Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Loukkaannuin vanhemmilleni raha-asian vuoksi enkä pääse siitä yli
19.03.2010 |
Olen kolmilapsisen perheen esikoinen, nyt melkein nelikymppinen perheellinen itsekin. Olen elättänyt itseni 16-vuotiaasta niin, että sen jälkeen en ole tarvinnut enkä saanut vanhemmiltani koskaan yhtään rahaa. Asuin kotona parikymppiseksi ja kun vanhempani ostivat poismuuttoni aikoihin uuden asunnon, kustansin kesätyörahoistani heille tapetit yhteen huoneeseen ja uuden pesukoneen. Halusin osallistua kustannuksiin, kun silloin tiesin vanhempieni rahatilanteesta.
Kun muutin pois kotoa, kävin viisi vuotta (opiskeluaikani, ennen naimisiinmenoa) jokaikinen lauantai tekemässä vanhempieni kotona ruoan isälleni ja nuoremmille sisaruksilleni, kun äitini oli harrastuksessaan. Äiti toivoi sitä, ettei muun perheen tarvitsisi syödä lauantaisin vain jotain lämmitettyä.
Aika on kulunut ja tiedän sisarusteni, jotka nyt jo muuttaneet myös kotoa pois, saaneen taloudellista tukea. Yksi sai opintolainaan apua, toinen muuten vaan, kun meni huonosti. No nyt minä ja mieheni ostimme uuden asunnon, johon olisi tarvinnut tehdä kahden tonnin lattiaremontti. Meidän omat varamme riittivät muuhun, mutta lattiaremontti ei niin tärkeänä jäi ilman meidän rahaamme. Pitkän mietinnän jälkeen kävin kysymässä vanhemmiltani kauniisti, josko he voisivat hieman auttaa tässä tilanteessa. Ajattelin, että vuoroin vieraissa. Isäni vastasi heti ykskantaan, että hän voi kyllä lainata rahan minulle. Olisin tietysti voinut suostua, mutta mieltäni jäi karheamaan, että kun minä ekan kerran olisin jotain apua tarvinnut, minulle apu lainataan, muille annetaan. Sanoin, että jään miettimään asiaa ja päätin, etten rahaa ota, vaan muutimmme asuntoon ja teemme lattiaremontin, kun saamme säästöjä kasaan (nyt se vain olisi ollut helppo homma ennen muuttoa). Asia jäi vaivaamaan mieltäni ihan hurjasti enkä oikein halua edes vierailla vanhemmillani, kun koen tämän asian epäreiluksi. Todella tylsä tunne ja koko juttu. Vanhempani eivät selvästikään ymmärrä minun pahoittaneen mieltäni.
Kommentit (32)
äläkä hiljaisesti heille kiukkua.
Kerro samat faktat mitä avauksessasi oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tarvitse välttämättä maksaa takaisin. Vai puhuitteko takaisinmaksusuunnitelmasta. Minulla on myös välillä ottanut päähän joku vastaava juttu ja olen rohkeasti ottanut puheeksi. On kyllä välillä hävettänyt oma "ahneuteni" vaikka sen oikeaksi olenkin kokenut. Tämä tyyli on sopinut meidän perheelleni ja välit pysyneet hyvinä.
ymmärrä, kun et sano. Minusta sinä voisit ottaa tuon esille heidän kanssaan ja kertoa rehellisesti miltä sinusta tuntuu.
milloin mihinkin remonttiin ym. Ikinä ei maksa takaisin ja se on kai vanhemmille ok.
Itse en kehtaa pyytää rahaa, vaikka kyllähän minäkin tykkäisin uusista tapeteista jne.
Siis menitkö oma-aloitteisesti keittämään lapsuudenkotiisi?
Oliko ajatuksena, että käyt keittämässä ja jätät sisaresi/vanhempasi sinne syömään ja palaat kotiisi syömään itseksesi?
Vai oliko ideana, että syöt viikonloppuisin vanhempiesi luona ja samalla valmistelet koko perheen aterian?
Siinä kun on tietty ero jo. Jokuhan voisi sanoa, että sinä siinä profitoit, kun sait tekopalkkaa vastaan ruokaa joka viikonloppu.
Mutta itse kysymykseesi:
Minusta on ollut täysin luonnollista, että käyn siivoamassa vanhempieni luona, kuljetan heitä ja anoppiani, lapsiani (kaksi jo aikuistunutta) kavereineen ja poikaystävineen, näiden vanhempineen ja ketä milloinkin autollani, kipaisen kaupassa toisten puolesta, autan remonteissa, olen maalla talkoissa.
Eikä tulisi mieleenikään alkaa miettiä, mitä tästä jonakin päivänä voisi sitten pyytää - niin sanotusti vastapalveluna.
Minusta tilanteesi eroaa myös täysin sellaisesta, jossa todellisessa taloudellisessa vaikeudessa oleva sisar kenties on saanut perheelleen ruoka-apua tai vaateapua tai apua maksaa tuiki tärkeä sähkölasku.
Mitä sisaresi sai, sitähän en tiedä, mutta menehän nyt vähän itseesi. Lattia on lattia ja jos siinä on naarmuja tai läiskiä, niin so what?
Minusta oli hienoa, että isäsi oli valmis lainaamaan teille tarvitsemanne summan, tuskin hän olisi siitä korkoa ottanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin joskus nyppii kuvittelemani? tilanne. Olen myös esikoinen ja minulla on 2 nuorempaa sisarusta. Olen tullut toimeen omillani noin 19-vuotiaasta lähtien kun menin töihin ammattikoulun jälkeen. Sisarukseni ovat lukeneet ylioppilaaksi ja ovat yliopistossa ja vanhempamme rahoittavat heidän opiskelunsa, eivät ole ottaneet opintolainaa.
Minulla on kolme lasta, joiden hoitoon tarvitsen äitini apua välillä. Mutta joudun maksamaan tästä äidilleni 200e kuussa. Minusta tämä tuntuu epäreilulta. Toiset sisarukset saa rahallista apua ja mä joudun maksamaan äidilleni. Äiti on eläkkeellä, joten ei hänellä ole suurensuuret tulot, mutta ei ole minullakaan. Käteen jää mulla noin 1400e/kk lisistä riippuen.
Kuvittelenko vaan että vanhempani toimivat epäreilusti vai onko joku muu samaa mieltä?
ja kotooltakin muutin heti 18v täytettyäni. sittemmin olen tullut paremmin toimeen kuin vanhempani, huomattavasti. ikinä emme ole raha-asioista keskustelleet sen jälkeen, kun alaikäisenä ymmärsin, että jos jotain haluan, se on itse kustannettava. kotoolta muuttaessani minulle tehtiin selväksi, että omillaan on tultava toimeen, jos meinaa mennä.
tiedän, että huomattavasti nuorempi sisareni on elänyt vanhempien siivillä vielä nytkin, vaikka 23v muutti "omilleen". vanhempien rahatilanne on vuosien varrella muuttunut ja hän pääsee siitä nauttimaan.
edelleenkään en käy vanhempieni kanssa minkäänlaista rahaa sivuavaa keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin joskus nyppii kuvittelemani? tilanne. Olen myös esikoinen ja minulla on 2 nuorempaa sisarusta. Olen tullut toimeen omillani noin 19-vuotiaasta lähtien kun menin töihin ammattikoulun jälkeen. Sisarukseni ovat lukeneet ylioppilaaksi ja ovat yliopistossa ja vanhempamme rahoittavat heidän opiskelunsa, eivät ole ottaneet opintolainaa. Minulla on kolme lasta, joiden hoitoon tarvitsen äitini apua välillä. Mutta joudun maksamaan tästä äidilleni 200e kuussa. Minusta tämä tuntuu epäreilulta. Toiset sisarukset saa rahallista apua ja mä joudun maksamaan äidilleni. Äiti on eläkkeellä, joten ei hänellä ole suurensuuret tulot, mutta ei ole minullakaan. Käteen jää mulla noin 1400e/kk lisistä riippuen. Kuvittelenko vaan että vanhempani toimivat epäreilusti vai onko joku muu samaa mieltä?
Mun mielestä on omituista jos omien lastenlasten hoidosta perii palkkaa. Äitini jäi vuorotteluvapaalle hoitaakseen vuoden kolmea lastamme eikä todellakaan huolinut palkkaa. Hänestä se oli kamala ajatus, et lastenlapsein hoitamisesta palkkaa maksettais.
Äitini ei ole varakas, vaan pienipalkainen.
Tilapäinen hoito maksaa n. 8 euro/päivä ja sinun tuloillasi ei kokopäivähoitokaan maksa 200 euroa!!
Muakin joskus nyppii kuvittelemani? tilanne. Olen myös esikoinen ja minulla on 2 nuorempaa sisarusta. Olen tullut toimeen omillani noin 19-vuotiaasta lähtien kun menin töihin ammattikoulun jälkeen. Sisarukseni ovat lukeneet ylioppilaaksi ja ovat yliopistossa ja vanhempamme rahoittavat heidän opiskelunsa, eivät ole ottaneet opintolainaa.
Minulla on kolme lasta, joiden hoitoon tarvitsen
äitini apua välillä. Mutta joudun maksamaan tästä äidilleni 200e kuussa. Minusta tämä tuntuu epäreilulta. Toiset sisarukset saa rahallista apua ja mä joudun maksamaan äidilleni. Äiti on eläkkeellä, joten ei hänellä ole suurensuuret tulot, mutta ei ole minullakaan. Käteen jää mulla noin 1400e/kk lisistä riippuen.
Kuvittelenko vaan että vanhempani toimivat epäreilusti vai onko joku muu samaa mieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se nyt vielä menee, jos isovanhemmat ovat hyvin köyhiä, niin tällöin annetaan esim. lasten ruokakuluihin rahaa. Mutta "palkanmaksu" omien lastenlasten satunnaisesta hoidosta on aika käsittämätöntä.
harmittaa lattiaremonttia enemmän asenne, että sinä saat tulla toimeen omillaan, vaikka muita lapsia autetaan? Tämähän on selvä roolijako, esikoisena sinä olet vastuunkantaja ja selviytyjä, nuorempia lapsia autetaan enemmän? Onko näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitsen äitini hoitoapua mm. sen takia, että ekaluokkalaista en saa enää vuoropäiväkotiin kun teen iltaisin myös töitä, eikä 7 vuotias pärjää vielä yksin kotona iltoja.
Siis muidenkin mielestä tää on hiukan nurinkurinen tilanne. Tavallaan äiti antaa mun maksamat rahat sitten siskoilleni ja enemmänkin.
hei !
olen kokenut samaa läpi elämän, en saanut kirjaimellisesti mitään lapsena, enkä myöskään ole mitään koskaan vanhemmiltani vaatinut.
muita sisaruksia on tuettu aina runsaasti taloudellisesti minua ei.( olen myös tämän vuoksi ylpeyttäni salannut todella pahan taloudellisen jakson elämästäni jolloin perheemme oli todella tiukoilla )
elämä nyt ihan suht. mallillaan mutta välit vanhempiini ovat etääntyneet, en halua heidän edes vierailevan kotonamme, vaikka heistä välitänkin suuresti. Eniten ärsyttää arvostuksen puute, että on selvinnyt vaikeasta elämästä itsenäisesti ei se että ei ole saanut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kuopus ja aina saanut muiden vanhat tai jäänyt ilman. Miehen vanhemmat myi omakotitalonsa. Esikoistytär sai yli 80000€ "lainaa", samoin keskimmäinen veli yli 90000€. Meillä tuli hetkellinen notkahdus talouteen ja samaan aikaan auto hajosi. Olisimme tarvinneet lainaa 400€, että olisi saatu auto korjattua. Ei tippunut, kun ei kuulemma enää ole. Miehen vanhemmat asuu nykyisin vuokralla.
jotka ovat vanhemmiltaan saaneet enemmän kuin sisarukset? Joiden opinnot on maksettu, vaikka isosisko on saanut tulla toimeen omillaan? Jotka ovat saaneet 'laina', jota eivät ole aikoneetkaan maksaa takaisin?
Hmmm...
(Omat vanhempani ovat muuten sentin päälle tarkkoja siitä, että jokainen lapsi saa saman verran. Jos ei heti, niin vuoden sisällä on 'tilit tasattu' ja välit meillä sisaruksilla aina olleet loistavat)
Olen sisarusparven keskeltä. Synnyin kai väärään aikaan. Muut ovat saaneet apua milloin mihinkin. Ovat saaneet myös merkkivaatteita, ajokortteja, autokin jollekin ostettiin.
Jostain syystä minä jäin ilman kaikkea tätä. Olen myös muuttanut kotoa pois jo ennen aikuisikää, koska vanhempien mielestä minua ei kannattanut pitää edes Pxxkan takia. Olen aina hoitanut asiani, ollut kiltti ja tunnollinen. Olen myös perheeni ainoa yo-tutkinnon suorittanut.
Olen usein miettinyt, että olinko liian erilainen ja vanhempani eivät siksi minua a) rakastaneet b) auttaneet taloudellisesti.
On ollut tilanteita, joissa olisin apua tarvinnut. Mutta hampaat olen purrut yhteen ja pärjännyt omillani. Tuntuu pahalta, kun toisten saamat "tuet" ovat useita tuhansia. En ole enää tekemisissäni perheeni kanssa.
ne, jotka saavat vanhemmilta rahaa eivät huomaa lainkaan sitä epäkohtaa, jos yksi sisarus jää ilman..
Mä olen myös esikoinen ja saanut pärjätä omillani, sen sijaan sisko ja veli on saaneet kaiken kuin tarjottimella. Mutta en valita, mun ei tarvitse tanssia vanhempieni pillin mukaan. ;)
ylipäätään kenellekään. Jokaisen pitäisi tulla toimeen omillaan.
Mä en olisi mennyt edes kysymään. Enkä antanut rahaa vanhemmillenikaan moisiin tarkoituksiin.
Kateus nostaa päätään tietty itse kullakin mutta silti totuus on että meille ei kuulu mihin vanhempamme rahansa laittavat.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä isäsi ajatteli että nimenomaan haluat lainata, et lahjaksi. Ehkä olet antanut vaikutelman että haluat pärjätä omillasi, "almut" jopa loukkaisi sinua.