Mies ei tue - voimat loppu

miten se isä saa homman toimimaan ja tee sitten itse samalla tavalla. Miten vaikeaa se voi olla?



Meillä ei raivoavaan reagoida. Saa puuskuttaa ja puhaltaa pahimman raivonsa ja sen jälkeen jutellaan asia selväksi.



Mitään järkeä ei ole mennä niihin raivareihin mukaan.

22: mies on se lepsu, jolta saa lähes kaiken periksi. Unohtui kirjoittaa tarpeeksi selvästi asia. Isä siis kiva hahmo, minä ikävä kurinpitäjä. t. ap

Sinusta ap valehtelee. Mihin perustat sen väitteesi? Miten kehtaat?

Voi olla, että apn:kin toimissa ja kasvatuskeinoissa on parantamisen varaa. Mutta hän ei sentään pakene vastuusta, vaan yrittää. Mies nostaa kädet ylös ja syyttää kaikesta vaimoa. Se on pelkuruutta.

mutta kun se ongelma ei ole perheen, vaan se on äidin.



Miksi sotkea siihen muita mukaan??

mutta kun se ongelma ei ole perheen, vaan se on äidin. Miksi sotkea siihen muita mukaan??

Sinä takerrut ap:n yhteen lauseeseen ja vedät siitä AINOANA tässä ketjussa tuollaisia johtopäätöksiä.

Äh, olet typerä provo, ja tykkäät monopolisoida ketjut. Minulle riitti tuo typeryytesi jo.

40: miten voisin kysyä isältä, kun hänellä ei ole kokemusta vaikeista tilanteista? Mielestäni omaisuuden rikkomista ei voi sallia, siihen pitää puuttua tai siitä on seurattava rangaistus.



11-vuoden aikana muistan noin 3 kertaa tilanteen, jossa lapsi on asettunut poikkiteloin isäänsä vastaan. Isä on saanut näissä täydellisen raivokohtauksen, mikä ovat luultavasti pelästyttänyt lapsen.



En ole täällä esittämässä täydellistä kasvattajaa, tiedän puutteeni ja vikani ja olen valmis muuttumaan. Tärkein on kuitenkin lapsi, ei minun oikeassaolemiseni. Harmi vaan, että mies ei ole valmis panostamaan ja käyttäytyy itsekin kuin lapsi.



t.ap

Mies ei selvästi kunnioita vaimoaan pätkääkään. Häntä ei kiinnosta vaimon mielipide tai tarpeet (esim. perheterapia)lainkaan.



Vaihtoehdot ovat tässä:



1.Ap vetää rajat kokonaan uusiksi ja vaatii itselleen normaaliin parisuhteeseen kuuluvaa kunioitusta.



Mikäli tämä ei jostain syystä onnistu



2.Mies pihalle. Hoitakoon ongelmat ihan itse sitten vuoroviikonloppuina.



Minun on kauhean vaikea ymmärtää, MIKSI ihmiset antavat kohdella itseään huonosti. Tiedän kyllä teorian tasolla syyt ja seuraukset, mutta tälläkin palstalla on jatkuvasti näitä parisuhteita, joissa toinen antaa polkea itsensä ovimatoksi.

teillä kummallakaan keskusteluvälit lapseen kunnossa? Pystyisikö jompikumpi (tai kaikkein parasta tietysti olisi jos tekisitte sen yhdessä) puhumaan vakavasti lapsen kanssa ja selittämään että molempia vanhempia on toteltava? Jos mies ei tähänkään halua osallistua, tee sinä se yksin ja aseta samalla lapselle selkeät rangaistukset. Esim. että haukkumisesta ja läpsimisestä menettää peli- tai tv-aikaa yhden varoituksen jälkeen.



Kerro miehelle mitä olette sopineet ja vaadi häntä pitämään kiinni sinun asettamistasi rangaistuksista. Jos se ei onnistu vaan hän lepsuilee selkäsi takana, minä varmaan todella uhkaisin erolla. Toisen arvovaltaa ei saa murentaa, vaikka muuten pakoilisikin vastuuta.

Mies ei selvästi kunnioita vaimoaan pätkääkään. Häntä ei kiinnosta vaimon mielipide tai tarpeet (esim. perheterapia)lainkaan. Vaihtoehdot ovat tässä: 1.Ap vetää rajat kokonaan uusiksi ja vaatii itselleen normaaliin parisuhteeseen kuuluvaa kunioitusta. Mikäli tämä ei jostain syystä onnistu 2.Mies pihalle. Hoitakoon ongelmat ihan itse sitten vuoroviikonloppuina. Minun on kauhean vaikea ymmärtää, MIKSI ihmiset antavat kohdella itseään huonosti. Tiedän kyllä teorian tasolla syyt ja seuraukset, mutta tälläkin palstalla on jatkuvasti näitä parisuhteita, joissa toinen antaa polkea itsensä ovimatoksi.

oli pakko kommentoida tähän, siis tuon yllä olevan kirjoituksen viimeiseen kommenttiin.

Ihmiset tekevät koko ajan kompromisseja. Sinäkin. Se on aikuista ja fiksua, ettei ole mustavalkoinen.

Tietenkin kukin joutuu miettimään, MISSÄ heidän rajansa ovat. Mikä menee rajan yli ja on syy erota.

Emme oikeasti voi tietää, millaiset välit miehen ja vaimon välillä oikeasti ovat, parisuhteen sisällä. Miehessä voi olla monta sellaista HYVÄÄ puolta, joiden takia vaimo voi sietää sivullisen mielestä kauheaakin käytöstä.

Lisäksi voi olla, että miehen paneminen pihalle on käytännön syistä hyvin vaikeaa, jopa mahdotonta. Jos sinä et osaa kuvitella sellaisia syitä, kannattaa laajentaa tietopohjaa. Minulla ainakin on hyvät syyt, miksen voi ainakaan lähivuosina erota, mutten ala niitä nyt - sorry vaan - täällä tilittää.

Huomaa ettei arvosta sua juurikaan.

Jos meillä joskus on sellasia tilanteita että vanhin poika 10v meinaa hyppiä silmille niin kyllä mieskin /lapsen isä puuttuu myös heti tilanteeseen. Meidän kodissa vanhempia kunnioitetaan. Mies myös kunnioittaa mua ja arvostaa.

Harvoilla vanhemmilla on täysin yhteneväinen linja. Huonoa tietysti on, jos isä arvostelee äitiä lapsen kuullen tai päinvastoin.



Jos ongelmia on vain silloin, kun isä on poissa, miten ap haluaisit miehesi puuttuvan asioihin?

Mies ei voi tietenkään puuttua tilanteisiin, jotka tapahtuvat hänen poissa ollessaan. Mutta tiettyjen pelisääntöjen luominen olisi upeaa. Ja jos vielä isäkin noudattaisi sääntöjä, se olisi jo taivas.

että miehen pitää sua tukea. Periaatehan on, että koko kylä kasvattaa, niin tulee yhteiskuntakelpoinen muksu.



Meillä on keskittymishäiriöinen poika ja pitää olla hänen kanssaan todella tiukkana, välillä on vaikeuksia, kun isän/äidin sanaa ei meinatakaan uskoa. Tuemme silloin toisiamme.



MUTTA: Mitään lyömistä ei pidä hyväksyä. Kuitenkin ihminen varoo sellaista, mikä aiheuttaa kipua. Jos lapsi lyö, ehdotan että läppäiset tukevasti korville takaisin ja viet sen jälkeen kakaran korvasta huoneeseensa raivosta kiljuen ja ilmoitat että "Anna olla viimeinen kerta, koetahan vielä kerta lyödä äitiäsi, ja saat sellaisen käsittelyn ettet istu viikkoon!" Usko pois, kyllä se tehoaa, siinä mielessä miehesi on ihan oikeassa.



Kaikki ei ole isästä kiinni. Meillä ei ole mies joka hetki paikalla, kun on vuorotyö, ja pojan pitää silloinkin totella. Jos ei ole auktoriteettia, ei lapsi tottele. Oma auktoriteetti pitää itse luoda. Joten etsi niitä rangaistuskeinoja, jota lasta kirpaisevat eniten. Ja ne parhaat palkinnot.

Että näin saadaan auktoriteetti luotua? Hohhoijaa mitä neuvoja, ei ihme, että teillä on erityislapsi.

Vierailija kirjoitti:

YLEISTÄ: Tärkeää on, että juuri nyt pidät kiinni johdonmukaisesti siitä, minkä valitset hyväksi tavaksi toimia. Tosiasia on myös, ett kun lapsi käyttäytyy näin sinua kohtaan - tarkoittaa se myös samalla sitä, että olet se henkilö johon hän luottaa ja uskaltaa purkaa pahaa oloaan ja jolta hän tällä tavalla myös pyytää apua omiin sisäisiin ristiriitoihinsa. Näihin ongelmiin on nyt vaan puuttutava ja ne on hoidettava, jos haluat kasvattaa hänestä ehjän nuoren, joka selviää omillaan. Jos onnistut hän myös loppupeleissä tulee tukemaan sinua silloin kun sitä tarvitset, koska hän on oppinut sen sinulta. Hän luottaa nyt siihen, että autat häntän toimimaan oiken - vaikka tilanne olisikin hankala ja veisi kaikki voimasi, koska hän ei itse syystä tai toisesta siihen pysty kuten vanhempi lapsesi. Kaikki lapset eivät reagoi samalla tavalla - toiset pystyvät kestämään paremmin stressitilanteita - tämä 11 vuotias ei, joko ikänsä tai persoonansa puolesta.

SYIDEN SELVITTÄMINEN KÄYTÖKSEEN: Oletko miettinyt millainen tilanne/ihmissuhteet teillä on perheessä ja varsinkin sinun ja miehesi välilä muutoin. Se mitä kerrot miehestäsi tuskin rajoittuu vain hänen kantaansa lasten kasvatuksessa. Nämä hommat kun yleensä menevät käsikädessä. Mies joka syyttää sinua, joka ei pysty keskustelemaan asioista - hakee sitä helpointa väylää selvittää tämäntyyppiset tilanteet. Kun lapset kasvavat ja poistuvat kuvioista - for sure tulet kohtaamaan miehesi "kuviot" jossakin toisaalla yhteisessä elämässänne. Usein lapset reagoivat juuri näin perheessä oleviin ristiriitoihin. Mikäli koet, että tämä ei voi olla syynä lähtisin etsimään vastauksia kaveripiiristä ja/tai koulusta. Syy käytökseen tulee jostakin. Miestäsi hän pelkää sen verran, että ei uskalla hänen läsnäolleessaan käyttäytyä samoin.Sinua hän kokeilee, mutta samalla testaa voiko luottaa sinuun, oletko tarpeeksi vahva. Jos mitään taustaongelmia ei ole löydettävissä on vain muutettavaa taktiikkaa toimia hänen kanssaan, koska nykyinen ei toimi.

VAIHTOEHTOISIA TAKTIIKOITA:Tämä sisäinen vahvuutesi pitäisi saada iskostettua häneen niin, että hän ilman fyysistä kontaktia tajuaa, että sinun kanssa ei ryppyillä. Lisäksi jokaisella lapsella on niitä asioita, jotka ovat hänelle ehdottoman tärkeitä -ja joista hän ei halua luopua. Rangaistuksien pitäisi löytää nämä kohteet, jotta hän ottaa ne tosissaan. Se tekniikka miten tätä hyödynnät pitää valitettavasti kyllä nykynuorien kanssa olla ovelaa. Useimmiten selkeä kielto tai rangaistus ei tepsi, mutta rangaistuksen ujuttaminen tai ajatus siitä pitäisi tehdä niin, että hän itse huomaa, että sen mahdollisuus on olemassa. Näin hän kokee, että itse voi vaikuttaa asiaan. Tästä yksi esimerkki. Nuori nimittelee sinua - annat hänen aluksi nimitellä - mutta kostat sen hänelle ovelasti jossakin tietyssä tilanteessa - hän huomaa miltä se tuntuu kun itse joutuu tähän tilanteeseen. Laitat ruuan pöytään - hän ilmoittaa, että pelaa eikä tule tai tuleminen kestää - et sano mitään - korjaat vaan ruuat pois jääkaappiin - jos haluaa ruokaa - lämmittäkööt itse. Jos rupeaa läpsimään - otat kaiken raivosi esiin - näytät fyysisen kiukkusi ja voimasi, mutta et koske häneen (jos teet tuon riittävän vahvasti 11 vuotias kyllä tajuaa, että ei kannata ruveta ryppyilemään). Tätä touhua ei tarvitse jatkaa pitkään - tärkeintä on, että hänelle tulee selväksi, että sinulle ei ryppyillä. Hän vaikuttaa siltä, että nuo palkitsemiset ja kiellot jne. eivät nyt tässä vaiheessa enää tehoa, kylläkin taas myöhemmässä vaiheessa, koska hän pelkää, että muutoin muutut taas yhtä hankalaksi kuin hän itse - hän ei sitä halua, koska se hankalaloittaa hänen elämäänsä ja hän tietää, että häviää siinä taistossa sinulle uudestaankin. Näissä asioissa pitää uskaltaa olla luova ja kaikista tärkeintä on, että lapsi tajuaa, että olet sodassa mukana - jos hän sen julistaa jos ei ja vaikka julistaisinkin hänen pitää silti kokoajan tietää, että haluat hänen parastaa ja olet hänen puolellaan, vaikka käytäydytkin hänen mielestään normaalista poikkeavalla, häntä provosoivalla tavalla. Kun homma alkaa seljetä - on tärkeää, että juttelet hänen kanssaan miksi toimit näin. Voin vakuuttaa, että hän sen tulee ymmärtämään ja pääsette hommassa eteenpäin. Itse olen käyttänyt kahden nuoren kasvattamiseen näitä logiikoita tarpeen mukaan koko kasvatuksen ajan - ja loppujen lopuksi 1 tällainen sessiä per lapsi on riittänyt siihen, että jatkossa pelkkä puhe on riittänyt.

Nimimerkillä - kokemusta riittää.

On sullakin erikoiset metodit jotka ei herätä luottamusta...