En kyllä vain millään jaksa uskoa, että tv:n katselu on perustavasti haitallista.

Katso esim. tämä linkki. Tutkimuksessa esitetään erilaisia hytoteeseja hiukan tuota vanhempien lasten oirehtimiseen.



http://www.sus.fi/index.php?option=content&task=view&id=95

Enemmänkin kyse siitä, jos se televisio on koko ajan päällä taustahälynä, sitten lapsen on vaikea keskittyä.

niin en mäkään näe sitä haitallisena. Aivan varmasti ei ole hyväksi lapsen kehitykselle katsella tuntitolkulla joka päivä telkkaria, vaikka katsoisikin vain valikoituja lastenohejelmia. Se on kuitenkin aika passiivista hommaa. Ja on varmasti kaikille ihan selvä, että mitä tahansa ei voi antaa lasten katsoa.

Mutta en mäkään näe, että puolituntia päivässä pikku kakkosta olisi alle kolmevuotiaallekaan vaaraksi.

samoin hiukan vanhemmista lapsista.



http://www.mediakasvatus.fi/node/2050



Etsi aiheesta tietoa vaikka googlettamalla, löydät sitä paremmin kuin tältä palstalta.

(unen saannin vaikeus, katkonaisempi uni), verenpaineen nousua jne.

Pienen lapsen oleskelu television lähettyvillä saattaa hidastaa hänen puhekehitystään, tuore tutkimus paljastaa. Sen mukaan television päällä olo vähentää vanhempien kanssa vietettyä aikaa, mikä voi johtaa kielitaidon kehityksen hidastumiseen.



Tutkimuksessa todettiin jokaisen tunnin, jonka televisio on päällä, vähentävän noin 770 lapsen aikuiselta kuulemaa sanaa. Televisio vähentää myös lapsen ääntelyn määrää sekä lapsen ja vanhemman välistä ”vuoropuhelua”, Msnbc-verkkosivusto uutisoi.



Lapsen aivot kasvavat huomattavan paljon ensimmäisten elinvuosien aikana. Parin ensimmäisen vuoden aikana tapahtuu muun muassa kielitaidon omaksuminen, ja tästä syystä television katselua ennen toisia synttäreitä ei suositella.





Televisio vähentää vuorovaikutusta



Tutkimusta johtanut Washingtonin yliopiston lastentautien professori Dimitri Christakis seurasi 329 lasta, jotka olivat iältään kahdesta kuukaudesta neljään vuoteen. Lasten kuulemisia nauhoitettiin sattumanvaraisina päivinä joka kuukausi jopa kahden vuoden ajan. Tutkijat laskivat aikuisten puhumien sanojen, lapsen ääntelyn sekä lapsen ja aikuisen välisen vuorovaikutuksen määrää. Vuorovaikutuksella tässä tapauksessa tarkoitetaan sellaista tilannetta, jossa lapsi äänteli ja vanhempi vastasi siihen viiden sekunnin kuluessa, Msnbc kirjoittaa.



Tutkijoiden mukaan nimenomaan vuorovaikutus on erityisasemassa lapsen aivojen kehityksessä. Tutkimuksessa televisio vähensi vuorovaikutuksen määrä lapsen ja aikuisen välillä.



Tutkimuksen perusteella voisikin todeta, että pientä lasta ei saisi ”unohtaa” televisio ääreen, eikä television kannattaisi antaa turhaan olla päällä – edes taustalla.

Your Child's Brain Wasn't Built for All That TV



TV trains the brain. It impacts neurological development. It seems so harmless, and sometimes even marvelous, but it is not a neutral force in your child’s life. This page discusses how TV can hamper a child's ability to learn.



TV Interferes with the development of intelligence, thinking skills and imagination.



A crucial element of thinking is extrapolating from what you know and figuring out how it applies in a new situation. School requires this, TV does not. In The Development of Children, Michael and Sheila Cole report on the work of G. Solomon who found that children socialized to learn from TV had lower than normal expectations about the amount of mental effort required to learn from written texts, and tended to read less and perform relatively poorly in school. (LimiTV Summary: It takes very little mental effort to follow a TV show. Kids raised on TV believe it takes less effort to learn from books because they are used to being spoon-fed information by television.)



Opportunities for a child’s imagination to develop are also denied by habitual TV viewing. Children need some unstructured time to allow imagination skills to form by thinking about a book read or a story heard, a conversation in the home, or an event in school, or just the scene outdoors.



TV conditions a child to dual stimuli: sound and images.



The persistence of TV sound and rapidly-changing images can condition a child to expect that level of stimulation in other circumstances, notably school. But there, a child will be called upon to speak, to listen to a teacher, work some problems, or read, none of which contain the attention-grabbing effect of TV’s dual stimuli.



Anecdotal information from the college level suggests that one of the main reasons professors introduce multimedia (sound and image) segments into lectures is to retain the attention of the TV-raised student. A chalk-on-the-blackboard lecture leaves many students unable to remain attentive.



Watching TV Impedes the growth of longer attention spans.



As with conditioning a child to the sound and images of television, the approximately seven minute length of program before a commercial interruption can condition a child to a seven minute attention span. The Wall Street Journal, February 10, 1994 relates the experience of professional story teller Odds Bodkin, who performs before some 10,000 people a year, most of them children. After about seven minutes, he says, restlessness sets in as their inner clocks anticipate a commercial break.



Schools expect kindergarten through second graders to have short attention spans, but also expect attention capability to increase with grade level. When that doesn’t happen, children are disadvantaged. A student who, month after month, is inattentive in class may well find it difficult to learn the material being presented.



Watching TV Interferes with the development of reading skills.



A child must learn to move the eyes back and forth across the page in order to read. But with television, the eyes fix on the screen. One hour a day in school learning to move the eyes back and forth cannot compete with four or more hours with the eyes fixed on a TV screen. It’s little wonder that many children find difficulty learning to read.



Watching TV decreases the time for developing speaking skills.



Children may hear new words on a TV show, but this is not the same as speaking. If they are watching TV, they aren’t spending time talking. Children generally start to talk by speaking single words, then progress to short sentences, then to groups of sentences. Reading to a child, and speaking to a child directly, aid the development of speaking skills. A child rarely develops proficiency with speech simply by getting older. A child spending four or more hours a day watching TV loses the time needed for conversation, and may well find difficulty becoming articulate and fluent, and be less able to speak and write in complete sentences than the child who, it seems, "just never stops talking."



Certain types of TV cultivate aggressive or violent behavior in children.



This topic has been the subject of much research over decades and the abundance of evidence supporting TV’s cultivation of aggressive behavior in children has been one of the leading factors driving the installation of a TV rating system.



The child prone to aggressive or violent behavior can find difficulty dealing appropriately with parents and siblings, with teacher authority, and with irritation by other students.



As early as the 1950s, ‘60s, and 70s, the correlation between TV violence and aggressive and violent behavior in children was documented. In 1972, a U.S. Surgeon’s General’s committee released a six-volume report, Scientific Advisory Report on Television and Social Behavior, which concluded that viewing TV violence has serious consequences for children, making a child more willing to respond with aggression in a conflict situation, more willing to harm others, and more aggressive in his or her play.



Appendix III of the report, "Television and Growing Up: The Impact of Televised Violence", concludes the following:



"The relation of third-grade television habits to later behavior now appears even more impressive. Not only is the violence of programs preferred in third grade related to peer-rated aggression in the third grade and ten years later, but it is also related positively to self-discipline and anti-social behavior ten years later on." (Appendix. III, p. 51)

Selittäkää mulle, mitä vahinkoa pikkukakkosen katselu tekee alle 3 v:n hermostolle?!

Se on aivan selvä juttu. Jos vielä osaat sen jälkeen sulkea television, ei lapsellasi ole mitään hätää.

Jos sen sijaan toimit kuten iso osa aikuisista, eli jätät television päälle koko loppuillaksi, vaarannat muun muassa lapsesi yöunen laadun. Lisäksi lapsi altistuu kaikenlaisille peloille (tutkimusten mukaan myös lastenohjelmista!), joiden käsittelyyn hänellä ei ehkä ole eväitä. Kun lapsia tutkittiin, huomattiin että uhkaava tilanne TV-ohjelmassa aiheutti samanlaisen reaktion aivoissa kuin vastaava tilanne tosielämässä, vaikka lapsi tiesikin katsovansa vain TV-ohjelmaa.

TV:n runsaan katsomisen ja ylipainon välillä on korrelaatio, samoin tulevan mahdollisen nettiriippuvuuden.... Syitähän on. Mutta pelkkä pikkukakkonen ei lastasi vahingoita, ole ihan rauhassa sen suhteen.

en minäkään tajua, mutta olenkin katsonut teeveetä varmaan miljoona tuntia elämässäni. ÄLyn valo sammui jo teininä.

Kun miehen lapset kattoo vähemmän näitä "lasten"ohjelmia missä taistellaan ja tapellaan, he ovat rauhallisempia. Keskittyvät lukemiseen, piirtämiseen ja leikkimiseen. Mutta jos useamman tunnin kattoneet aamuohjelmia, niin ei kiinnosta mikään muu, koko ajan pitäis saada riehua ja tapella. Mutta tämä esimerkki vain meidän perheestä.

Tuttavapiirissä 2-3 perhettä, joissa lapset ei katso lainkaan/äärimmäisen vähän telkkaria, ei pelaa pleikkaa tai tietsikkaa. JA sitten suurimmassa osassa perheistä lapset on katsoneet pienestä lähtien telkkaria, vanhempien mukaan vaarattomasti 'ihan vaan pikkukakkosta ja muumeja'.



Ja kyllä eron vaan huomaa. Nää telkkaria ilman kasvaneet osaa keskustella, pysähtyä pohtimaan, lukevat mielllään kirjoja, viihtyvät tuntikausia yhden mielikuvitusleikin parissa.



Nämä toiset lapset juoksevat villinä ympäriinsä, järkipuhe ei mene perille ja niitä pitää kasvattaa huutamalla ja kurilla (ainakin siis kun ovat kylässä meillä, niin näen tän 'kasvatuseron'). Ja sitten juuri, etteivät osaa 'pysähtyä', ts. leikkiä, vaan yhtä leikkiä vartti, sitten pitää jo keksiä muuta jne.

lainattuihin teksteihin yms. viitaten... eikö teillä sitten lapset juttele ja keskustele mitään telkkaria katsellessaan?



Meillä hieman alle kolmevuotias, joka juttelee, kyselee ja pohtii asioita jatkuvasti riippumatta siitä, onko kyseessä telkkariohjelman katsominen, legojen rakentaminen, ulkona leikkiminen, kirjojen lukeminen jne.



Yrityksistä huolimatta en ole onnistunut vaientamaan tuota papupataa ja kyselijää - en edes Pikku Kakkosella :)

kiitos linkeistä ja viesteistä! Hyvä keskusteluaihe! Minun lapeni katsovat televisiota 0,5-2,5 tuntia päivässä ja yritän rajoittaa.

on ihan hurjia. Lapset katsoo jotain kuusi tuntia päivittäin - kuten tuossa sitaatissa sanotiin, se vähentää jo merkittävästi esim. sosiaalista aikaa lukemisajasta puhumattakaan. Sen sijaan tunti päivässä tuskin on merkittävästi pois lapsen muista virikkeistä. Lisäksi tosiaan on ero siinä, katsooko aikuinen yhdessä alpsen kanssa vai istutetaanko lapsi tv:n ääreen yksinään.



Se että televisiottomien perheiden lapset ovat kultturellimpia kuin telkkaria katsoneet, johtuu varmaan enemmän perhetaustasta ja siitä miksi tv:tä ei katsota. Jos lapset eivät katso tv:tä, koska isä on ryypännyt sen eikä sossu anna rahaa uuden ostamiseen, lapset tuskin häikäisevät ketään keskustelutaidoillaan.



En mäkään usko että kohtuullinen määrä ikätasolle sopivaa ohjelmaa turmelee ketään. Meillä lapset katsoi 5-8-vuotiaina plajonkin noita viikonlopun lastenohjelmia. Nyt isompina sanovat, että ne on tylsiä ja lukevat tai rakentelvat Legoista mieluummin, jos heräävät ennen aikuisia.

Nuoremmassa, vanhempi ei katsonutkaan alle 3-v juuri koskaan telkkaria.



Jo lyhyen ohjelman katselu saa aikaan kiukkuisuutta ja "lisää!"-vaatimuksia. Jos telkkaria katsoo yli puoli tuntia, on seurauksena takuuvarma kiukutus-väsymys -kohtaus. Tv passivoi täysin, eikä mikään jaksa kiinnostaa sen jälkeen. Paitsi tv.



Lapset ovat kaikenkaikkiaan aktiivisempia keksimään itse tekemistä ja leikkimään pitkäjänteisesti silloin, kun tv:tä ei katsella vaikkapa useisiin päiviin.

että jos kerran tv:n päällä oleminen vähentää lapsen oppimia sanoja ekan vuoden aikana, niin mitähän haittaa mä olen aiheuttanut pienokaiselleni, kun meillä on radio auki aika paljon päivisin taustalla, kun puuhaillaan keittiössä. olen pitänyt sitä päällä ihan vain siksi, että meillä on kauhean hiljaista kahdestaan ja en oikeasti JAKSA höpöttää tauotta vauvalle. toki paljon jutellaan, mutta välillä on pakko pitää taukoja ja silloin mielellään pidän radiota päällä.

että jos kerran tv:n päällä oleminen vähentää lapsen oppimia sanoja ekan vuoden aikana, niin mitähän haittaa mä olen aiheuttanut pienokaiselleni, kun meillä on radio auki aika paljon päivisin taustalla, kun puuhaillaan keittiössä. olen pitänyt sitä päällä ihan vain siksi, että meillä on kauhean hiljaista kahdestaan ja en oikeasti JAKSA höpöttää tauotta vauvalle. toki paljon jutellaan, mutta välillä on pakko pitää taukoja ja silloin mielellään pidän radiota päällä.

Ysi siteerasi tuossa sujuvasti tiettyjä amerikkalaisia tutkimuksia television haitoista. Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että:



1) television ja sitä ennen elokuvien vaikutuksia on tutkittu sata vuotta. Siinä, missä jotkut tutkimukset pitävät sitä hyvinkin haitallisena, toiset taas ovat päätyneet lopputulokseen, jonka mukaan television katselu voi mennä överiksi ja kärjistää JO MUUTOIN OLEMASSAOLEVIA lapsen perusongelmia (mm. turvattomuutta, vanhempien laiminlyöntejä jne.), mutta maltillisina määrinä käytettynä tv ei ole haitaksi. Ei siis ole olemassa mitään selvää yksimielisyyttä tästä asiasta!



2) uusimmat tutkimukset koskevat lähinnä neurologisia vaikutuksia, mutta niistäkään ei ole yksimielisyyttä. Ääripäässä ovat amerikkalaistutkijat, jotka tosiaan suosittavat KAIKEN televisionkatsomisen kieltämistä alle kolmivuotiailta. Suomalaiset asiantuntijat taas eivät pidä tuollaista suositusta tarpeellisena. Paljon puhutaan mm. välkkyvän kuvan vaikutuksesta ja epileptisten kohtausten esiintyvyydestä, mutta samoja vaikutuksia on myös mm. tietokonekuvalla ja kaikki nuo ihmisillä, joilla on ennestään alttius kohtauksiin.



3) on KOLME hiukan eri asiaa:

- televisionkatsomisen psykologiset vaikutukset (jolloin puhutaan siis median sisällöistä: lisääkö esim. tv-väkivalta lapsen väkivaltaisuutta),

- televisionkatsomisen neurologiset vaikutukset (mitä vilkkuva kuva, äänisaaste tekevät lapsen aivojen kehitykselle) ja

- televisionkatsomisen sosiaaliset vaikutukset (mistä katsomiseen käytetty aika on pois - no tietenkin leikkimisestä ja oleilusta muiden ihmisten kanssa).

Näitä ei kannata sotkea sen vuoksi, että vaikutukset ja vaikutustavat ovat erilaisia. Siinä, missä ensinmainittuja (psykologisia haittoja) voi vähentää valikoimalla lapsen katsomia ohjelmia ja katsomalla niitä yhdessä, neurologisia vaikutuksia ei noilla toimenpiteillä voi vähentää.



Kun tajuaa, että eri vaikutukset johtuvat hiukan eri asioista, tajuaa myös, ettei joku aivoneurologi välttämättä ole oikea taho besserwisseröimään muista seikoista, vaan päätyy yleistämään.



Kannattaa siis käyttää myös lähdekritiikkiä ja omaa harkintaa.



4) lapsen käyttäytyminen on hyvin monen osatekijän summa. Jos vanhemmat antavat lapsen katsoa kaiken aikaa televisiota, mukaan lukien aikuisille tarkoitettuja ohjelmia, onko kenties niin, että kasvatuksessa ja lapsen hoivassa MÄTTÄÄ MONI MUUKIN ASIA, mahdollisesti jonkin sellainenkin seikka, joka on suurempi vaikuttava tekijä esimerkiksi unihäiriöiden esiintymisessä!



Itse olen televisiotoimittajana ja tiedotusopin maisterina joltisenkin paljon miettinyt näitä juttuja ja päätynyt kannattamaan maltillisuutta. MALTILLA lapsi saa katsoa televisiota! Pelkkä väline ei tee mediasisällöstä huonoa eli esim. elokuva ei muutu pahaksi sillä, että se katsotaan valkokankaan sijasta televisiosta.



Lisäksi: kannattaa muistaa, että lapsemme elävät eri maailmassa kuin esimerkiksi 50 vuotta sitten. Mediataidot ovat keskeisiä nyky-yhteiskunnassa! Voisi siis ajatella, että jos lapsi ei juuri lainkaan katso televisiota, häneltä jää oppimatta moni nykymaailman vaatima mediataito ja -kriittisyys.

esimerkiksi Sesame Street -ohjelmaa katsoneilla lapsilla oli parempia kielellisiä ja matemaattisia valmiuksia kuin niillä jotka eivät katsoneet. Tottakai TV:ssä on hyvätkin puolensa! Ei sitä varmasti kukaan kiistä. Huonoista vaan puhutaan yleisesti aika vähän.



Mediakriittisiä lapsia ei kasva ihan sillä, että katsotaan koko perheellä salattuja eläimiä sen pikkukakkosen jälkeen.



Tuskin kukaan suomalaisvanhemmista onnistuu noudattamaan amerikkalaissuosituksia eikä ole tarviskaan. Väitän kuitenkin, että liian harva suomalaisvanhempi pysähtyy ajattelemaan, kuinka monta tuntia päivässä heidän lapsensa viettävät median parissa (TV, pelit, netti) ja miten se heihin vaikuttaa.



Uhkakuvien maalailu ei siksi ole vain pahasta, vaan herättelee ehkä kohtuullistamaan pienten lasten ruutuaikaa (jota joka tapauksessa lähes kaikilla on).

Olemme ulkosuomalainen, kolmikielinen perhe ja välillä tv on päällä asuinmaan kielellä, jotta lapsi tottuisi siihen alusta asti. Ja kas, vauva alkoi toistamaan tv:stä kuulemiaan sanoja 10 kk iästä lähtien. Erityisen söpö juttu oli, kun tv:ssä sanottiin "baby" ja 10 kk ikäisellä vauvalla syttyi valloittava oivalluksen ilme kasvoille ja hän toisti "beibi" :)