Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Loukkaannuin vanhemmilleni raha-asian vuoksi enkä pääse siitä yli
19.03.2010 |
Olen kolmilapsisen perheen esikoinen, nyt melkein nelikymppinen perheellinen itsekin. Olen elättänyt itseni 16-vuotiaasta niin, että sen jälkeen en ole tarvinnut enkä saanut vanhemmiltani koskaan yhtään rahaa. Asuin kotona parikymppiseksi ja kun vanhempani ostivat poismuuttoni aikoihin uuden asunnon, kustansin kesätyörahoistani heille tapetit yhteen huoneeseen ja uuden pesukoneen. Halusin osallistua kustannuksiin, kun silloin tiesin vanhempieni rahatilanteesta.
Kun muutin pois kotoa, kävin viisi vuotta (opiskeluaikani, ennen naimisiinmenoa) jokaikinen lauantai tekemässä vanhempieni kotona ruoan isälleni ja nuoremmille sisaruksilleni, kun äitini oli harrastuksessaan. Äiti toivoi sitä, ettei muun perheen tarvitsisi syödä lauantaisin vain jotain lämmitettyä.
Aika on kulunut ja tiedän sisarusteni, jotka nyt jo muuttaneet myös kotoa pois, saaneen taloudellista tukea. Yksi sai opintolainaan apua, toinen muuten vaan, kun meni huonosti. No nyt minä ja mieheni ostimme uuden asunnon, johon olisi tarvinnut tehdä kahden tonnin lattiaremontti. Meidän omat varamme riittivät muuhun, mutta lattiaremontti ei niin tärkeänä jäi ilman meidän rahaamme. Pitkän mietinnän jälkeen kävin kysymässä vanhemmiltani kauniisti, josko he voisivat hieman auttaa tässä tilanteessa. Ajattelin, että vuoroin vieraissa. Isäni vastasi heti ykskantaan, että hän voi kyllä lainata rahan minulle. Olisin tietysti voinut suostua, mutta mieltäni jäi karheamaan, että kun minä ekan kerran olisin jotain apua tarvinnut, minulle apu lainataan, muille annetaan. Sanoin, että jään miettimään asiaa ja päätin, etten rahaa ota, vaan muutimmme asuntoon ja teemme lattiaremontin, kun saamme säästöjä kasaan (nyt se vain olisi ollut helppo homma ennen muuttoa). Asia jäi vaivaamaan mieltäni ihan hurjasti enkä oikein halua edes vierailla vanhemmillani, kun koen tämän asian epäreiluksi. Todella tylsä tunne ja koko juttu. Vanhempani eivät selvästikään ymmärrä minun pahoittaneen mieltäni.
Kommentit (32)
ite oon aina ollu vähä musta lammas... isoveljeni sössi aikanaan raha-asioitaan,vanhemmat makso sen velat,ettei poijalta menny luottotiedot.iteltä on menny aikaa sit... no se siitä,mutta asun lähimpänä vanhuksia nyt ja kostan ikäänkuin heille,että en pahemmin auta enkä käy ku n. kerran viikos kyläs...joskus vien jotai,mut en pahemmin stressaa,vaik ovat vaivasia...
koska mua on aina syrjitty.isosisko ja isoveli ja pikkuveli saaneet enempi heiltä kaikkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli raha-ahdinkomme alkoi siitä kun mieheni työnantaja ei maksanutkaan palkkaa siinä sitten oltiin laskujen kanssa kun palkkapäivä oli ja meni ja työnantaja katosi ulkomaille. Mistään et silloin apua voi saada. Pyysin ensimmäistä kertaa isältäni joka on erittäin varakas verotettava varallisuus 4 miljoonanluokkaa hän kun on sijoittaja. Isänipä maksoi meidän laskut jotka teki 3457,02e ja laittoi minulle tuon summan tarkasti ylös viitenumeron kera jotta saan sen takaisin maksaa. Eli meidän apu kyllä on hänelle ilmaista mutta hänen apu meidän on takaisin maksettava eli kyllä nyt jälkikäteen harmittaa ja periaatteesta en summaa takaisin maksa koska isäni ei sitä tarvitse, hän kylpee rahassa ja me siivotaan isäni talo viikottain kun hän on liian pihi ottamaan siivoojaa lisäksi laitan hänelle ruuat ja mieheni hoitaa kaikki ok-talon kunnostustyöt ja tästä lähtien kirjoitankin joka kerta laskun kun käyn siellä eli meillä välit on vähän tiukat mutta kyllä tuon ukon on jo aika saada samalla mitalla takaisin.
mä en ees kävis tollasen luona,enkä ainakaa siivois.voi jumalauta,rikas ukko nii omia lapsia kohtaan tollanen.haistata paskat
Kannattaa varmasti keskustella asiasta rauhallisesti vanhempiesi kanssa. Ehkäpä he eivät ole ajatelleet asiaa ollenkaan sillä tavalla kuin sinä sen näet. Turha sitä on yksinään jäädä märehtimään, varsinkin kun et voi olla varma, onko sinun aliarviointisi vain vahinko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse ei ole isoista summista ja ne kyllä menee aina tasan kummallekin, jos vaikka haluavat antaa pesämunaa asuntoon. Minä saan enemmän pikkusummia kuin veljeni ja muutakin apua. Kyse ei isoista summista, mutta ehkä vuodessa tonnin tai pari enemmän. Ja meillä on taloudellinen tilanne melkein parempi kuin veljellä ja pärjäämme omillamme. Syy on ihan yksinkertainen, olemme läheisempiä vanhemmilleni. Käly on tosi vastahankaan vanhempieni kanssa ilman mitään järkevää syytä, yrittää estää tapaamisia, mopottaa lapsenlapsilla jne. Minä olen avulias, kiltti, huomioin, mies käy auttamassa (veljeni ei oikein pääse, kun käly keksii aina jotain muuta) ja meidän lapsia saavat hoitaa rauhassa ihan tahtomallaan tyylillä ja ruualla. Kyllä se niin on, että me olemme lähempänä ja ainoastaan siitä syystä, että veljeni on kälyn läsnäollessa tosi ilkeä vanhemmille. Yksin käydessään on ystävällinen. Ja tämä mun lievä suosiminen alkoi vasta pikkuhiljaa, kun tarpeeksi oli vanhempia nöyryytetty veljeni perheen puolelta ja tehty selväksi, ettei heillä ole mitään väliä.
Ehkä isäsi ajatteli että nimenomaan haluat lainata, et lahjaksi. Ehkä olet antanut vaikutelman että haluat pärjätä omillasi, "almut" jopa loukkaisi sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut ihmetyttää se, että oliko se laina oikeasti kahdesta tonnista kiinni..? Siis eikö ole aika sama, onko lainaa 100000 vai 102000, 170000 tai 172000 tai 260000 vai 262000 tai 340000 vai 342000... 2000e talon hinnassa on kärpäsen kakka valtameressä.
Sitten kun aikansa katsoo vierestä, miten miestä kohdellaan törkeästi samaan aikaan kuin siskoja hemmotellaan, kun ei omissa häissään saa häälahjaa, vaan siskoja kuljeetaan kaupoissa ostoksilla, kun omille lapsille ei anneta synttärilahjoja, mutta siskojen lapset reissaa ulkomailla, se kaikki sorto alkaa sitten näkyä omassa käytöksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en menisi vanhemmiltani rahaa pyytämään saatikka lainaamaan. Kyllä minä pankin puoleen kääntyisin.
enkä tutuilta enkä ylipäätään yksityishenkilöiltä. Ylpeys estää.
Alue: Aihe vapaa
opiskelin kahden työn ohella jne. Annoin rahaa kotiin, annoin rahaa pikkusiskolleni. Siskot asuivat kotona pitkään.
Mieheni itsenäistyi 18-vuotiaana. Maksanut kaiken itse. Miehen siskoille ostettiin asunto, maksettiin häät, ulkomaanmatkat, opinnot.
Minun kotiväkini kantaa kaunaa, että en maksanut heidän kymmenien tuhansien velkojaan, kun talo meni kulutusluottoihin.
Miehen vanhemmat vaativat majoittamaan yhtä tytärtä ilmaiseksi meille, vaativat ostamaan talon, kun heiltä meni firma konkurssiin. Miehen isä "lainasi" 2 000 euroa ja raivostui, kun perinkin sen takaisin. Koko ajan appivanhemmat ovat kinunneet rahaa meiltä ja silti syytäneet rahaa miehen siskoille.
Molemmat puolet ovat pohjattomia. Mikään ei riitä, eikä mitään kohtuutta ole.