Lue keskustelun säännöt.
Miehellä ehkä lapsi syrjähypystä
19.03.2010 |
Meillä ei ole miehen kanssa biologisia lapsia, koska minulta on melko nuorena poistettu kohtu. Meillä on kuitenkin kolme adoptoitua lasta ja lisäksi olemme sijaisvanhemmat yhdelle lapselle.
Yksi isoimmista kriiseistämme oli kun mieheni kertoi pettäneensä. Se oli kuin isku vasten kasvoja, mutta päätimme jatkaa yhdessä ja raskasta tämä on ollut, tosin alkoi jo tuntua, että hiukan helpottaa, kunnes saimme tietää, että miehellä on mahdollisesti tuosta syrjähypystä lapsi. Tämä äiti otti mieheeni yhteyttä ja kertoi raskaudestaan ja miehen mahdollisesta isyydestä. Tästä on nyt aikaa kuukausi ja vauvan pitäis syntyä parin viikon sisällä. Tämä äiti myös kertoi, ettei itse voi pitää vauvaa ja kysyi, että voisiko mieheni hoitaa tämän lapsen. Tämä äiti haluaisi kuitenkin tavata lastaan. Mahdollinen vauva sekoitti taas pakkaa uudemman kerran. En ole miestäni hylkäämässä vaan jatkamme yhdessä, mutta onko kellään kokemusta siitä, että voiko syrjähypystä alkunsa saanutta lasta oppia rakastamaan? Rakastan kyllä meidän kolmea adoptiolasta, mutta on se minusta kuitenkin hieman eri kun au-lapsi.
Kommentit (30)
ja jos osasit lukea aloitukseni, niin jo siellä sanoin, että jatkan liittoani mieheni kanssa. Mieheni on kuitenkin itse tästä kanssani keskustellut ja on sanonut, ettei aio tehdä päätöstä huomioimatta minun ajatuksiani.
Tällä toisella naisella on kyllä pätevät syyt miksi ei voi lastaan hoitaa itse, mutta niitä en lähde täällä erittelemään.
ap
Ensinnäkin ajattelen asiaa kakkosnaisen kannalta.Luulen että raskaus hänelle se kamalin asia,hän ei ehkä ole kertonut raskaudesta miehellesi suojellakseen perhettänne tai he kumpikin ovat asiasta tienneet mutta mies jättänyt kertomatta.Miehesi haluaa lapsen pitää, näin ymmärsin..jokainen mies haluaa oman lapsen,tämä kuulostaa pahalta mutta on totta.Ei ole sinun päätettävissä koko lapsi asia, sinun päätettävissä on jatkatko miehesi kanssa.Lapsesta päättää lapsen tuleva äiti ja miehesi,kakkosnaiseltahan fiksusti tehty kun on asiasta kertonut miehellesi ja miehesi sinulle.Pettäjä on miehesi, ei kakkosnainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisten teothan eivät ole heidän vikansa.
Toisekseen, tilanne kuulostaa sen verran harvinaiselta, että jos joku saman kokenut löytyiskin niin tunteet ja suhtautuminen on kovin henkilökohtaista.
Ihan ensimmäiseksi toivotan sinulle voimia. Ehkä tilannetta helpottaa se, että oma kantasi syrjähyppyyn on selvillä, etkä epäröi päätöstäsi jatkaa suhdetta. Siitä on helpompaa mennä eteenpäin, luulisin.
On kuitenkin niin, että miehelläsi on tuosta lapsesta vastuu ja laillinenkin sellainen. Mitä miehesi on mieltä lapsesta? Olisiko hän valmis huolehtimaan lapsesta yksinään?
Olisiko hän valmis ajatukseen, että hänen lapsensa kasvaisi jossakin ehkä myös adoptoituna mikäli äiti ei jaksa/halua lasta pitää ja miehesi ei kantaisi vastuutaan?
Asian ikävä puoli on se, että sinä ja muut lapset joudutte hyvin vaikeaan tilanteeseen sillä onhan lapsillennekin varmasti hieman hankalaa selittää tilannetta sillä syrjähypyt eivät ole sallittua/suotavaa ja jotta eivät itse ottaisi tälläistä mallia aikuisuuteen.
Kaikesta huolimatta tuo pieni vauva/lapsi on viaton olemassaolostaan ja tarvitsee rakkautta ja hellyyttä kuten kuka tahansa lapsi. Mieti tarkkaan ja miettikää tarkkaan onko teistä siihen yhdessä, sillä sen lapsi on ansainnut, ei vähempää.
Luulen, että tulette tarvitsemaan jonkinlaista ammattiapua.
Ensin siis testit ja vasta sitten päätökset. Jos lapsi esim. sairas tms. jaksaisitteko? Lapsi on mahdollisesti miehesi ja ymmärrän, että hän sen siinä tapauksessa haluaa luokseen, mutta saitte tiedon tulevasta (?) perheenjäsenestä pikkuisen myöhäisessä vaiheessa raskautta.
Onko sinun pakko oppia rakastamaan lasta? Ainakaan heti? Eikö riittäisi, että rakastat hänen isäänsä ja haluat olla lapselle tärkeä ja turvallinen aikuinen? Vai haluatko edes sitä?
Mitä päätätkin, mieti rauhassa. Päätöksesi vaikuttaa niin monen ihmisen elämään. Olet ihan kamalassa tilanteessa. Olen pahoillani perheesi puolesta.
Ihmettelen myös, mitä ihmettä tämän kakkosnaisen päässä oikein liikkuu! Päätti alunperin pitää lapsen (jonka isä on naimisissa toisaalla, useamman lapsen isä), mutta päätti sitten viime metreillä ollakin pitämättä lasta. Mistä näitä naisia oikein tulee?
mieheni on isä. Mieheni kanssa on tästä keskusteltu niin hän kyllä olisi valmis ottamaan lapsen meille, muttei tietenkään vasten tahtoani. Tiedän toki, ettei kyseinen lapsi ole tähän syyllinen.
En tiedä, ei varmasti ole pakko alkuun rakastaakaan tuota lasta, varmasti riittää sekin, että huolehdin hänestä kuten omistamme. Voihan se rakkaus kehittyä ajan kanssa, tiedä häntä. Olen siis kyllä itsekin sillä kannalla, että jos äiti ei tuosta lapsesta kykene huolehtimaan ja mieheni osoittautuu testien jälkeen isäksi niin me kasvatamme sitten lapsen ja lapsi saa tavata äitiään.
Tämä on luultavasti aika harvinainen ja todella vaikea tilanne. Miehen siskolla on sairas lapsi ja on tullut pohdittua sitäkin, että jaksaisiko sitä itse sairaan lapsen kanssa ja on välillä ollut meillä hoidossa miehen siskon lapsi ja sitä kautta tiedän, että luultavasti jaksaisimme myös sairaan lapsen kanssa, vaikka raskasta se olisi.
Minua niin kuin miestäkin ihmetytti, että miksi tämä toinen nainen näin myöhään ilmottaa raskaudestaan ja samaan syssyyn sanoo, ettei aio itse lasta hoitaa ja pyytää miestäni tekemään sen.
Eipä tässä muuta voi kun odottaa että vauva syntyy ja saadaan tietää onko mieheni lapsen isä ja mietitään sitten tarkemmin tätä kaikkea.
ap
Ettekai te ole ennen testejä lasta teille ottamassa? Ensin siis testit ja vasta sitten päätökset. Jos lapsi esim. sairas tms. jaksaisitteko? Lapsi on mahdollisesti miehesi ja ymmärrän, että hän sen siinä tapauksessa haluaa luokseen, mutta saitte tiedon tulevasta (?) perheenjäsenestä pikkuisen myöhäisessä vaiheessa raskautta.
Onko sinun pakko oppia rakastamaan lasta? Ainakaan heti? Eikö riittäisi, että rakastat hänen isäänsä ja haluat olla lapselle tärkeä ja turvallinen aikuinen? Vai haluatko edes sitä?
Mitä päätätkin, mieti rauhassa. Päätöksesi vaikuttaa niin monen ihmisen elämään. Olet ihan kamalassa tilanteessa. Olen pahoillani perheesi puolesta.
Ihmettelen myös, mitä ihmettä tämän kakkosnaisen päässä oikein liikkuu! Päätti alunperin pitää lapsen (jonka isä on naimisissa toisaalla, useamman lapsen isä), mutta päätti sitten viime metreillä ollakin pitämättä lasta. Mistä näitä naisia oikein tulee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samaan perheeseen? + sijaisvanhemmuus?
Taitaapi olla provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kyllä varmaan pystyisi tuollaista rakastamaan. Muistuttaisi aina ikävästä tapahtumasta. Ja sitten joutuisi aina kohtaamaan äitiään. Hyi olkoon.
Paras olisi, jos miehesi suostuisi, että se lapsi menisi muualle adoptioon.
Voi olla, että miehesi tiesi hyvinkin aikaisin tuosta ja tunnustikin vain siksi, että tiesi tuon. Muuten ei ehkä olisi tunnustanut.
tämä toinen nainen on raskaana
ap
minä en kyllä varmaan pystyisi tuollaista rakastamaan. Muistuttaisi aina ikävästä tapahtumasta. Ja sitten joutuisi aina kohtaamaan äitiään. Hyi olkoon.
Paras olisi, jos miehesi suostuisi, että se lapsi menisi muualle adoptioon.
Voi olla, että miehesi tiesi hyvinkin aikaisin tuosta ja tunnustikin vain siksi, että tiesi tuon. Muuten ei ehkä olisi tunnustanut.
Ei niitä lapsia niin vain anneta adoptioon. Se ettei huvita tai että just nyt en jaksa, ei ihan riitä...
Ja miehesi pitäisi myös tunnustaa ensin lapsi, ja sitä ennen tietysti varmistaa, että on isä.