Lue keskustelun säännöt.
Välillä tuntuu että ystävä ei elä ihan tässä maailmassa
15.03.2010 |
Eikä näe asioita kuin omalta, hyvin rajoittuneelta kannaltaan. Yleensä aina tätä ystävää kohtaa kaikenlaiset vastoinkäymiset joita muille ei tule ja hän on aina se ainoa joka joutuu kärsimään kurjuudesta.
Kertoo sitten vuolaasti ja pitkään omista ja perheensä vaikeuksista tuttavilleen (=minullekin siis). Nämä vaikeudet ovat sellaisia ettei ne normaalia ihmistä hetkauttaisi tai ainakaan olisi mitenkään kovin raskaita. Tuntuu että tämä ystävä tekemällä tekee itselleen vaikeuksia, ongelmia ja vastoinkäymisiä jotta saisi niistä sitten avautua ja kerätä säälipisteitä.
Mikä tuota ihmistä vaivaa? Onko oikein koittaa jaksaa kuunnella vai pitäisikö melkein pakonomainen käytös lopettaa alkuunsa? Miten voin sellaista edes tehdä?
Ystävä tuntuu jotenkin olevan vieraantunut todellisuudesta.
Yksi erikoinen piirre on myös sellainen, että jos kerron tälle ihmiselle jotain asioita, saattaa hän seuraavalla tapaamisella/puhelussa kertoa sen omana asianaan minulle. Aika erikoista sanon.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin se että ehkä hänellä on "tuskatankki" niin täynnä että kaikki valuu ulos. Jos on ollut liian kauan stressaantunut, ei kestä enää yhtikäs mitään ja jokainen pieni juttu katkaisee kamelin selän.
Toinen on se että joissakin perheissä eletään aina katastrofin keskellä vaikka kaikki olisi hyvin (niinkuin esimerkiksi minun lapsuudenkodissani). Silloin katastrofissa eläminen on normaali olotila ja jos asiat ovat hyvin, katastrofi on luotava, koska katastrofittomuus on vieras ja siksi pelottava olotila.
Sanomattakin on selvää, että ystäväsi todennäköisesti tarvitsisi ammattiapua, etkä sinä voi toimia hänen terapeuttinaan. Kissan nostamisessa pöydälle on se vaara että ystävyys menee, mutta se voisi olla ystävällesi silti tarpeellinen herätys siihen että jotain tarttis tehdä.