Meille tulee lasten ikäeroksi 3,5 vuotta

Minulla ja ainoalla sisaruksellani, veljelläni on 11 vuotta ikäeroa ja silti leikimme lapsena yhdessä. 3,5 vuotta on tosi pieni ikäero.

ikäeroa juurikin tuon verran ja kaikki on mennyt oikein hyvin. Lapset leikkivät tosi paljon yhdessä ja ovat toisilleen äärettömän tärkeät(tappelevatkin kyllä ihan kiitettävästi :)), ja ovat kaiken lisäksi eri sukupuolta. Huoneen jakaminenkin sujui ekat 6 vuotta aivan kivutta. Noin isosta on vauvan hoidossa oikeasti apua, hakee tavaroita ja viihdyttää tarvittaessa. 3 vuotias ymmärtää jo että joutuu joskus odottamaan, tuon ikäiselle voi laittaa vaikka videon pyörimään jos tarvitsee itse hiukan lepoa päivällä. Minulla ei ainakaan ole mitään pahaa sanottavaa tuollaisesta ikäerosta ja meidän lapset ovat jo yli 10 vuotiaita nyt.

ja ollut tosi hyvä juttu :) Nyt seuraava tulossa 2-v ikäerolla saa nähdä kuinka käy.

Ja omasta mielestäni ollut todella hyvä ikäero. Vauva-aikana isosiskosta oli hurjan kiva auttaa hoitamisessa ja oli tosi iloinen ja ylpeä pienistäkin asioista, joissa sai auttaa. Nyt lapset on 7- ja 4-vuotiaat. Tietysti ovat kovin eri kehitysvaiheissa, ja se aiheuttaa tappeluita ja pahaa mieltä silloin, kun pienempi ei saa/osaa tehdä samoja asioita, kuin isompi. Mutta on heistä kyllä hurjasti seuraa toisilleen ja tykkäävät leikkiä yhdessä.



Ja se oli mielestäni tosi hyvää noin isossa ikäerossa, että isompi jaksoi jo kävellä matkoja, kun vauva vaunuissa.

positiivisia kokemuksia. Meillekin luultavasti tulee isoveljelle pikkusisko mikäli ultraan uskomista.

ap

Olemme ainoat lapset ja siis samaa sukupuolta, mikä varmasti vaikuttaa siihen että olemme aina leikkineet todella hyvin yhdessä ja meillä on ollut tosi paljon seuraa toisistamme. Olemme nyt 20v ja 17v ja voisinpa kutsua pikkusiskoani parhaaksi ystäväkseni.

Alle 4v ikäeroa.



Veli oli oloinen pikkusiskosta, kunnes tyttö lähti liikenteeseen ja rupesi sotkemaan leikkejä. Se vaihe meni onneksi nopeasti ohi ja lapset alkoivat myös leikkimään yhdessä.



Olen huomannut että pikkusisko ihailee isoveljeään kovasti ja se tekee hyvää pojan itsetunnolle. Ja pienempi taas oppii kaiken tosi nopeasti kun in isompi lapsi apinoitavana.

on tytöillä juuri 3 ja 1/2 vuotta ikäeroa ja täytyy minunkin sanoa, että ainakin toistaiseksi kaikki mennyt hyvin. Meillä vauva nyt 6 kk ja isosisko 4 v. Kuten edellisetkin sanoneet, isompi on jo aika omatoiminen, auttaa ainakin meillä erittäin mielellään (pääsääntöisesti) tuomalla harson, vaipan lelun tms. Ja vauva viihtyy lattialla vaikka monta tuntia katsellessaan siskon touhuja. Myös itselläni on oman pikkusisareni kanssa ikäeroa vajaa 4 vuotta, ja paljon leikittiin yhdessä lapsina.

ja pelkastaan positiivista sanottavaa asiasta:-)



Vauva-aikana oli kiva, kun isompi osasi pikkuisen autella (vei ja haki vaippoja jne) ja muutenkin osasi olla ylpea isosiskon roolista.



Nyt lapset ovat 5 ja 2 v ja on mukavaa kun yhteisleikit alkaa sujua (valilla tietty ollaan tukkanuottasilla,mutta eikohan sekin kuulu asiaan...)

Meillä esikoisen ja keskimmäisen ikäero 3v2kk eikä ikinä mitään ongelmia: isoveli on aina ollut täysillä mukana pikkusiskonsa elämässä, niin hoidossa kuin leikeissäkin.



Tämän keskimmäisen ja kuopuksen välillä tasan kaksi vuotta ja heillä kyllä myös menneet kaikki jutut ihanasti alusta lähtien.



Nykyään kun esikoinen on jo koululainen, on hänellä enemmän juttuja omien kaveriensa kanssa ja kaksi pienintä puuhaavat paljon kahdestaan, mutta edelleen kaikki kolme leikkivät myös yhdessä.



Vaikkei meillä nyt mitään isoja ikäeroja olekaan, niin kuitenkin sen verran, että aina ne vanhemmat sisarukset kuitenkin tajuavat, missä pienemmän kanssa mennään, mitä voi tehdä, mitä häneltä odottaa.

Ja hienosti on sujunut ensimmäinen vuosi. Ei valittamista ollenkaan. Sisko viihdyttää veljeä ja on välillä äidinkin apuna, hoitaa pukemiset, syömiset jne. itsenäisesti. Omia leikkejä isompi saa leikkiä omassa huoneessa, jonne ei pienempi saa mennä sotkemaan. Mustasukkaisuutta ei ole juurikaan esiintynyt. Isommasta on seuraa myös äidille ja hänen kanssaan voi jo tehdä monia asioita ja jutella.



En tosiaan keksi oikeastaan mitään negatiivista. Tietysti olisi kiva jos isommalle lapselle olisi leikkikaveri täällä kotona, mutta itse en olisi kahta aivan pientä jaksanut, enkä koskaan ole ajatellut että tekisin lapselleni leikkikavereita :) Aikuisiällä niillä sisarusten ikäeroilla on aika vähän vaikutusta., joten tuskin vaikuttaa sinnekin.



Onnea raskauteen!

kun pikkuveli syntyi. Olin yh ja elämä oli yhtä helvettiä. Tyttö oli TODELLA mustasukkainen. En voinut imettää vauvaa, koska isompi hyppi sohvan selkänojalta päälleni jatkuvasti. Jos vauva oli pinnasängyssä niin isompi kiipesi sinne hyppimään vauvan päälle. Kerran nukahdin sängyssä imettäessäni ja havahduin siihen ettei vauva ole enää sängyssä. Pomppasin sängystä ylös ja isosisko kantoi vauvaa. En vieläkään tiedä miten sai vauvan sängystä syliinsä ja kantoi huoneen toiselle puolelle satuttamatta vauvaa.



Koko ajan piti olla silmät selässä ettei isompi satuta vauvaa. Ihan pissallekkin mennessä piti vauva ottaa mukaan.



Ensimmäiset 6kk meni oikeastaan niin, että isomman ollessa hereillä vaihdoin pojalle vaipat ja syötin. Muuten oli sängyssä tai sitterissä ja seurustelin vain isomman lapsen kanssa. Kun tyttö nukkui niin seurustelin vauvan kanssa.



Ensimmäiset 2kk poika söi tunnin, nukkui tunnin, söi tunnin, nukkui tunnin, söi tunnin, nukkui tunnin. Ympärivuorokauden. Olin aivan kuolemanväsynyt, koska minulla ei ollut apua. Taisi molemmat lapset olla enemmän ja vähemmän heitteillä.. Heti jos istuin alas niin nukahdin.



Nykyään lapset on jo 8v ja 5v. Ovat kuin paita ja peppu niin hyvässä kuin pahassakin. Leikkivät paljon yhdessä vaikka ovat eri sukupuolta ja ikäeroakin on. Mutta ottavat myös rajusti yhteen välillä.

ja siis vaikka tyttö sai osallistua veljensä hoitoon niin paljon kuin halusi. Syötti välillä, auttoi vaipan kanssa, pesussa jne.. Ei se tuntunut vaikuttavan siihen mustasukkaisuuden määrään millään tavalla.

kaksi vanhinta leikkivät tosi kivasti yhdessä! Tyttö on sen verran kypsä ikäisekseen, että pysyy hyvin isoveljen jutuissa mukana. Leikkivät majanrakennusta, kotia, autoleikkejä, rakentavat legoista avaruusaluksia, joilla Barbikapteeni pääsee prinsessalinnaan juhlimaan...



Vauva taas konttaa isompien perässä ja tarkkailee heidän puuhiaan yrittäen osallistua leikkeihin. Jos olen itse keittiössä ja isommat leikkihuoneessa, valitsee vauva lähes aina mielummin isompien seuran kuin minun! Tulee luokseni, jo on jokin hätä, muuten seuraa sisaruksia kuin hai laivaa. Lutuista.

eikä se tunnu leikeissä haittaavan. Pienempi on aina ollut kypsempi ja isompi vähän lapsellinen, joten hyvin tulevat juttuun. Välillä tappelevat, mutta usein myös halivat ja tekevät asioita kivasti yhdessä. Ovat varmasti toistensa parhaat kaverit, vaikka muitakin on.