Kokeneen äidin on helppoa kyläillä tavallisen 1-2 vuotiaan lapsensa kanssa!

pikkuaikuisella..



aika heikko provo oli

Meillä esikoisen kanssa kyläilyt ovat aina olleet helppoja, mutta kyllä tuo kuopus aika vahdittava. Ei tosiaankaan viihdy kahvipöydän ääressä tms. Ja on kyllä kotona saanut tutustua monipuolisesti kaikkeen mielenkiintoiseen.

Harva vain sen esikoisensa kanssa on kovin kokenut.

kun olit yhden lapsen äiti. Useimmilla meillä on vain se esikoinen ennen kuin tulee lisää lapsia (,jos tulee).



Olet varmaan ihan erityisen hieno ihminen, kun sinulla on useampi lapsi. Me esikoisten vanhemmat nöyränä palvomme sinua...

eikä mulla ole ollut yhdenkään lapsen kanssa tuollaista. Mun lapset on kaikki olleet kovia menemään ja koskemaan taaperoiässä ja minusta se on hyvinkin positiivinen piirre. Kyläily on raskasta, kyllä, siksi se rajoittuukin tuossa iässä pitkälti niihin perheisiin missä on muita n. samanikäisiä lapsia. Tuo vaihe on kuitenkin lyhyt ja se menee ohi.

Ei ainakaan neljä riitä.



Mutta toisaalta se riittää siihen, että jos meille tuollaisia tulee kyläilemään niin jo etukäteen katson, ettei alle vyötärön korkeudella ainakaan löydy mitään helposti tuhottavaa ja varaan ikäiselleen sopivia leluja olohuoneeseen.

KOKENEEN ja TAVALLISEN.



Meillä on viisi lasta, jotka kaikki ovat olleet todella vilkkaita menijöitä (ehkä yksi hieman rauhallisempi lapsi). Vierailut alkoivat sujumaan erinomaisesti siinä vaiheessa, kun kolmas lapsista oli vauva.



Ensimmäisen lapsen kanssa tein ihan hurjan paljon virheitä, toisen kanssa oli jo helpompaa, mutta vasta kolmas toi varmuuden, miten vaikuttaa lapsensa käytökseen positiivisessa mielessä.



Vierailutilanteet ovat helppoja toki síitäkin syystä, että kaikki lapset eivät ole mukanani. Yhdessä mieheni kanssa liikumme sitten koko lapsilauman kanssa lähinnä sukulaisten luona kyläilemässä.



Lapset seuraavat laumansa johtajia ihan luonnostaan.



ap

t. kokenut äiti

En taida olla tarpeeksi kokenut äiti vaikka esikoiseni osaakin käyttäytyä. On aina ollut rauhallinen lapsi. Lapsia minulla on vain 2 :) Kuopus ei vielä osaa liikkua :)

että lapset eivät joka kerta ole yhtä hyvällä tuulella ja sopeutuvaisia, eivätkä jaksakaan aina istua sylissä tai käydä metrin päässä taaperoimassa, jos kauempana on jotain mielenkiintoista. eikös niin?



kuuden äiti. melkoisen kokenut siis.

"miksi pikkulapsen pitää kahvitella tai istua vain sylissä?"



Pikkulapsi oppii käyttäytymään olemalla tilanteissa mukana. Minulla on ollut tapana viedä nuorimmaisiani kahvilaan edelleenkin, vaikka lapsia on monta (isommat lapet pääsevät harvemmin, koska heillä on muitakin harrastuksia).



Eihän lapseni istu vain sylissä. Jos on valmis, niin kehotan kiittämään ja päästän pois pöydästä. Pöydässä on kuitenkin hyvä oppia istumaan. Jatkuva touhuaminen on yliarvostettua ja haitallistakin. Kyllä lapsellekin tekee hyvää välillä tarkkailla ja seurailla, että mitä talossa tapahtuu. Ohjaan lastani hiljentämään tahtia jos tarvis.



Lapseni ei koske matalalla oleviin esineisiin, kielto riittää tai viimeistään pieni keskustelu. Saa esim juosta ja hyppiä, jos on avaraa tilaa ja tilanne on sopiva ja haluaa tietty esitellä liikunnallisia taitojaankin silloin. Tärkeää on olla kontaktissa lapseensa. Lapsen perustarpeiden tulee olla tyydytetyt (uni, ravinto ym) ja sitten lapseni hymyilee, hassuttelee, ujostelee ja nauttii, kun kaikki on hyvin.



Mukavaa kun on kokemusta jo useammasta lapsesta! Esikoisestahan se on jokaisen aloitettava!



ap

t läpäläpähhhhmmm LINTU missispililialli LENTOKOOOOO simmippi ANNAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA

tuohon keskusteluun uhmakkaan 2v:n kanssa, joka ei edes vielä puhu juurikaan.



Esikoisen kanssa kaikki oli niin täydellistä ja helppoa, mutta jotain olen sitten kait tehnyt tämän toisen kanssa väärin, vaikka kokemustakin on nyt enemmän.



Aikuisten oikeasti, jotain on perheessä pielessä, jos lapset eivät koskaan uhmaa omia vanhempiaan. Ja lapset ovat kaikki erilaisia, vaikka kuin olisi samoista vanhemmista.