Lue keskustelun säännöt.
Mua ärsyttää yhden vauvan äidit joilla on NIIIIIIN rankkaa!
18.03.2010 |
Eli mitään normaaleja kotihommia ei enää voi tehdä, ei syödä saati siivota. Lapsen vahtiminen on NIIN rankaa ja muutama yöherääminen on katastrofi.
Jotenkin avutonta!
En tietysti tarkoita koliikkivauvoja tai sairauksien /pahojen allergioiden kanssa painivia, vaan ihan tavallisten vauvojen äitejä.
T: neljän allergikon äiti
Kommentit (52)
kuinka esikoisen ollessa vauva, monesti päivittelin kun arki on niin rankkaa. Nyt kun itsellä on 3 lasta pienillä ikäeroilla, niin hymähtelen myös 1 lapsen äideille jotka valittavat kuinka rankkaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljän allergikon kanssa eläminen on varmasti raskasta. Voisitko saada apua, vaikkapa neuvolasta tai lastensuojelusta? Kannattaisi myös puhua, vaikkapa psykologille tuosta katkeruudesta.
t. yhden terveen lapsen äiti
Kun saa ensimmäisen lapsen, ärsyttää lapsettomat kaverit, joiden on muka niiin vaikea lähteä mihinkään kun on niiin kiire. Ja kun saa toisen lapsen, niin alkaa ottaa päähän kun joku yhden lapsen äiti on ihan poikki :) Niin se vaan menee...
ikkunan välissä olevat kuolleet kärpäset. Hieman myös ärsyttävät ap:n nimimerkin tyyppiset nimimerkit. Syynsä ärsyyntyä siis kullakin.
niin ärsyyntyisin lähinnä ihmisistä, jotka ärsyyntyvät milloin mistäkin.
Säälin lähinnä sinua ja ennen kaikkea perhettäsi, että joutuvat eämään tuollaisen hermokimpun kanssa kuin mitä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suht rankkaa, kun ekat lapset oli kaksoset
en koskaan valittanut, olin niin onnellinen ja ihmeissäni
sitä paitsi ihminen roikkuu vaikka löysässä hirressä muutaman kuukauden, kun on pakko
mutta jos vähän muistelet, niin voit varmaan ymmärtää miksi he vaikuttavat niin avuttomilta. Vai olitko sinä jo esikoisesi kanssa heti ensimmäisestä päivästä suvereeni, osasit ja tiesit kaiken, et jännittänyt yhtään, ei pelottanut ollenkaan?
T: kolmen terveen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kolme lasta. Koskaan ei ole ollut niin rankkaa kuin esikoisen vauvavuotena. Silloin tuntui että sekoan täysin siihen unenpuutteeseen. Minua pyörrytti, oksetti, tärisin, muisti meni ja laihduin 45 kilon painoiseksi. Unenpuutetta vaan, ei sen ihmeempää sairautta kenelläkään.
Kun saa ensimmäisen lapsen, ärsyttää lapsettomat kaverit, joiden on muka niiin vaikea lähteä mihinkään kun on niiin kiire. Ja kun saa toisen lapsen, niin alkaa ottaa päähän kun joku yhden lapsen äiti on ihan poikki :) Niin se vaan menee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naurattaa nää yhden lapsen kanssa olevat, jotka vinkuu ku on rankkaa. Jos lapsella ei siis mitään "vikoja".Kuinka HELPPOA SE SILLON OLIKAA!!!Enkä muuten ite ole ikinä valittanu yhden lapsen kanssa.
taas yritän yhden lapsen äitinä olla hyvin hiljaa siitä kuinka helppoa meillä on. Kavereilla on aika ongelmallisia tapauksia ja meillä lapsi ei ole edes ollut kertaakaan nuhassa vielä ekan 8kk aikana, ei heräile öisin, syö kaikkea mitä tarjotaan, ei allergiaa, ei pulauttele, hampaiden tulo ei aiheuta suurempia itkuja. Ääneen en uskalla sanoa mitään, nyökkäilen vain kun kaverit kertovat ongelmista. Kohta ei ole enää mitään puhuttavaa, kun kaikki on vain jatkuvaa ongelmien luettelemista, tuntuu ettei muilla ole mitään muuta elämää kuin lapsi/lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei saisi aliarvioida yhden lapsen äitien yliväsymystä. Jokainen ihminen kokee väsymyksen ja hormoniheilahtelut eri lailla.
Toiselle se on vähän rankkaa, toinen voi päätyä vakavaan masennukseen!
Ja lapsissakin on eroja. Ns."helppojen"kaksosten äiti voi olla pirteämpi kuin yhden vaativan lapsen äiti.
Älkää äidit arvostelko toisianne. Koskaan ei voi tietää mitä toinen käy läpi.
Pitäisikö niitä vauvoja olla 5 kpl, ennen kuin saisi yhtään keventää oloaan/valittaa.
Koomisia nämä av:n mammat, jotka sikiävät, kuin rotat (ovatkohan kaikki nuo vl, vai mistä tuollainen johtuu??) ja sitten yrittävät PÄTEÄ sen lapsilaumansa kautta (kun yleensä ovat vähän koulutettuja/kouluttamattomia, niin eipä ole muutakaan tapaa pätemiseen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kans ensimmäisen lapsen vauva-aika oli yhtä painajaista, vaikka oli "kiltti" lapsi. Onneksi toinen sai alkunsa vahingossa, muuten en olisi uskaltanut. Nyt kakkosen vauva-aika onkin ollut ihan toisenlainen, paljon huolettomampi ja rennompi. Johtuen siis minusta eikä niinkään lapsesta!
Esikoinen tosin olikin huonouninen koliikkitapaus. Mutta näin jälkikäteen, kun lapsia on nyt neljä, niin tietää sen, ettei yksi vauva oikeasti kovin paljon vaadi. Mutta elämänmuutos äidiksi on tietysti tosi iso. Sitähän siinä lähinnä kipuilee.
usein, jos useamman lapsen äiti valittaa jaksamistaan, on vastaus yleensä:
oliko pakko tehdä niin monta lasta?
että kyllä niitä yhden lapsen pullamössöäitejä ymmärretään täällä enemmän
että esikoisen kanssa on henkisesti raskaampaa. on niin paljon uuta ja aivan liikaa aikaa yksin murehtia kaikkea.. t.kahden äiti
taidakaan muistaa kuinka kovasti siinä vauvassa on kiinni ihan ympäri vuorokauden.
Taitaa olla pääkopassa sulla vikaa.