Ärsyttää auttaa miestä missään, kun on aina epäystävällinen ja töykeä!

Olen aivan huuli pyöreänä lukenut tätä ketjua. Tajuatteko te arvon naiset, mitä oikeasti tuollainen käytös tekee lasten psyykelle? Ihan oikeasti?

Noinko vähän te itseänne arvostatte, että annette kusipäiden pompotella teitä koko ajan ihan 6-0? JÄRKYTTÄVÄÄ. *puistatus*

Muutama tässä onkin todella ottanut asiakseen puuttua miehen käytökseen. Silti väitän, että ylivoimainen enemmistö suomalaisista naisista, jotka ovat moisen kohtelun kohteina EIVÄT todella vakavasti ole asiasta miehen kanssa puhuneet. Jotkut miehistä käyttäytyvät törkeästi, koska se sallitaan. Jotkut eivät ihan oikeasti edes tajua käyttäytyvänsä törkeästi, kun sitä ei ole hänelle sanottu ja usein muistutettu. En tosiaan halua naisia syyllistää, mutta muistakaa kerta toisen jälkeen kertoa miten normaali parisuhteessa toiselle puhutaan saati sitten miten lapsille puhutaan. Ja mitä vaikutuksia tuollaisella käytöksellä on etenkin lapsiin. Ja viime kädessä vaihtoehtona on ero, jos käytös ei muutu. Ammattiavun käyttämistä kannattaa harkita myös. Jos mies ei siihen suostu, niin se sitten kertoo omaa kieltään, ja ero voi olla fiksu vaihtoehto. Tiedän että ero on huono vaihtoehto etenkin lapsille. Silti se on parempi vaihtoehto kuin se, että lapset elävät kodissa, jossa toista vähätellään/aliarvioidaan/puhutaan rumasti/ei arvosteta perheen äitiä tai lapsia ihmisinä jne jne.

Ajettiin äsken kilometritolkulla vaijeria lattiakaivoon, eikä auennut. Tulin sisälle, kun tytöllä alkoi mahatauti, hienoo!!!



Joo, alku oli taas rattoisa, piti käydä itkemässä välillä, kun mies oli niin ällöttävä.



Tuli tosta parturoinnista mieleen, ett se on kans järkyttävä tilanne. Viimeks raivostuin niin, että jätin kylmästi kesken. Siinähän sai parturoida itse loppuun, vähänkö nauratti seurata.



Automatkat ovat luku sinänsä. Lempinalkutusaihe on se, kun en tykkää käyttää vakionopeudensäädintä. Inhottavaa, kun nappailee itse sitä päälle.



T. Ap

häntä auttamaan, vaikka täällä sisällä 8v tyttö oksensi just äsken. Osaa kuulemma yrjötä yksinkin. Eiks oo ihana mies prkle!



T.Ap

Meillä minä tosin olen se nalkuttaja, enkä voi sanoa kuin että älkää ottako henkilökohtaisesti.

...ei oo todellista, tää ketju...

...ei oo todellista, tää ketju...

Minun mieheni yrittää enää joissain asioissa tuota. Parturoinnissa esimerkiksi. Olenkin sanonut että toki voin leikata hänen hiuksensa, mutta leikkaan vain siihen asti että hän sanoo jotain epäystävällistä tai töykeää.



Pari kertaa on joutunut lähtemään parturiin "korjaamaan vaimon kesken jättämää leikkausta" mutta kummasti on oppinut sanomaan ystävälliseen sävyyn sen että ohjevideoitakin voitaisiin katsoa netistä.

ohjekirjaa. Pitää käyttää maalaisjärkeä, on yksi herran lempilauseista.



Ap

voi ajaa muutaman kaljun läiskän päähän.

Hän nalkuttaa asiasta kuin asiasta. Niin paljon, ettei kuunnella enää jaksa, vaikka osassa valituksissa aihetta olisikin. Hän valittaa minusta perheelleni. Hän on myös ihan ottanut asiakseen mennä naapuriin, istahtaa keittiöön ja alkanut valittaa naapurin emännälle, ystävälleni, minusta. Tästä naapurista tuli myöhemmin mieheni työkaveri ja kertoi, että töissä mies valitti asioista.



Jatkuva negatiivinen palaute on vuosien saatossa johtanut siihen, etten enää edes yritä. Miehen mukaan minä en imuroi. No, imuroin kun sen tarve on, meillä noin 4 kertaa viikossa. Miehen mielestä ehkäpä 5 tai 6 kertaa. Lopputulos on se, että hän aina "ehtii ensin". Olen sanonut hänelle lukemattomia kertoja, että ei ole reilua, että hän leimaa minut epäsiistiksi sen perusteella, että on itse niin pedantti. Lopulta tilanne on se, että minä istun sohvalla kaljapullo kädessä, mies imuroi ympärillä (asunnossa ei saa kulkea imuroidessa, kun lika kulkeutuu jalkojen mukana vaikka ja minne). Ja sitten mies valittaa taas kun en imuroi.



Itse pidän siisteydestä. Olen myös ollut pidetty kotisiivoja ja hotellisiivoja jonkin aikaa sitten. Mutta mies valittaa silti. Myös säästä, siitä, jos vieraita tulee, lapsien käytöksestä, minun huumorintajustani, liikenteestä, mainostauoista, kaikesta. Joka päivä. Anoppi on samanlainen, huomasin viime vierailulla, kun jouduin siellä viettämään viikkokausia.

äkäisiä ja arvaamattomia ja nalkuttavat niin ei voi kun nauraa, kun nimittäin se sellainen on meidän mies. Nostan tän kun on niin ajankohtaisia juttuja, meillä asuu hyvin äkäinen mies joka ei ole tyytyväinen yhtään mihinkään.

täältä löytyy!

nalkuttaa kun toimistotuoli ei ole jäljiltäni kirjoituspöydän alla (itse ei koskaan sitä laita sinne, ja jos mainitsen asiasta - tuhahtelee ja pyöräyttelee silmiä)

nalkuttaa jos en ole vaihtanut vessaan käsipyyhettä, enkä herran naamapyyhettä (ei osaa itse näköjään hakea puhtaita kaapista, jos pyydän - tuhahtelee ja pyöräyttelee silmiä)

nalkuttaa kun en jaksa nostella painavia esineitä, kuten hellaa, kun herran pitäisi sitä päästä säätämään ja taas tuhahdellaan...

Lista on piiiiiiiiiitkä!

v*tun siili :D

Kuski päättää miten ajaa, matkustajat ovat kyydissä, eivätkä puutu ajamiseen. Tai sitten ajavat itse. Kamalan kuuloista menoa teillä!

Lempinalkutusaihe on se, kun en tykkää käyttää vakionopeudensäädintä. Inhottavaa, kun nappailee itse sitä päälle.

T. Ap

Ja uskon, että vain "kohtalotoverit" tietävät, kuinka raivostuttavaa sellainen käytös on.



Olen monesti sanonut miehelle, että mielelläni teen kotitöitä, ja maalaushommia jne jne (ja teen ne oikeasti huolellisesti ja hyvin), mutta hän toimii kuin joku virallinen valvoja / työnjohtaja ja käy tarkastelemassa työn jälkeä ja monesti tekee sitten homman mielenosoituksellisesti itse uudelleen.



Tais olla toissa kesänä, kun käsittelin terassia, niin eikös mies tullut ja napannut vihaisesti pensselin kädestä ja alkanut sutimaan sitä itse, kun kuulemma tein niin hutaistua jälkeä.



Mites tietää kyllä itsekin, että tuo hänen pedanttisuus ei ehkä ole enää ihan normaalin rajoissa, mutta minkäs teet?



Ja tämä arvostelu kohdistuu kaikkeen tekemiseen (ja myös tekemättä jättämiseen). Milloin siivoukseen, milloin siihen, että joku leipäpala on hänen mielestään ollut liian pitkään leipälaatikossa, ja sitten pitää kauhean saarnan siitä.



Itsehän hän toki on täydellinen ;) Ei vain ymmärrä, että jos oikein haluaisin valittaa ja pilkku "nussia", niin voisin myös aivan samalla tavalla nalkuttaa jatkuvasti hänen tekemisistään tai tekemättä jättämisistään.



Olen tullut siihen tulokseen, että tämä nalkutus on vain jotain ihmeellistä stressin tai muun pahanolon purkaamista. Epäreilua sellaista tosin.

karseeta lukemista. Ja vielä niin monella tuommosta. Aika usein se tietääkseni on nainen parisuhteessa tuommonen. Mut tietysti varmaa miehissä samaa. EN jaksais katella tuommosta ja lopun tekisin ihan varmasti.

mieheni tuttu tuli kerran yllättäin kylää. Tiedän et hänen vaimo on juuri tällainen ap:n kuvaama kontrollifriikki. Meillä oli kamala kaaos ja sotku. (Oltiin juuri tultu ostoksilta ja isot määrät oli ostettu ruokaa ja vaatetta. Ruokaa tehtiin ja koko aamupäivän sotkut oli esillä, kiireellä koko isolla perheellä lähdettiin siis aamulla ostoksille.)



vähä sitten selittelin et meillä ny sattuu oleen tämmönen tilanne, et sotkua piisaa. Tähän miehen tuttu sanoi heti että " kiva tulla tämmöseen kotiin, että on todella kotoista, meillä kun pitää kaikki paikat olla aina tiptop. " Näki että kaveri nautti meillä olosta ja oli rentoa.



Vierestä kun on seurannut heidän elämää niin ei ole miehellä helppoa kun vaimo on niin kamalan tarkka kaikesta ja naputtaa heti jos vähänkää huonosti on siivottu tai hoidettu joku kotihomma. VAimo kulkee luutun kanssa perässä kun mies on lopettanut siivouksen.



Joskus tulee mieleen tollasia pareja seuratesa että kenenköhän koti se on?? Että eikö se ookkaa yhteinen koti..

JA miksi ihmisellä tulee nii kamala tarve kontrolloida toista ihmistä ja muutenkin niin ahistavassa määrin tuo siivoaminen, ettei koskaa saa näkyä se eläminen. Mistä se johtuu?

Ihan käsittämätöntä. Ei ketään saa kohdella noin. kai se sitten on niin, että kun pitkään on mitätöity ja arvosteltu, niin alkaa itsekin uskoa siihen ja pitää sitä normaalina elämänä? Mutta hei, ei se ole sitä.

Kyllä minä sanoisin tuollaiselle miehelle, että joko hän muuttaa tapojaan tai sitten eroamme.

Joskus käytös muuttuu, mutta useimmiten syy käännetään naiseen.



Meillä sattui taannoin sellainen tapaus, että istuimme ruokapöydässä, ja paikalla oli myös yksi vieras. Tämä vieras oli kuitenkin niin läheinen perheessämme, että mies ei viitsi enää hänen läsnäollessaan olla vieraskorea, vaan vastaili mulle ikävään sävyyn. 8v tyttömme kysyi silloin, että miks iskä puhuu aina kaikille muille ystävällisesti, mutta äidille ei. Voin kertoo, että meni äijä vaikeeksi. En muista mitä vastasi, jos mitään.



Olipa jännä lukea, kuinka teidän muidenkin nalkuttavat miehet ovat suosittuja seuramiehiä. Kukaan ei uskoisi, mitä perkeleitä osaavat olla kotona.



Ja tuo ihana herättämistapa vapaapäivinä, niin tuttua... Rynnätään sisään ovenkarmit kaulassa, sytytetään täydet valot/kiskotaan pimennysverho ylös ja sanotaan vihaisesti, että nyt ylös siitä ja menet siivoomaan sitä varastoas, tai mä vien ne kaikki roinat roskiin. Enkä tosiaan nuku pitkään, vaan nousen klo 8-9. Mies on lisäksi saattanut "aloittaa siivoamisen", eli kiskonut kaikki sikinsokin ulos kaapista tai varastosta ja jättänyt kasan siihen. Tai vienyt huushollin matot ulos, karistaen kaikki hiekat lattialle. Tai kumonnut keittiön pöydälle jonkin tilpehööri-lippulappulaatikon mulle selvitettäväksi.



Niinä hetkinä mä ymmärrän naisia, jotka lopulta upottavat leipäveitsen miehensä sisuksiin.

Siltä kuulostaa tämä ketju. Itse vaimona tunnistan näitä piirteitä, että menen mieheni perässä ja arvostelen hänen kotityötaitojaan.

Mutta tekee hutiloiden, minkäs sille voi.

Siis apua, minkälaisia psykopaatteja teillä on vaivoinanne! EN IKINÄ alistuisi tuollaiseen. Minkälaiset isät teillä on tai oli? Oliko tuo lapsuudenkodissanne normaalia?

Oletteko naiset töissä jossakin? Tai pärjäättekö muuten itsenäisesti taloudellisesti?`

Ja tuo ihana herättämistapa vapaapäivinä, niin tuttua... Rynnätään sisään ovenkarmit kaulassa, sytytetään täydet valot/kiskotaan pimennysverho ylös ja sanotaan vihaisesti, että nyt ylös siitä ja menet siivoomaan sitä varastoas, tai mä vien ne kaikki roinat roskiin. Enkä tosiaan nuku pitkään, vaan nousen klo 8-9. Mies on lisäksi saattanut "aloittaa siivoamisen", eli kiskonut kaikki sikinsokin ulos kaapista tai varastosta ja jättänyt kasan siihen. Tai vienyt huushollin matot ulos, karistaen kaikki hiekat lattialle. Tai kumonnut keittiön pöydälle jonkin tilpehööri-lippulappulaatikon mulle selvitettäväksi. Niinä hetkinä mä ymmärrän naisia, jotka lopulta upottavat leipäveitsen miehensä sisuksiin.