Mikähän persoonallisuushäiriö mulla on? :/

Estynyt tulee mieleen. Miksi ajattelet että sinulla on persoonallisuushäiriö?

Tervetuloa kerhoon,kärsin tismalleen samoista asioista,jopa toi äiti hommelikin täsmäsi+perhe väkivalta. Sen vielä lisään että isäni oli/on alkoholisti!Toinen on että jos syön niin minulle tulee syyllinen/katuva olo syömisestä,pidän itseäni lihavana vaikka painankin 50kg ja olen 165cm pitkä.Pidän itseäni rumana vaikka valokuvista katsookin nätti nainen ja tuntemattomilta kuulen positiivista liittyen ulkonäkööni.

niin ja muuten olen luonteeltani erittäin puhelias ja huumorintajuinen mutta kätken tuon kaiken muilta ihmisiltä...kavereitakin löytyy ja kulissit muuten kunnossa!

Mukavalta ja fiksulta ihmiseltä vaikutat.

Rohkeasti vain ihmisten joukkoon. Toteuta jokin haaveesi ja sitten seuraava.



Elä ihan oma elämäsi. Ei ole oikeata tai väärää tapaa. Toiset ovat mokailleet, minkä sinä sille voit.

Joku mussa on varmasti vikana, koska aikuistuttua olen huomannut, että muut ei ota asioita niin vakavasti/raskaasti kuin minä, eikä tule edes ajatelleeksi samantyylisiä asioita kuin minä. Minä koen helposti syyllisyyttä lähes kaikesta, neuroottisia oireitakin tosiaan on. Verhoan taitavasti nämä asiat, vain mieheni tietää. Päälle päin ei välttämättä uskoisi, sillä saatan näyttää ulospäin itsevarmalta ja ihan perustyytyväiseltä. Häpeän tunne valtaa mut myös usein, jopa oman miehen edessä tai seksin aikana.



Masennustestin tein, sen mukaan korkeintaan lievää masennusta ja ahdistusta, eikä se selitä yksistään näitä oireita ja tunteita. Uskon, että minussa on joku muukin vikana.

tuolle jutulle nimen? Mielialalääkkeitä syödään liikaakin kaiken maailman juttuihin mutta joillakin esim. masennuslääkkeillä tai muilla lääkkeillä saattaa joissakin tapauksissa olla persoonallisuutta muuttavia vaikutuksia, kuten sellaiset jotka lisäävät dopamiinin tuotantoa aivoissa. Kokkelia täällä tuskin saa suositella.

jutustelua, liittyen erääseen koulutukseen. Ensin jännitin ja kädet tärisi. kun sain sanottua omia ajatuksiani häpesin seuraavat pari tuntia sitä, miten typerästi sanoin. Mietin myös sitä, että ne ihmiset varmaan pitää minua ihan idioottina. Ja tästä päästiinkin taas siihen, että loppupäivän mieleni oli maassa ja pohdin, mikä mussa on vikana. Ei voi olla normaalia ! ap

Googlapa!



Lääkkeitä on kuitenkin turha pelätä, esim. minun mieheni on onnellinen, itseensä luottava ja työssään viihtyvä. Ei todellakaan ollut ennen lääkityksen aloitusta!

Tervetuloa kerhoon,kärsin tismalleen samoista asioista,jopa toi äiti hommelikin täsmäsi+perhe väkivalta. Sen vielä lisään että isäni oli/on alkoholisti!Toinen on että jos syön niin minulle tulee syyllinen/katuva olo syömisestä,pidän itseäni lihavana vaikka painankin 50kg ja olen 165cm pitkä.Pidän itseäni rumana vaikka valokuvista katsookin nätti nainen ja tuntemattomilta kuulen positiivista liittyen ulkonäkööni.

mutta toisaalta taas, ei toivoisi tämmöistä kellekään :/ . Estää nimittäin nauttimasta elämästä, parhaat vuodet on ainakin itsellä mennyt hukkaan näiden ongelmien parissa. ap

Kauanko on syönyt?

Et uskalla heittäytyä mukaan ja nauttia.

Hänen elämäänsä rajoittivat juuri tuo ahdistuneisuushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko.



Lääkkeitä hän on syönyt nyt kolme vuotta. Persoonallisuus on muuttunut, mutta positiiviseen suuntaan, nykyään hän on rauhallisempi, iloisempi ja rennompi. Jopa verenpaine on laskenut normaalille tasolle! Työssäänkin hän voi nykyään pitää esitelmiä ja puheita "lonkalta", kun ennen se oli todella vaikeaa - ellei jopa mahdotonta.



Ja yllätys - sieltäkin löytyy taustalta alkoholisti-isä ja läheisriippuvuuteen sairastunut äiti...

jotain saman suuntaista, mutta ei ihan noin vakavaa. Minusta sinun kannattaa mennä jonnekin puheille, että hiukan saisit avattua tuota syyllisyydentunnetta - ja sitä, että liikaa mietit sanomisiasi. Voi hyvin olla, että kärsit sosiaalisten tilanteiden pelosta ja olet ujo. Tähän on olemassa hyvät lääkkeet jos se ´vaikeuttaa elämääsi ja jopa itsemurha käynyt mielessäsi. Voi olla, että sinulla on jokin neurologinen poikkeavuus, joka tekee elämästäsi vaikean. Voi olla, että jos saisit jonkun kanssa puhua näistä asioista ja saisit selvyyden tähän "tilaasi" niin osaisit asennoitua käyttäytymiseesi paremmin ja ehkä voisit vähän avautua ilman lääkkeitäkin. Googlaa ADD tai ASPERGER, jos niissä olisi sinulle jotain...

Ihan tismalleen oli kuin minun kirjoittamiani kaikki nuo ap:n tekstit... Hassua, että on olemassa joku ihan samanlainen! Jotenkin olen aina ajatellut, ettei kukaan mut ajattele niin kuin mä... Lohdullista tietää, etten ole tämän kassa yksin, mutta tavallaan pelottavaa, niin suoraan tunnuit kirjoittavan mun äänelläni!

häpeästä mullakin on suuria kokemuksia 15-23-vuotiaasta, ja siihen on ulkoiset syyt.



Sitten aloin uskoa itseeni, kun mulle pari henkilöä sanoi, että "oletpa komea" (olen mies). Ulkonäköongelmat olin saanut taakse ja sitten aloin vielä vähän laittaa itseäni.



Liika muiden ajattelu liittyy usein paljon yksinolemiseen. Sitä alkaa miettiä kyynisesti asioiden eri puolia yksin kotonaan. Sitä haluaisi myös vaikuttaa asioihin ja ihmisiin.



Jos hankkii itselleen "elämän", myös muiden ajattelu vähenee, koska ajatukset kääntyvät omiin juttuihin. Silloin mieltä ei ala häiritä kummat spekulaatiot.



En usko, että sulla on persoonallisuushäiriötä. Usein ulkonäön ehostaminen auttaa myös itsetunnossa, jos koet että tässä asiassa on jotain vikaa. Jos ulkonäköänsä arastelee, usein pelkää myös kameraa. Pahoissa tapauksissa myös peiliä + ihmisten katsomista silmiin esim. kätellessä.