Lellityillä lapsilla menee paremmin aikuisena?

Mutta tottakai hyvistä lähtökohdista on paljon helpompi ponnistaa.

Ylimielisiä ja itsekeskeisiä ja itsekkäitä kusipäitä niistä lellityistä lapsista tulee aikuisena. Nähty on.

Ulkoisesti voi olla kaikki hyvin mut lellityillä on eniten mielenterveys ongelmia, paineita ulkonäöstään, syömishäiriöitä jne. Paineet on kovat eikä mikään riitä kun on lapsena saanut kaiken niin helposti.

Jos ei ole lapsena saanut mitään, ei jaksa aikuisena edes yrittää..

lellityt lapset eivät osaa elää omaa elämää aikuisina.. niille tulisi olla kaikki valmiina niinkuin nuorempanakin

Varmuudella tiedetään, että hyvät lähtökohdat elämään lisäävät merkittävästi sitä todennäköisyyttä että niillä hyvillä elämän eväillä pääsee pitkälle senkin jälkeen kun vanhemmat lakkaavat tukemasta. Hyvän alun saanut lapsi on vahvempi sitten isonakin.



Jos sitä kutsutaan lellimiseksi niin sitten ap on oikeassa. Jos taas lellimisenä pidetään mitä hyvänsä kalliiden tavaroiden ostamista jne. niin eihän se sitten tietenkään toimi.

Onhan se todella paljon helpompaa, kun saa monelta vuodelta lapsilisät itselleen, asuu äidin helmoissa 30v asti ja sitten ostaa halvalla vanhempien talon. Ei tarvita asuntolainaa. Kätevää.

Toisaalta sen kyllä sitten huomaa...

Kun kelluu pumpulissa niin ei sitten kestä kun tuleekin p*skaa niskaan.

ja lelliminen liittyvät toisiinsa? Minusta eivät millään lailla!

Varmuudella tiedetään, että hyvät lähtökohdat elämään lisäävät merkittävästi sitä todennäköisyyttä että niillä hyvillä elämän eväillä pääsee pitkälle senkin jälkeen kun vanhemmat lakkaavat tukemasta. Hyvän alun saanut lapsi on vahvempi sitten isonakin.

Minusta lelliminen tarkoittaa sitä, että annetaan lapselle periksi kaikessa ja hukutetaan krääsään - jos se on taloudellisesti mahdollista. Se, että lapsi on kotoisin hyvätuloisesta perheestä ei välttämättä tarkoita mitään lellimistä. Usein se voi tarkoittaa sitä, että vanhemmat ovat ahkeria ja korkeammin koulutettuja, kuin siinä perheessä, jossa eletään köyhyydessä. Tietenkin on poikkeuksiakin, eikä hyvätuloinen koti tarkoita fiksuja vanhempia saatika huonotuloinen koti tyhmiä tai välinpitämättömiä. Mutta kyllä sosiaalinen luokka usein periytyy.

Ei tietenkään päde kaikkiin, mutta tiedän pari hyvin hyysättyä tapausta, jotka ovat oppineet hyvin röyhkeästi käyttämään ihmisiä hyväkseen ja menestyvät sen takia elämässä. Eivät edes tunne ei-sanaa ja eivät voi ymmärtää, että joku voi loukkaantua heidän toimistaan. Eiväthän he pahalla tee mitään.... Tosin eivät ehkä oikeasti aivan tajua kuinka röyhkeitä ovat.



Mielenkiinnolla odotan, tuleeko heille koskaan pudotusta alas. Vai sujuuko heidän elämänsä aina heidän tahtonsa mukaisesti ja helposti.

perheen kuopus, iltatähti ja ainoa poika. On saanut vanhemmiltaan kaiken mitä on keksinyt pyytää. Menestyy elämässään ja on mukava ihminen kaikin puolin. Itse uskoo että menestyy juuri tuon lellimisen takia, kun on oppinut että saa sen mitä tahtoo niin sitä osaa toimia aikuisenakin niin että saa sen mitä tahtoo. Ja sille on kyllä kova paikka jos elämässä tulee eteen sellaista mitä se ei saa.

Vittu mitä paskaa tääl jaksetaan jauhaa.

Lellitty lapsi oppii olemaan röyhkeä eikä osaa samalla tavalla huomioida muita ihmisiä. Tietty voi olla poikkeuksia, mut minä koen näin. Maailma on minun ja muut tehköön niinkuin minä haluan. Ja näitä löytyy, lisääntyvässä määrin. Aikuiset kun eivät käsitä että rajat on rakkautta. Tuskin maallisen mammonan saaminen lapsen elämää parantaa. Pääasia että perustarpeet on tyydytetty silläkin saralla. Kyllä elämässä pärjääminen perustuu ihan muulle kuin lellimiselle. Miehesi joka kokee menestyvänsä lellimisen vuoksi on pahasti hukassa. Näet sen siinä ettei hän kestä pettymyksiä. Elämässä pitää oppia kestämään myös pettymystä!!!! Rakkautta mutta e lellintää!!!

ts. "lellimisen" keskenään.

Jos lelliminen on sitä, että lapsi saa olla sellainen kuin hän parhaimmillaan on eikä hänen ole pakko totella vanhempiaan luonteensa vastaisesti, niin silloin lelliminen on varmasti hyväksi.



Päällepäin se ei aina näy. Esim. mä olin ainoa lapsi ja varmasti mua on helppo pitää lellittynä, koska meillä ei ollut puutetta mistään. Kotonakin asuin kolmekymppiseksi ja sain rauhassa opiskella.



Mutta sitten oli se toinen puoli. Mulla on ollut vaikeuksia, koska vanhemma toisaalta odottivat multa niin paljon ja murrosiästä asti oli semmoinen tunne, etten kelpaa omana itsenäni. Vanhemmat eivät luottaneet siihen, että osaisin huolehtia omista asioistani, rahasta ja muusta. Isä haukkui, että olen kasvanut tynnyrissä enkä tiedä todellisuudesta mitään, ja äiti odotti musta jotakin ihan ihmeellistä.



Se oli aika tuhoisaa itsetunnon kannalta.

myös siitä, että lellintä jatkuu myös aikuisena isän tai äidin tuttavien kautta, joiden suhteiden avulla saa työpaikkoja ja mahdollisuuksia.



Itse olen ihmetellyt monesti, kuinka vanhemmat satsaavat lapseensa esim. vaihto-oppilasvuodella. Kun olin lukiossa (-92), kuulin huhuja, että sellainen olisi maksanut 50 000 mk.

ei minulle ollut niitä uusimpia leluja taikka vaatteita koska en ole rikkaasta perheestä mutta lellitty olen ja olen vieläkin.

Ja vielä näin aikuisenakin olen luonteeltani sellainen että jos jotain haluan pitää se saada heti!

sitä että oikeasti saa aivan kaiken ja vanhemmat ei pidä minkäänlaisia rajoja yms. Sellaisia ihmisiä tunnen (mm. siskoni) ja he eivät osaa järjestää raha asioitaan ja odottavat että kaikki tulee nenän eteen kannettuna.

Kun taas sitten on sellaisia, jotka ovat nuorena saaneet vaikka mitä. Heidän vanhempansa ovat kuitenkin pitäneet sen huolen, että on myös opittu pitämään itsestään huolta. Ja he ovat menestyneet.

Ulkoisesti voi olla kaikki hyvin mut lellityillä on eniten mielenterveys ongelmia, paineita ulkonäöstään, syömishäiriöitä jne. Paineet on kovat eikä mikään riitä kun on lapsena saanut kaiken niin helposti.

ei minulle ollut niitä uusimpia leluja taikka vaatteita koska en ole rikkaasta perheestä mutta lellitty olen ja olen vieläkin. Ja vielä näin aikuisenakin olen luonteeltani sellainen että jos jotain haluan pitää se saada heti!