Onko väärin, että annan lapseni nukkua vieressäni

nukkuvat lapset myös meidän vieressä, jos toinen jostain syystä on poissa. Juuri vähän aika sitten olin nuorimman kanssa sairaalassa viikon ja kaikki kolme vanhinta nukkui meidän makkarissa. Toiseksi nuorin sai silloin nukkua mun paikalla ja isot patjoilla vieressä. Että ei mun mielestä mitenkään väärin!!

Henk. koht. en oo koskaan tajunnut tota, että lapset tulee viereen, jos toinen on poissa. Siis uskaltaako ne muulloin nukkua yksin? Vai eikö äiti uskalla nukkua yksin?

Henk. koht. en oo koskaan tajunnut tota, että lapset tulee viereen, jos toinen on poissa. Siis uskaltaako ne muulloin nukkua yksin? Vai eikö äiti uskalla nukkua yksin?

mutta nyt kun vieressäni on paikka vapaana, haluaa nukkua siinä. Itselleni sopisi vallan hyvin, että lapsi nukkuisi omassa sängyssään ja minä yksin, mutta eipä tuo mua haittaa, että vieressä nukkuu.

ap

Henk. koht. en oo koskaan tajunnut tota, että lapset tulee viereen, jos toinen on poissa. Siis uskaltaako ne muulloin nukkua yksin? Vai eikö äiti uskalla nukkua yksin?

Ihan varmaan siitä syystä, että sängyssä on tilaa. Kun mies on kotona, ei sänkyyn mahdu enää lapsia meidän lisäksi. Ehkä haluaisivat silloinkin tulla, mutta nukkuminen onnistuu kuitenkin paremmin omassa sängyssä. :)

Mutta voin myöntää, että minusta on kivaa, kun vieressä tuhisee lapsi. Nukun ihan mainiosti itseksenikin, mutta toisaalta sitä on tottunut nukkumaan toisen ihmisen kanssa.

miksi pidetään niin tärkeänä, että lapsen on jo pienenä opittava nukkumaan yksin? Kertoohan tämäkin ketju siitä, että monet aikuisistakin tykkää nukkua toisen kanssa - ja he ovat sentään isoja ihmisiä!

Henk. koht. en oo koskaan tajunnut tota, että lapset tulee viereen, jos toinen on poissa. Siis uskaltaako ne muulloin nukkua yksin? Vai eikö äiti uskalla nukkua yksin?

Eihän aikuinenkaan tykkää nukkua yksin, hellyyttä ja läheisyyttä se lapsikin tarvitsee siinä missä aikuinenkin. Lapsi on lapsi vain hetken aikaa, miksi hänestä pitäisi kouluttaa joku itsenäinen pärjääjä jo pienenä? Lasta ei voi koskaan hoivata liikaa, ylisuojelu on asia erikseen. Meillä lapsi saa tulla viereen oli toinen pois tai ei, kyllä me kaikki sinne sänkyyn mahdutaan.

Käyvät toki joskus harvakseltaan muutenkin meidän sängyssä, mutta hyvin harvoin, eivät tykkää nukkua ahtaassa.

2v tosin kipuaa omasta sängystään joka on meidän sängyssä kiinni, joka yö viereen. Mutta isommatkin siis tulee viereen jos on enemmän tilaa.

Kuten myös meidän lapsetkin. Pienenä eivät pystyneet edes nukkumaan, jos heillä ei ollut omaa rauhaa nukkua.

Eihän aikuinenkaan tykkää nukkua yksin, hellyyttä ja läheisyyttä se lapsikin tarvitsee siinä missä aikuinenkin. Lapsi on lapsi vain hetken aikaa, miksi hänestä pitäisi kouluttaa joku itsenäinen pärjääjä jo pienenä? Lasta ei voi koskaan hoivata liikaa, ylisuojelu on asia erikseen. Meillä lapsi saa tulla viereen oli toinen pois tai ei, kyllä me kaikki sinne sänkyyn mahdutaan.

meillä taapero nukkuu pinniksessä josta laita on poistettu ja sänky työnnetty kiinni meidän sänkyyn. Iltaisin, kun alkaa olla unen rajamailla, hän silittelee mun hiuksia hyvin hellästi kunnes sitten nukahtaa siihen. Itsekin rauhoitun ja lapsen tuhina on liikuttavaa kuunneltavaa. Tällaiset hetket ei elämässä kestä kauaa, joten mä nukun lapsen vieressä ihan mielelläni. Menee tietenkin vähän ot, mutta kun lapsi on vielä noin pieni, niin mä nukun paremmin kun hän on tuossa heti vieressä. Se on ihan vaan vaistonvaraista, että kun kuulen hänen hengityksensä ja tiedän että hän on kunnossa niin pääsen itsekin syvempään uneen.

Hankittiin sitä varten erikoisleveä sänky ettei ainakaan tilanpuutteen takia tarvitse unien kärsiä.



Ei ne montaa vuotta kuitenkaan viereen kömmi.

meillä taapero nukkuu pinniksessä josta laita on poistettu ja sänky työnnetty kiinni meidän sänkyyn. Iltaisin, kun alkaa olla unen rajamailla, hän silittelee mun hiuksia hyvin hellästi kunnes sitten nukahtaa siihen. Itsekin rauhoitun ja lapsen tuhina on liikuttavaa kuunneltavaa. Tällaiset hetket ei elämässä kestä kauaa, joten mä nukun lapsen vieressä ihan mielelläni. Menee tietenkin vähän ot, mutta kun lapsi on vielä noin pieni, niin mä nukun paremmin kun hän on tuossa heti vieressä. Se on ihan vaan vaistonvaraista, että kun kuulen hänen hengityksensä ja tiedän että hän on kunnossa niin pääsen itsekin syvempään uneen.

Mies reissuhommissa ma-pe ja poika haluaa usein silloin viereeni nukkumaan. Minusta on ihanaa, että vieressä tuhisee rakas oma lapsi. Eipä tuo poika sitten teininä vasrmastikaan enää viereen halua. Tämä on just sellainen klassinen "tartu hetkeen" -juttu, jota ei taatusti sitten mummona kiikkustuolissa tule katumaan. : )

No onhan ne lapset nukkuneet aikojen alusta vanhempiensa tai sisarusten vieressä. Voi perse tätä nykyaikaa kun kaikesta väännetään niin vaikeaa ja ilman maalaisjärkeä. Kaikki käännetään ylösalaisin ja jotkut pätemisenhaluiset neuvolatädit ja psykologit tekevät omia päätelmiään ja sääntöjään.



Käyttäkää maalaisjärkeä kun hoidatte ja kasvatatte lapsianne. Mikäli on tilaa niin mikäpä siinä, jos alle murrosikäinen nukkuu silloin tällöin vieressä.

ja sinä niin tahdotte, eikä asiasta tule kinaa.

Mä itse tykkään kun saan koko sängyn omaan käyttöön, eikä lapsetkaan illasta kysy viereen tulla. Öisin saattavat joskus vielä hiippasta viereen (5 ja 8 vuotiaat), mutta yleensä silloin kun ovat kipeenä tai nähneet painajaista. Rauhoituttuaan kipaisevat sitten omaan sänkyyn nukkumaan, eikä mun tarvitse nousta.

Mutta meillä on aina saanut tulla jos ovat olleet tullakseen, sänky on 2 m leveä juuri tätä varten =)

sillä välin kun mies on työmatkalla? Eli 8v. poika nukkuu vieressäni aina kun mies on työmatkalla, esim. nyt 10 päivää. Muulloin nukkuu omassa sängyssään.

viimeistään murrosiässä häipyvät omiin koloihinsa.



Näin ajattelin ja näin tapahtui.

Nyt on hyvä, jos saa halia.