Olen lähdössä viikoksi yksin matkalle, jännittää!! Ikävöinkö lapsia liikaa?

Itke vaan ja jännitä ja vaikka mitä, mutta älä peru matkaa. Eivät nuo tunteet - kuten ei myöskään lasten ikävä kun isä tai äiti ovat poissa - ole mitenkään haitallisia, pahoja tai vääriä, vaan aivan luonnollisia! 2

mutta sukulaisiani asuu kohteessa, joten heidän kanssaan vietän varmasti myös aikaa. ap

ehkä osuit asian ytimeen, ei ole huono asia ikävöidä. Se on tunne joka tekee varmasti kaikille myös hyvää.

AP

Tottakai ikävöit, sehän on luonnollista. Mutta nautit myös. Muista olla tuntematta syyllisyyttä siitä, että sinulla on kivaa yksiksesi!

Pari, kolme vuotta sitten, kun meidän lapset oli suunnilleen saman ikäisiä kuin sinun, olin viikon yksin Pariisissa. Tunteet olivat pinnassa, mutta matka oli aivan ihana. Keskimmäinen vähän kosti (ei siis pelännyt että katoan jonnekin tms.) kun tulin kotiin, mutta se meni nopeasti ohi. Mitään huolta ei lapsista tarvinnut kantaa, olemme miehen kanssa aina jakaneet lasten hoidon aika tasan eli lapsilla oli turvallista kotona.

Mulla nuorempi täyttää pian 2 vuotta ja pisin aika erossa on 2 yötä. Hassua on se, että vaikka haluaisi olla lapsista erossa, niin silti ei jotenkaan pysty. Ja meillä on vielä toistaiseksi niin, että jos mummo hakee edes päiväkodista, niin ilta on ihan katastrofi. Hirveä mielenosoitus siitä! Että jos saa edes muutaman tunnin omaa aikaa, niin kaikki rentous häviää kun hakee lapset takaisin. Välillä sitten tulee se fiilis, että onko edes sen arvoista...

Mulla on 6v ja pisin aika erossa on ollut 2 yötä ja niissäkin näin lasta päivällä koska olin siis sairaalassa toipumassa leikkauksesta... :/



Lapsi ei vain SUOSTU jäämään yöksi,enkä kestä pakottaakkaan... Se kauhea itku joka alkaa... ja kun se ei tod lopu vaan on mennyt aina -hysteerinen hapeton läähätys- asteelle saakka!

ihan jo itkettääkin valmiiksi. On se hassua olla äiti, tiedän 100% varmuudella, että matka, lepo ja uni tekee minulle ihmeitä. Tiedän myös 100% varmudella, että lapsilla on oikein mainiot oltavat isän kanssa ja ovatkin jo suunnitelleet kaikkea kivaa koko viikoksi. Enkä ole edes varma huomaako 2-vuotias pitkää poissaoloani mitenkään erityisen pitkänä, olenhan ennenkin ollut öitä poissa. Tajuaako tuon ikäinen välttämättä, että tässä on nyt menossa jo kuudes yö ilman äitiä?



Huoh, vieläkin veivaan ajatusta, että jso peruisinkin matkan, mutta... on se aika säälittävää jos ei viikkoa pysty erossa lapsistaan olemaan, varsinkin kun jäävät kotiin isän luokse, eli arki jatkuu samana.

Minulla ei ole tuota tilaisuutta, olen yh.

mutta sukulaisiani asuu kohteessa, joten heidän kanssaan vietän varmasti myös aikaa.



ap

Itke vaan ja jännitä ja vaikka mitä, mutta älä peru matkaa. Eivät nuo tunteet - kuten ei myöskään lasten ikävä kun isä tai äiti ovat poissa - ole mitenkään haitallisia, pahoja tai vääriä, vaan aivan luonnollisia!

2

mutta sukulaisiani asuu kohteessa, joten heidän kanssaan vietän varmasti myös aikaa. ap