotias ei huoli äitiä, vaan vaatii isän/mummon/ kenet tahansa. Lapsilla kun tuppaa olemaan sellaisia kausia.

Mikään ei ole surkeampaa, kuin lapsensa suosiota kalasteleva vanhempi. Miettikääpä miksi se onkin niin, että mitä enemmän vanhempi mielistelee ja matelee lapsensa edessä, sen törkeämmin lapset näitä vanhempia kohtelee. Se kun vaan menee niin, että lapsi arvostaa sellaista aikuista, joka on oikeasti AIKUINEN, jolla on itsetunto kohdallaan, ja joka on turvallinen. Aikuinen, joka on henkisesti lapsen tasolla tai vielä pahempaa, alapuolella ei koskaan saa lapsen kunnioitusta ja arvostusta, harvoin edes rakkautta. Lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen, ja mielestäni aikuinen, joka ei kestä lapsen pieniä tai isompiakin kapinoita ei ole sellainen.

lapsena isääni, vaikka hän ei ollut turvallinen eikä aikuinen (henkisesti).

Kiitos kaikesta palautteesta.



Tarkennukseksi vain, lapseni oli huoneessaan ja ovi oli kiinni kun itsellä pääsi itku jolloin menin vessaan. Tyttö jossain vaiheessa huomaamatta tuli luokseni jolloin selitin miksi itken.



Aloitukseni tarkoitus oli oikeastaan se että kuinka surullinen/haikea olen siitä kuinka "pientä" taaperoa ei enää olekaan, vaan kuinka "iso" esikouluikäinen tyttö jo onkaan..



Monet kyllä tämän ymmärsivätkin. Ja senkin että saa tuollaisesta myös loukkaantua, vaikka oma lapsi olisikin eikä sitä varmaan tarkoittanutkaan.. Mikä paistoi osasta viesteistä läpu on se että lapset eivät saisi nähdä jos oma äiti itkee. Miksi muuten ei? Varsinkaan jos ei ihan tyhjästä ja joka päivä itke?

Minä myös olen sitä mieltä, että aikuinen saa reagoida lapsen nähden. Lapsi on otettva tosissaan hyvässä ja pahassa mun mielestä.



Moni selviää varmasti vanhemmuudesta ilmankin, mutta tällainen lämpö ja syvät tunteet ovat mielestäni erityisen hyväksi lapselle sitten kun "perustasolta" on selvitty.

kyllästyi kuuntelemaan tyhmittelyä, joka kohdistui tuolloin erityisesti isään, istuttu lapset alas ja sanoi vakavana, että nyt on jotain tärkeää kerrottavaa: "olette ihan oikeassa. Isänne on todella tyhmä. Ja ikävä kyllä se on täysin perinnöllistä."



Typertynyt järkytys muuttui lopulta nauruksi, ja tyhmittely loppui. Jatkui korkeintaan vitsinä.

ymmärryksestä mikä vaihe kuuluu mihinkin kehitysvaiheeseen. Sen jos ymmärtäisit, niin et pillittäisi moisesta.

Kaikki on hyvin, kun äiti on tyhmä tollo sanoi eräs psykologi. Silloin vanhemmat on oikeilla jäljillä kasvatuksessa.

maailman ihanimpana. Äidin tehtävänä on pysyä aikuisena eikä asettua lapsen tasolle tunteilemaan kuin toinen 6-vuotias.

väärin kun mun lapset ei oo haukkuneet mua koskaan tyhmäksi.



Mutta karata ne on aikoneet ja muuttaa pois. Olen kysynyt, että alanko pakkaamaan laukkua valmiiksi. Uhoaminen on loppunut siihen.



Ne varmaan pelkää mua niin paljon, ettei uskalla minua haukkua.

Mutta on hiukan liioiteltua ottaa itseensä ja itkeä lapsen arvostelua. Tosin olen myös sitä mieltä, että lapsen arvostelu ja haukkuminen täytyy lopettaa ennenkuin alkaakaan.

Noillakin kommenteilla lapsi hakee rajojaan ja odottaa vanhemmalta tiukkaa linjaa.



Esimerkkinä voin kertoa, että olen itse ollut isompien lasten kanssa liiankin tiukka. Anoppi oli hoitamassa lapsia ja anoppi lähti lapsen tasolle kun 3v sanoi, ettei halua anoppia enää hoitamaan. Anoppi itki ja suri, kun lapsi ei halua häntä hoitamaan enää. Tästä tuli lapselle todella voimakas turvattomuus ja muksu itki hulluna, että haluaa äidin kotiin. Mä olin töissä ja olin aika ihmeissäni tilanteesta, kun isompi lapsi kertoi asian. Mun mielestä oli aika selkeä merkki siitä, että lapset elävät mieluummin tiukassakin kurissa aikuisen kanssa, kuin ilman kuria samalle tasolle lähtevän vanhemman kanssa.

Kiitos kaikesta palautteesta.

Tarkennukseksi vain, lapseni oli huoneessaan ja ovi oli kiinni kun itsellä pääsi itku jolloin menin vessaan. Tyttö jossain vaiheessa huomaamatta tuli luokseni jolloin selitin miksi itken.

Aloitukseni tarkoitus oli oikeastaan se että kuinka surullinen/haikea olen siitä kuinka "pientä" taaperoa ei enää olekaan, vaan kuinka "iso" esikouluikäinen tyttö jo onkaan..

Monet kyllä tämän ymmärsivätkin. Ja senkin että saa tuollaisesta myös loukkaantua, vaikka oma lapsi olisikin eikä sitä varmaan tarkoittanutkaan.. Mikä paistoi osasta viesteistä läpu on se että lapset eivät saisi nähdä jos oma äiti itkee. Miksi muuten ei? Varsinkaan jos ei ihan tyhjästä ja joka päivä itke?

mitä oikeasti ajoit takaa? Näät asiat niin kuin haluat ne nähdä kritiikkiä et oikein kestä.

Siis en ymmärrä, miksi alat itkemään ja suremaan 6v:n juttuja. Tosin jälkikäteen pitäisin 6v:lle tiukan puhuttelun, mitä on vanhempien kunnioitus ja mitä kavereille puhutaan. Teinit on eri asia, mutta 6v täytyy olla vielä vanhempien hallittavissa. Toki hänkin saa olla pettynyt ja vihainen vanhemmilleen, mutta on erilaisia tapoja ilmaista se.

Miksi äidin pitäisi yrittää toimia kuin joku normiäiti, kätkeä tunteensa ja sitten jälkikäteen tiukka puhuttelu! Josta lapsi ei ymmärtäisi puoliakaan. Toisin kuin aito reagointi, lapsi ymmärtää heti mistä on kyse, äidille tuli paha mieli selän takana panettelusta. Tuo oppi kun olis aika tärkeä kohta koulunsa aloittavalle lapselle muutenkin.

Oletin, ja jatkokestossa selvisikin, ettei ap itkeskele päivittäin pikkuasioista.

Mun teinit joskus käyttää kovaakin kieltä, itse pillahdin kerran itkuun yhdestä tietystä lauseesta, ja sitä ne ei ole sen jälkeen edes raivopäissään käyttäneet.

Ei tuo hänen sanomansa minun mielestäni kovin pahasti ollut ja lapset nyt välillä tarkoittamatta mitään pahaa sanovat kaikenlaista.

Ja hienostihan tuo tilanne sitten hoitui lopulta.

Toimi sinä ap vaan niinkuin sinusta tuntuu, jos itkettää, niin hyvin se lapsikin sen voi nähdä ja ymmärtää, että miltä äidistä tuntuu.

Minun poikani sanoi noin 5 vuotiaana, että kun sinä äiti kuolet, tulen vielä ja hypin sun haudan päällä! Niin kiukkuinen oli jostain asiasta. En tuosta erityisemmin pahoittanut mieltäni, mutta muistan sen yhä, vaikka aikaa on kulunut tuosta jo monta vuotta. Silloin ihmettelin vain, että mistä ihmeestä oli keksinyt moisen jutun.

ja muutamalle vastaajalle: ei missään ole kielletty, ettei lapselle saisi näyttää tunteita tai ettei lapsen nähden saisi itkeä.

Kyse on siitä, että aikuinen ei ole aikuinen jos loukkaantuu tuollaisesta. Ihan samalla tavalla aikuisen ei tulisi provosoitua lapsen sanomisista. Omalla käytöksellään ap syyllisti pahasti lastaan - ja aivan turhaan. Juuri tuolla tavalla kasvatetaan ylikilttejä, muita miellyttäviä tyttöjä ja naisia.



Aikuise tulee pysytellä aikuisena ja antaa lapselle turvalliset raamit kasvaa - menemällä lapsen tasolle aiheuttaa vain turvattomuutta ja syyllisyyttä lapsessa.