Taas ollaan oravanpyörässä...
Vitsi, että inhoan tätä työelämässä olemista verrattuna kotona vietettyihin vuosiin. Kaikista inhottavinta on alituinen kiire ja se, miten paljon tulee viikolla oltua erossa lapsista.
Tämäkin aamu oli yhtä tappelua lasten pukemisten kanssa ja sorruin taas ärsyttävään hoputtamiseen ja häslinkiin. Juuri siihen, mitä vannoin välttäväni töihin palattuani.
Kai se on herätettävä lapset jo kuudelta, että kerkeän kasiin töihin. Nyt herätän puoli seitsemältä ja lopulta homma menee aina sellaseen yleiseen häslinkiin..
Sitten tuun tänne töihin (just ja just ajoissa) ja täällä nyt mietin, miks aamu oli taas niin tyypillinen. Kaikista eniten kaipaankin hoitovapaalta juuri sitä, kun aamut oli ihanan rauhallisia (vaikka esikoisella olikin joka aamu kouluun lähtö).
Kurjaa tää on! Onneks tästä maksetaan jotain:)
Kommentit (2)
Meillä on iso vanha talo, jossa on paljon siivoamista ja laitettavaa. Kaksi koululaista ja yksi pikkuinen. Mun ja miehen työt alkavat seitsemältä ja työmatkaan saa varata 45 min. Eli lapsi pitää herättää viideltä.
Lyhennettyä paivää lain mukaan työnantajan pitää antaa tehdä, mutta firmassa nämä juuri joutuvat sinne YT-neuvotteluihin.
Mun työ on fyysisesti todella rankaa, se vie kaikki mehut.
Mutta mitäs en kakarana suostunut kouluja käymään ja valitsin itselleni duunarimiehen. Nyt bolis asiat paremmin jos olis enemmän varallisuutta :(
Viime viikko oltiin talvilomalla ja kyllä ärsytti taas tulla töihin. Se on todella perheellisellä ainaista kiirettä paikasta toiseen. Mulla ois vielä niin monta harrastustakin joita harrastaa mutta kun tuo työ häiritsee niitä.