G: Onko miehesi sellainen, ETTÄ EI OLE KOSKAAN KOKANNUT MITÄÄN?

Mieheni tekee vähintään yhtä paljon ruokaa kuin minäkin. Minä teen arkiruokaa eniten, niitä samoja tylsiä vuodesta toiseen, kun taas mies jaksaa lukea reseptejä ja kokeilla uutta ja tehdä sellaista joka voi olla vaivalloistakin ja kestää kauan..minä inhoan sitä että ruoanlaitto kestää kauan ja vie mun aikaa, mutta syön kyllä mielelläni mieheni tekemiä ruokia ;)

femakot. mitä teistäki olis ukollenne iloa jos ette edes ruokaa sille joka päivä tekis. myöntäkää jo sekin tosiasia ja nöyrtykää hellan ääreen. ei teillä muuten mitään elämää tai tulevaisuutta olis. paitsi ehkä kusettaa elatusmaksuja, siihenhän teidän on luotu.

tai ei oikeestaan ihan pystyyn asti koska mun mies on KERRAN tehny makaroonimössöä (jauhelihaa ja makaroonia sekasin, oikeesti siihen kuuluis sipuliaki, muttei vaivautunu pilkkomaa). ollaan asuttu muutama vuos yhdessä ja meillä on kolme lasta. yleensä teen 2ruokaa päivässä.

kaupasta saa ruokaa. Laittaahan tuo silloin tällöin ruokaa joko puolivalmisteista tai sitten tekee jotain makkarakeittoa tai perunaa ja kastiketta anopin malliin. (eli mautonta) Silti arvostan kun saan valmista ruokaa nenän eteen. Meillä minä kokeilen uudet ja vaivalloisemmat reseptit viikonloppuisin.

En minä ainakaan moista huolisi.

kun tapasimme aikoinaan, hän oli paljon parempi kokki kuin minä. Nyt edelleen minä hoidan arkiruoat, ja hän keskittyyä vaativimpiin "luomuksiin" (toki arkisafkatkin onnistuvat).

mutta osaa keitää perunat, makaroonit ja tehdä peruskastikkeet. Bravuurina jauhelihan paisto ja maustaminen burritoihin :D.

Opetin mieheni nauttimaan ruuanlaitosta jo seurustelumme alkuaikoina. Siihen asti hän tuli toimeen opiskelijaboxissaan lähinnä mikroruualla ja kylmillä roiskeläpillä.



Oma pappani oli sen ikäluokan miehiä, että hän hoiti rahan talouteen ja mummuni hoiti talouden. Vanhoilla päivillään pappaa harmitti, ettei hän ollut koskaan oppinut laittamaan ruokaa, vaan joutui turvautumaan tyttäriensä apuun, kun mummuni oli sairaana.



Mieheni kuunteli pappani ja opetteli laittamaan ruokaa. Nykyisin hän on todella hyvä kokki.

Exä ei koskaan laittanut ruokaa. Eron jälkeen hän on elänyt valmisruoilla, yhteiselle lapsellemme hän saattaa joskus keittää perunoita ja tarjoaa sen lisäksi atrian lihapullia tms. Oma vikani kai, kun olin niin hakkina keittiössä. Mutta antoi kyllä ymmärtää ettei ole hänen hommansa kokata...nykyisen kanssa on ollut luxusta kun on ruoka kotona odottamassa töistä tullessa. Se on mahtavaa :)