Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
ehdotin itse miehelle eroa. Miten tämä voikin tuntua näin pahalta?!?!
15.03.2010 |
En tiedä... Ehkä odotin, että mies olisi pistänyt vastaan, mutta ei. Muuttui vain entistä huonokäytöksisemmäksi.
Nyt vaan itkettää koko ajan. Mies ei suostu puhumaan asiasta normaalisti, äksyilee vaan ja hokee "laita vaan asunto hakuun niin pääsette häipymään täältä"
Kesällä olisi sitten tarkoitus muuttaa lasten kanssa pois. Mutta en tiedä miten pystyn siihen.
Miten pystyn kohtaamaan kaikki sukulaiset, ystävät ja tuttavat, kun asian ajattleminenkin saa itkun tulemaan tosi herkästi.
Ajattelen vain kaikkia niitä asioita mitä ollaan miehen kanssa tehty ja mitä jää nyt tekemättä. Ajattelen sitä miten en saa enää ikinä tuntea miehen läheisyyttä ja miten en saa sanoa rakastavani enkä tuntea iloa siitä kun mies tulee kotiin.
Meidän välillä on tapahtunut paljon inhottavia asioita, mutta minun rakkaus miestä kohtaan ei ole silti hävinnyt.
Surettaa ihan hirveästi myös lasten (3kpl)puolesta. Heillä ei ole vielä mitään käsitystä tästä.
Itkettää, itkettää vaan :(
Kommentit (25)
eihän siinä sitten mitään. Sen kun eroat etkä jahkaile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuskaillut saman asian kanssa. Mies on paljon poissa, ei osallistu lasten elämään tarpeeksi. Riidellään koko ajan, ja luulen etten enää rakasta. Nyt on päätös erosta kypsynyt ja aion sen miehelle kertoa, pelkään vain suhtautumista. Haluaisin hoitaa mahdollisimman helposti, mies saisi nähdä lapsia niin usein kuin haluaa yms.
On vaan niin vaikeaa hylätä yli 10 v suhde (2 lasta, 1 ja 3) ja hypätä tuntemattomaan.
Mutta olen onneton, eikä elämä voi olla vain tätä ainaista riitelyä ja yksinolemista.
Me ollaan sentään vuosi käyty pariterapiassa, eikä siitä ollut mitään apua.
Itketä ei vielä mutta olo on ahdistunut ja masentunut..
mies tuo kotiin vaan rahaa, tosin aika runsaasti, muttei juurikaan läsnäoloaan edes silloin, kun on kotona. Olen ajatellut eroa, mutta en tiedä selviämmekö taloudellisesti kolmen lapsen kanssa, niin en ole vielä uskaltanut. Olen yrittänyt kaikkeni, mutta kun se mies ei muutu. Itkettää.
Meilläkin sama tilanne eli mies ei osallistu perhe-elämään ja itse saan huolehtia kaikesta. Mies ei vietä aikaa lasten kanssa eikä minun, jos on kotona niin tekee jotain yksikseen. Olen tässä varmaan kaikki mahdolliset tunteet käynyt läpi pettymyksestä katkeruuteen, epätoivosta loputtomaan väsymykseen, olen itkenyt, pyytänyt, anellut, huutanut, valittanut jne. Mistään ei ole apua kun ehkä viikoksi.
Minulle kaikista paras tapa selviytyä on olla odottamatta yhtään mitään. Sitten vaan petyn ja suutun/loukkaannun. Eli hoidan kaiken yksin, en valita, olen silti ystävällinen miehelle ja yritän löytää asioista positiivisia puolia. Välillä silti ottaa kyllä niin päähän että mies saa kaiken tekemättä itse mitään sen eteen.
Ehkä jollain tavalla tiedostan ettei tämä ikuisesti voi jatkua. Jos vaikka tapaisin jonkun joka olisi kiinnostunut musta ja mun asioista niin olisin varmaan niin helppo:)
Mun viesti ap:lle: toista ei voi muuttaa, vaan itseään ja omaa käytöstään. Niin kauan kun perustat onnesi sille että toivot että mies muuttuu niin tulet vain pettymään. Mieti mikä sinulle on tärkeintä ja miten sinä olet onnellinen.
Alue: Aihe vapaa
Jos mies ei muutu niin haluan erota, muttatietysti toivon, että mies muuttuisi.
Ja vaikka minä periaatteessa teinkin tuon eropäätöksen niin ei se tarkoita, että se olisi helppoa tai, että olisin iloinen tms.
ap