Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olen paha ihminen.

Vierailija
17.03.2010 |

Olen tullut viime aikoina itsetutkiskelun ja oman elämänvaiheiden läpikäymisen kautta siihen tulokseen, että olen ihmisenä paha.



En usko mustavalkoisesti absoluuttiseen pahuuteen tai hyvyyteen. En siis pidä itseäni pelkästään pahana. Tarkoitan ehkä enemmän sitä, että hyvistä aikeistani huolimatta aiheutan maailmaan enemmän kärsimystä ja vääryyttä kuin hyviä asioita.



Nyt minulla on moraalinen ongelma. Mitä teen itselleni? En usko, että koskaan voin kääntää omaa olemustani ja käytöstäni niin etten aiheuttaisi mielipahaa. Olen pohtinut, onko ihmisistä eristäytyminen toimiva ratkaisu?

Kommentit (23)

Vierailija
21/23 |
10.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eipä toki..olet oikeilla jäljillä..vain nöyrtyminen oman itsensä todellisuuden edessä saa aikaan hyvää. Se että myöntää omassa itsessään asuvan pahuuden on kypsyyttä !! Tosi hienoa, että olet saavuttanut sellaisen tason johon jotkut ikävä kyllä eivät ikinä pääse elämänsä aikana. Tästä tilanteestasi on hyvä lähteä eteenpäin ...nyt kun olet myöntänyt ja nähnyt itsessäsi pahan olet kehittymiskelpoinen. Kaikki masennus ja ahdistus lähtee siitä että mieli on ristiriidassa oman sisimmän (jota ei aina kohtaa..täytyy tehdä paljon syväluotausta että sen näkee ..) kanssa. Nöyrtyminen oman todellisen minänsä edessä vaatii rohkeutta ja viisautta. Onnea matkaan ! olet oikealla tiellä ! :)

Vierailija
22/23 |
10.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pahuus pitää tunnistaa ja integroida osaksi omaa persoonallisuutta. Sen jälkeen voi alkaa pohtia niitä itsen hyviä puolia ja rakentavia asenteita ihmissuhteissa tuhoavien asemesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/23 |
11.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen paha ihminen. Tai no, olen minä kaiketi nykyään vähän mukavampi ihminen kuin vaikka 10 vuotta sitten, sillä nykyään olen ruvennut miettimään tekojeni seurauksia. Kannan syyllisyyttä tosi vanhoista jutuista, esim. siitä että olin toisinaan jo lapsena ihan älyttömän ilkeä ihmisille. Ihan kuin olisin ollut täynnä jonkinlaista kieroutunutta tuhoamisvimmaa jo ihan pienestä asti. Jotenkin pitäisi nyt päästä sinuiksi itsensä ja menneisyytensä kanssa; ja tähdennän vielä että tässä ei ole kyse harhaisesta mielikuvituksestani, vaan että olen ihan _oikeasti_ käyttäytynyt kuin mikäkin monsteri. :(