En ymmärrä miten raha-asiansa voi ryssiä niin totaalisesti

näitä elämäntapaluusereita kohtaan. Mulla broidi, joka ihan pummi. Käy kyllä töissä, mutta onkorviaan myöten veloissa. Syynä ei kylläkään ole masennus tai päihteet, vaan asenne perseestä! Kovin näyttää olevan makean elämän perään ja sitä eletään vaikka lainarahalla.

kantaa vastuuta, osaako sitten muissa ns aikuisten asioissa. En minä tiedä, onko minuakaan mitenkään valmennettu raha-asioissa, mutta kyllä ihan perustason yleistiedolla pärjää aika pitkälle. Eikös nyt jokainen täyspäinen aikuinen tiedä, että jos tulee lasku eikä sitä maksa, sitä karhutaan ja lopulta se menee ulosottoon. Minua ihan kiinnostaisi tietää, mitä ajattelee perheellinen aikuinen ihminen pikavippiä ottaessaan? Onko takana joku naivi ajatus, että kun en puhu tästä vaimolle, niin lasku ikään kuin loppuu olemasta tai jotain ihan yhtä nerokasta?

Kauhulla olen myös seurannut, miten asiat voivatkin mennä itseaiheutetusti pieleen. Äkillinen työttömyys, vakava sairastuminen jne. ovat ihan eri juttuja joutua taloudelliseen ahdinkoon kuin se, että haluaa elää leveää elämää ilman rahaa.



Kyllä silloin on paljon pielessä, jos työ ei kelpaa, vaikka paikka olisi todellisuudessa oikein hyvä. Vuokralla ei voi tietenkään asua, mutta rahaa omistusasunnon lainaan ei ole. Sitten sossu ei anna raha, kun on se "oma" asunto. Risteilemään tai muuten rilluttelemaan pitää päästä, muuten ei jaksa raskasta arkea. Ja kaikki tämä selviäisi menemällä töihin. Tyyppi siis alalla, jossa työtä riittää.



Pikavipeillä yms. rahoitetaan kaikkia turhuuksia. Osasta maksuja ei enää suoriuduta, joten ei kun sossuun vaan. Sitten ollaan vihaisia, kun rahaa ei heru.



Tällaista minä en ymmärrä omassa rajoittuneessa päässäni. Kyse on mielestäni laiskuudesta ja siitä elämänhallinnan puutteesta. Voi olla, että taustalla on masennusta tms. mitä en tiedä. Tavallaan toivon, että olisi, niin tulevaisuus olisi tavallaan turvatumpi. Siis jos masunnus tms. saataisiin hoidettua ja elämä kohentuisi sitä kautta.

ja toinen juttu on se et me nuoret ihmiset opitaan oikeesti rahan käyttö jo omilta vanhemmilta...jos omat vanhemmat on hällä väliä tyyppejä rahan käytön kanssa eikä anna nuorelle hyviä eväitä rahan käytön kanssa..on nuori pulassa myös aikuisena...sen pitää ite oppia kaikki kantapään kautta elämässsä...

Vanhemmillani on ollut tapana kuluttaa enemmän kuin heillä on ollut varaa. Heiltä en ole kuitenkaan opetellut rahankäyttötapojani, vaan päinvastoin, täysin erilaisen tavan suhtautua raha-asioihin.

Eikä raha-asioiden hoitamiseen mitään kultalusikoita tarvita, tällä tavalla vain selittelette omaa kykenemättömyyttänne tulla itse toimeen.

Mullakin on raha-asiat ihan sössitty vaikka omasta mielestäni olen jopa tosi pihi enkä osta ollenkaan kaikkea mitä mieli tekisi. Lasten elättäminen ja syöttäminen vaan maksaa nykyisin niin paljon. Ja asuminenkin on sikakallista.

Ja alkuun mainittakoon, että itselläni on raha-asiat kunnossa ja luottotiedot tallella...



Jos jotain olen oppinut, niin sen, että mitä tahansa voi käydä kenelle vain.

- yllättävä työttömyys lapsiperheessä -> liiton rahoja saa odottaa kuukausia -> sossu ei auta

- puolison kuolema

- äkillinen sairastuminen -> pitkä sairasloma -> Kelan rahoja saa odotella ja palkkatulojen pudotessa talous menee kuralle

- avioero



Kaikilla meillä ei ole ollut mahdollisuutta hankkia velatonta omistusasuntoa ennen työttömyyttä (kuten jollain edellä vastanneella, jolla on melkein velaton asunto), suuria säästöjä tms. Jos oma mieheni jäisi nyt työttömäksi ja liiton rahojen saamiseen menisi kuukausia, olisimme vararikossa ja pikavippikierteessä hyvin nopeasti. Itse olen tällä hetkellä kotiäitinä joten tuloillani ei makseta edes ruokamenojamme.

Sossuun on normaalin ihmisen turha mennä, sillä jos luottotiedot on kunnossa ja perheessä ollut jotain tuloja, on turha hakea mitään toimeentulotukea.

Tiedän tasan tarkkaan miksi shoppailin yli varojeni:



koska lapsena en saanut uusia leluja ja vaatteita, niin nuorena yritin kompensoida sitä ahdistusta shoppailemalla yli varojeni....pikavippejä saa liian helposti..

Työssäkäyvällä KESKI-ikäiselle pariskunnalla sama ongelma. On haluttu heti kaikki, otettu liikaa lainaa, ulkomaanmatkoja, hieno auto jne. Ei mitään sairautta tms, on yksinkertaisesti vain eletty yli varojen. Sitä en ymmärrä.

Itse ahdingon kokeneena ei kummastuta ollenkaan että raha-asiat menevät solmuun vaikka kuinka yrittäisi. Olimme pienituloisia jo valmiiksi, mitään lainoja/ vippejä ei otettu, kaikki rahat menivät ihan päivittäiseen elämiseen ja laskujen maksuun. Ei siitä paljon säästelty pahanpäivän varalle, saati matkusteltu. Kaikesta oli jo valmiiksi pihistelty. Sitten meni ne vähätkin työt. Työttömyyspäivärahaa joutui odottamaan useamman kuukauden, sosiaalitoimistosta ei herunut aikaan hyvin äkkiä ja ainoa raha mitä saimme oli lapsilisä. Sillä ei juuri laskuja makseltu. Laskunmaksuja yritettiin siirtää, aina ei onnistunut ja vihdoin laskuja kasaantunut niin ettei niistä selvitty. Kyllähän siinä epätoivo meinasi useampaan kerran iskeä.

Onneksi tilanne hiljalleen koheni, ulosottovelat maksettiin ja nyt taloudellinentilanne oikein hyvä. Olen kuitenkin sitä mieltä että itse emme asioitamme sössineet, eikä kukaan muukaan. Näin vain kävi.

Tiedän tasan tarkkaan miksi shoppailin yli varojeni: koska lapsena en saanut uusia leluja ja vaatteita, niin nuorena yritin kompensoida sitä ahdistusta shoppailemalla yli varojeni....pikavippejä saa liian helposti..

Mulla ei tullut ikinä mieleenkään ottaa pikavippiä. Lintsasitko kaikki matikantunnit kun et osaa laskea sitä koron määrää?

Asumme toisella puolella maapalloa suht eksoottisissa olosuhteissa ja inflaatio on välillä sietämätön. Vaikka olemme ihan fiksuja, koulutettuja ja hyvätuloisia, välillä käteinen ei vain riitä ja ostamme ruoan luottokortilla.



Kaikki laskut on aina ajallaan maksettu ja tilanne on hallinnassa. Kiitos muuten luottokortin lentopisteiden, saamme ilmaisia lentolippuja :)



MUTTA kuulumme vähemmistöön maassamme, suurin osa kansasta yrittää sinnitellä pienien tulojen kanssa. Asuinkaupungissamme kolmion vuokra on n. 600 euroa, ruokaan menee esimerkiksi meillä (kaksi aikuista ja yksi vauva) 500 euroa kuussa ja keskipalkka on alle 350 euroa (meidän tulot moninkertaiset, onneksi). Täällä jopa McDonald'issa kysytään aterian oston yhteydessä, maksetaanko se osamaksulla. Ja osamaksut on jopa 50 erässä, koska ihmisillä ei kertakaikkiaan ole varaa ostaa jotakin samantien. Elektroniikka esimerkiksi täällä on jopa puolet kalliimpaa kuin Suomessa...kuten melkein kaikki muukin :/

Eiks ois parempi ottaa pankista laina ja maksaa ne vanhat velat pois. Sitten realistinen takaisinmaksusuunnitelma.

Täällä juuri uutisoitiin, että 70 % kansasta elää alle 350 euron kuukausituloilla, mutta inflaation vuoksi vähimmäiskustannukset kuukautta kohden on 700 euroa. Yhtälö on kestämätön. Ja etenkin lapsiperheet ryssivät raha-asiansa, kun yrittävät saada perheensä elätettyä.

sillä he tekivät velkaa minun nimelleni aikoinaan minun ollessa vielä alaikäinen. Onneksi tälläinen ei taida enää olla mahdollista. Oli ihan perseestä aloittaa työnteko kun tiesi et siitä vouti vie oman osansa. Eipä ole vanhempiin pidetty yhteyttä enää vuosiin tämän takia.

Mulla on sulle kolme elävää esimerkkiä; omat vanhempani, alkoholisteja molemmat ja toinen peliongelmainen, joten eipä pysynyt aikanaan ruodussa raha-asiat, nälkää ei olla nähty, muttei mitään ylimääräistäkään saatu.



Veli, alkoholisti, ja kaikki muukin kama menee, ihan kovimpia myöten. Muutamista pikavipeistä kertyy aika tavalla vuosien varrella, puhumattaakaan opintolainasta, joka on maksamatta. Taustalla henkiset ongelmat, vaikeat suhteet ja oma tyhmyys.



Ja nyt on siskoni menossa samaan jonoon, mutta hän vain tyhmyyden takia, ei alk.ongelmia tms. Vain hillitön tuhlaamisen himo, ei pienintäkään järjen häivää.



Näihin päälle kovat vuokrat ja työpaikan meno, niin siinäpä se! Mikähän siinä voi olla vaikea ymmärtää...