Surukotiin surukukkia, varmistan vaan että se on yleinen tapa. Onhan?

Siis jotain persoonallista ja henkilökohtaista semmoista mitä ei halua muille näyttää?

Jos olisi hyvä ystävä/sukulainen, veisin itse. Jos vain tuttava tms. laittaisin kukkakaupan kautta.

Niin ja tiedoksi jollekin kirjoittaneelle, että kyllä niissä kukkakauppojen tuomissa kukissa olevissa korteissa on ihan niiden lähettäjien laittamat tekstit.. Ei mikään kukkakauppa länttää sinne mitä he haluavat, vaan mitä asiakas haluaa sinne laitettavan..

Sellaista mitä ei voi kukkakaupan henkilökunnalle kertoa? Ei taas ymmärrä.. Sitä paitsi kukkakaupassa voi itse kirjoittaa kortin ja laittaa sen suljettuun kuoreen, joten kukaan muu kuin vastaanottaja ei näe sitä.

t. kukkakauppias

P.S. Hyvin paljon ihmiset kirjoittavat muutakin kuin lämmin osanottomme tms.

Kuinka moni laittaa esim rakastetulleen henkilökohtaisen viestin kukkakaupan välityksellä ja siis siten että tilaa kukat ja kortin puhelimitse eli ei ole itse korttia kirjoittamassa?

Mitä salaista osanotoissa voi olla?

Siis jotain persoonallista ja henkilökohtaista semmoista mitä ei halua muille näyttää?

Jos olisi hyvä ystävä/sukulainen, veisin itse. Jos vain tuttava tms. laittaisin kukkakaupan kautta.

Niin ja tiedoksi jollekin kirjoittaneelle, että kyllä niissä kukkakauppojen tuomissa kukissa olevissa korteissa on ihan niiden lähettäjien laittamat tekstit.. Ei mikään kukkakauppa länttää sinne mitä he haluavat, vaan mitä asiakas haluaa sinne laitettavan..

Sellaista mitä ei voi kukkakaupan henkilökunnalle kertoa? Ei taas ymmärrä.. Sitä paitsi kukkakaupassa voi itse kirjoittaa kortin ja laittaa sen suljettuun kuoreen, joten kukaan muu kuin vastaanottaja ei näe sitä.

t. kukkakauppias

P.S. Hyvin paljon ihmiset kirjoittavat muutakin kuin lämmin osanottomme tms.

Kuinka moni laittaa esim rakastetulleen henkilökohtaisen viestin kukkakaupan välityksellä ja siis siten että tilaa kukat ja kortin puhelimitse eli ei ole itse korttia kirjoittamassa?

Mitä salaista osanotoissa voi olla?

Siis jotain persoonallista ja henkilökohtaista semmoista mitä ei halua muille näyttää?

Jos olisi hyvä ystävä/sukulainen, veisin itse. Jos vain tuttava tms. laittaisin kukkakaupan kautta.

Niin ja tiedoksi jollekin kirjoittaneelle, että kyllä niissä kukkakauppojen tuomissa kukissa olevissa korteissa on ihan niiden lähettäjien laittamat tekstit.. Ei mikään kukkakauppa länttää sinne mitä he haluavat, vaan mitä asiakas haluaa sinne laitettavan..

Sellaista mitä ei voi kukkakaupan henkilökunnalle kertoa? Ei taas ymmärrä.. Sitä paitsi kukkakaupassa voi itse kirjoittaa kortin ja laittaa sen suljettuun kuoreen, joten kukaan muu kuin vastaanottaja ei näe sitä.

t. kukkakauppias

P.S. Hyvin paljon ihmiset kirjoittavat muutakin kuin lämmin osanottomme tms.

perheessä on lapsia ruuan vieminen on tosi hieno juttu. Itse en kyennyt tekemään mitään surussani, mutta onneksi lapset saivat murua kahden viikon ajan mahaansa. Kukista en niin välittänyt...



Mutta jos on kyseessä vanhasta ihmisestä kukat sopivat paremmin.

perheessä on lapsia ruuan vieminen on tosi hieno juttu. Itse en kyennyt tekemään mitään surussani, mutta onneksi lapset saivat murua kahden viikon ajan mahaansa. Kukista en niin välittänyt...

Mutta jos on kyseessä vanhasta ihmisestä kukat sopivat paremmin.

Mutta en lähtisi kyllä jollekin vähemmän läheiselle ruokaa kantamaan..

hautaustoimistot on muuttuneet kaupallisiksi, kukkia pitää myydä. Sain joskus 1990 hautaustoimistosta ohjelehtisen jossa oli myös surukukista, että niiden lähetys aika on 1-4 pv kuolemasta, sen jälkeen adressi.Siinä oli kaunis ajatus ,että surukoti saa siten rauhan aloittaa surutyö jotta jaksaa yli hautajaisten ja järjestää hautajaisia. nimim.PERINTEET.

On ihan yleinen tapa. En pahastunut, kun muutamat toivat kukkia saatuaan tietää, että äitini olit kuollut. Kaunis ele. Eihän ne kukat tietenkään lohduta siinä sen kummemmin kuin oikeastaan mikään muukaan, mutta se on yksi tapa osoittaa, että myötäelää surussa ja huomioi läheisensä tilanteen.

2

Minua lohdutti kun sain yhden kukan parinsadan kilometrinpäässä asuvaltaystävältä isäni kuoltua. Äitini kotiin tulvi kukkalähetyksiä ja adresseja mutta minulle se yksi merkitsi todella paljon. Ystävistäni kukaan ei käynyt, ei soittanut ja jos jaksoin itse soittaa aiheesta ei saanut puhua, jos minulta kysyttiin mitä kuuluu puheenaihe vaihtui heti kun sanoin että olen tosi surullinen ja hämmentynyt. No, olin nuori silloin kuten kaverinikin, se kai selittää paljon.. Mutta se yksi kukkalähetys auttoi paljon. Ja se ei ollut valkoinen eikä sininen vaan vaaleanpunainen lilja.

2

eistä oli liikuttavaa saada kukkia ja kortteja kun pikkuveli kuoli onnettomuudessa. Suru vaan oli niin järkyttävä ettei jaksanut ketään ovella. Siksi oli hyvä kun suuren osan toi lähetti, löytyi rapunpielestä tai tuli kortti laatikkoon. Eihän me niillä kukilla mitään mutta liikuttavaa oli lähinnä huomata kuinka vieraatkun ihmiset muistivat meitä surussamme. Vieläkin liikutun kun muistelen osanottoja.

Kun äitini kuoli mieltäni lämmitti kovasti saamani kukat. Mulle sopi paremmin, että lähetti toi kukat, koska en jaksanut seurustella (äitini viimeiset ajat olivat todella raskaat). Olisi kuitenkin ollut tunne, että pitää jotenkin seurustella jos joku tuttava olisi tuonut kukat itse. Suurin osa kukkalähetyksistä tuli äidin ystäviltä, omat ystävät muistivat muuten. Naapurit keräsivät kukkakimpun ja toivat nopeasti ovelle. Kaikki tämä lämmitti kovasti. 

Syvän surun kohtaaminen on niin kovin henkilö- ja tilannekohtaista. Joku saa kukkia ja vie ne saman tien roskiin. Hän kuitenkin tietää, että hänen suruunsa on otettu osaa ja että vainaja on ollut muillekin tärkeä ihminen. Ei siinä roskiin viemisessäkään mitään vikaa ole. On hienoa tuntea, että ei ole yksin. 

Mieheni kuoltua hänen kaverinsa toi itse savustamansa kalan ja sanoi että tiedän että tämmöisessä tilanteessa ei ruoka maistu mutta koita närppiä tätä aina silloin tällöin. Minusta hieno ele.