Entinen anorektikko joka muistelee kaiholla sairauttaan?

Milloin tai millä painolla pituudella olit tyytyväisin itseesi

Sen vaihteen, jolla saat itseinhon? Vai sen, että menetät tahtosi sairaudelle, joka haluaa tuhota sinut henkisesti ja fyysisesti? Vai sellaisen vaihteen, joka kieltää sinua nauttimasta tavallisesta eöämästä, koska olet "läski", ja vaatii sinulta mitä kummallisimpia rituaaleja ja tapoja?



Ei anoreksialla ole mitään tekemistä laihduttamisen kanssa, se on itsekontrollin menetystä ja itsensä vihaamista ja vahingoittamista. Sitäkö kaipaat?

Sairastahan se on. Mulla se on enemmänkin halu hallita itseään, kun tuntuu että elämässä ei mene hyvin, on edes jotakin mitä pystyy itse kontrolloimaan. Mulla onneksi tilanne päättyy suht onnellisesti kun jossakin vaiheessa pelästyn että kuolen jos vielä jatkan.



Mutta onhan tää... ei tätä sairautta kenellekään toivoisi, ja välillä miettii miksi Jumala on tällaisella sairaudella rankaissut.

hallita itseään, anoreksiassa sairaus hallitsee sairasta ihmistä ja pakottaa sairaan rankaisemaan itseään niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Tuo on illuusiota, että anorektikolla on muka vahva itsekuri. Ei ole. Jos anorektikolla olis itsekuria, hän lopettaisi itsensä kiduttamisen. Tämä on hyvä muistaa, kun syömishäiriö alkaa vietellä. Se hallitsee sinua, sinä et hallitse sitä etkä itseäsi.

se oli kyllä niin kamalaa aikaa, mutta valehtelisin jos en kaipaisi sitä itsekontrollia ja haluaisi olla hieman laihempi, nyt kaikki laihdutusyritykset loppuvat aina siihen kun en vaan jaksa kontrolloida syömuistä ja repsahdan taas suklaaseen tms. Mutta toisaalta, elämä on nyt niin paljon onnellisempaa kuin silloin joten tyydyn itseeni tällaisena. Ylipainoinen en ole vaan ihan normaali, 158cm ja 51kg. Laihimmillani painoin 35kg, mutta siitä on jo 10v.

mutta valehtelisin jos en kaipaisi sitä itsekontrollia

anoreksia ei ole itsekontrollia, se on sitä, että anoreksia kontrolloi sitä sairastavaa. Onko se, että rääkkää ruumistaan itsekontrollia? Ei, se on sitä, että antaa sairaille ajatuksille (minä olen huono, minä olen läski, minun täytyy kiduttaa itseäni jotta kelpaisin, en kelpaa tällaisena jne, tiedät kyllä!) periksi, ja toimii sairauden pakkomielteen mukaan.

Kannattaa opetella tunnistamaan oma tahto ja anoreksia. Ne eivät ole sama asia. ymmärrätkö?

hyvin ahdistavaa aikaa. En ole koskaan muulloin kuin silloin kokenut täysin "mustia hetkiä" eli ajoittain koko elämä tuntui täysin lohduttomalta ja turhalta. Nuo hetket loppuivat käytännössä heti, kun paino alkoi nousta. Nyt tuntuu ihan käsittämättömältä, miten tärkein ajateltava asia oli syömisten järjestely ja välttely. Ei semmoiseen halua palata!



Minua vähän harmittaa, kun monet tuntuvat suhtautuvan anoreksiaan vihamielisesti. "Anorektikko" on jopa nimitys, jolla laihaa ihmistä voidaan haukkua! Koetaanko se jotenkin uhkaksi, jos itse ei pysty tiputtamaan kilojaan ja joku toinen pystyy oikein kunnolla - henkisen sairauden takia? :o