Lue keskustelun säännöt.
Inhoan itseäni ja sitä etten saa aikaseksi oikeasti mitään. Olen sisäisesti vailla elinvoimaa.
21.09.2022 |
Stressi on ainoa joka saa liikkeelle, koska on pakko. Eli töihin, suorituksia täytyy tehdä. Tämäkin painostus on lähinnä tähän yhteiskuntaan liittyvää, että edes johonkin kuuluisi ja tuntuisi pärjäävänsä.
Ulkopäin katsottuna kai pärjäänkin.
Kotona ollessani tai omaa elämää rehellisesti tarkastellen, en oikeasti vaan ole kunnossa.
Olen miettinyt jo viikkoja, että siivoan kunnolla. En jaksa.
En jaksa laittaa kunnon ruokaa mutta välillä pakotan itseni tekemään tietenkin. En jaksaisi opiskella enempää, tehdä suorituksia. En jaksaisi tarpoa eteenpäin vaikka tiedän, että on pakko.
Kohta pidän yhdet juhlat mutta tekisi mieli perua nekin, ketään ei oikeasti kiinnostaisi edes tulla. Pidän ne kutenkin kun olen jo ilmoittanut. Kaikki on niin puuroa ja sellaista rämpimistä päivä kerrallaan.
En jaksa pitää itsestäni huolta. Olen yksin, lapsia eikä parisuhdetta. Ei ole oikeasti edes vapaa-ajalla mitään suurempia taakkoja mutta en silti vain saa energiaa mistään eikä mikään kiinnosta.
Tätä tämä on ollut jo pidemmän aikaa.
Kommentit (44)
Aika samoja fiiliksiä.
Mulla oli aikoinaan kanssa masennusta mutta tämä tän hetkinen saamattomuus tuntuu erilaiselta.
Vaikka nukun hyvin, syön ok, ja liikunkin jonkunverran tuntuu kuin väsyttäisi kokoajan. Jo kun herää on sellainen olo, että voisi levätä, ei nukkua vaan olla vaan tekemättä mitään. Inhottava tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla taitaa olla sekä huonot itsetunto että omatunto. Niistä on paha ponnistaa
No kaippa sun on siivottava jos juhlatkin järjestät.
Jotenkin vain tuntuu, että tässä eläisi jossain oudossa maailmassa. Ehkä maailma on muuttunut liian nopeasti? Kuin eläisi luontonsa vastaista elämää.
Täällä on liikaa kaikenlaista turhaa ympärillä. Ihmiset voivat pahoin ja oikein kehenkään ei uskalla nojautua. Itse en oikein usko tässä elämässä enää rakkauteen, sellaiseen nornaaliin hyvään suhteeseen koska kaikkea pinnallista ja kivaa on paljon saatavilla.
Tuntuu vain oudolta ja tekopyhältä kaikki. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin juuri tänä aamuna että huono ei ole kukaan ihminen vaan toinen on pahempi toista. Eli ihminen voi monista eri syistä käyttää itseään väärin ja se masentaa ja mieltä samentaa. Eli hänellä ei ole intoa ja henkistä voimaa tehdä asioita oikein eli niitä hommia joita vain hän pystyisi täällä maailmassa hoitamaan. paavali tai joku vastaavakin taisi jo murehtia etten tee sitä hyvää mitä tahdon vaan sitä pahaa mitä en tahdo
Vierailija kirjoitti:
No kaippa sun on siivottava jos juhlatkin järjestät.
Niin se siivoaakin, silloin juhlapäivänä, paniikissa, kiroten sitä ettei käynyt edes kaupassa edellispäivänä vaan sekin pitää tehdä kiireessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko hakenut apua lääkäristä/auttavasta puhelimesta/jostain? Työterveyshuoltokin auttaa. Uskon, että pitäis pystyä avautumaan huolista.
Itse olin äärettömän uneton, viikkojen ajan. Kaikki oli hyvin, mitään syytä ei ollut. Kävin lääkärissä. No voi voi. Lyhyt unilääkekuurikaan ei auttanut, lyhyitä sairauslomia. Viimein huomasin, etten uskaltanut ulos, en osannut peruskotitöitä. Masennuslääkkeitä kokeiltiin, viimeisemmät avosairaalassa. Ei apuja, ehdotus ect-hoidosta arvelutti ensin, mutta mitä menetettävää?
Muutaman hoitokerran jälkeen selkeä toipuminen alkoi.
Hoitotapoja on monia, jos yksi ei tepsi, kokeillaan muuta.
Tk:ssa on päivystys mielenterveyspuolelle. Kehottaisin hakemaan apua sieltä.
Tsemppiä
Se on normaalia. Sinussa ei ole mitään vikaa. Tämä systeemi missä sinun on pakko antaa kymmeniä tunteja viikossa aikaasi, jotta sulla on varaa ylläpitää perustarpeitasi, aiheuttaa kaikille voimattomuutta ja merkityksettömyyden tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aefaser kirjoitti:
Mietin juuri tänä aamuna että huono ei ole kukaan ihminen vaan toinen on pahempi toista. Eli ihminen voi monista eri syistä käyttää itseään väärin ja se masentaa ja mieltä samentaa. Eli hänellä ei ole intoa ja henkistä voimaa tehdä asioita oikein eli niitä hommia joita vain hän pystyisi täällä maailmassa hoitamaan. paavali tai joku vastaavakin taisi jo murehtia etten tee sitä hyvää mitä tahdon vaan sitä pahaa mitä en tahdo
Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista...
Se on tämän sekaisin olevan maailma syytä. Pidän outona ihmisiä jotka ei tähän mitenkään reagoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
aefaser kirjoitti:
Mietin juuri tänä aamuna että huono ei ole kukaan ihminen vaan toinen on pahempi toista. Eli ihminen voi monista eri syistä käyttää itseään väärin ja se masentaa ja mieltä samentaa. Eli hänellä ei ole intoa ja henkistä voimaa tehdä asioita oikein eli niitä hommia joita vain hän pystyisi täällä maailmassa hoitamaan. paavali tai joku vastaavakin taisi jo murehtia etten tee sitä hyvää mitä tahdon vaan sitä pahaa mitä en tahdo
Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista...
Toinen toistaan pahempia, juu...
Monille ihmisille hyvä terveys ja kivuton kroppi voi olla päämäärä mutta minusta sen pitäisi olla paremminki hyvä työkalu jonka avulla voi saavuttaa jotain arvokkaampaa. vaan herkästi sitä kyllä menee henkissti löysäksi, innottomaksi, taisteluhaluttomaksi ja kuritomaksi jollei fysiikka piiputa yhtään. Huoli terveydestä voi toki mustata mielen mutta joskus myös saada aikaan sen että syntyy aikaansaamisen- ja palvelemisen halu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
aefaser kirjoitti:
Mietin juuri tänä aamuna että huono ei ole kukaan ihminen vaan toinen on pahempi toista. Eli ihminen voi monista eri syistä käyttää itseään väärin ja se masentaa ja mieltä samentaa. Eli hänellä ei ole intoa ja henkistä voimaa tehdä asioita oikein eli niitä hommia joita vain hän pystyisi täällä maailmassa hoitamaan. paavali tai joku vastaavakin taisi jo murehtia etten tee sitä hyvää mitä tahdon vaan sitä pahaa mitä en tahdo
Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista...
On hyvää rinnassa jokaisen, vaikk' aina ei esille loista!
Vierailija kirjoitti:
Se on tämän sekaisin olevan maailma syytä. Pidän outona ihmisiä jotka ei tähän mitenkään reagoi.
Tuleeko kaikki paha ihmiseen tosiaan ulkoa päin.
Pohjimmainen ongelma taitaa olla taas kerran yhteyden puuttuminen muihin ihmisiin eli yksinäisyys. Hyvien ihmissuhteiden puuttuminen aiheuttaa merkityksettömyyden tunnetta ja johtaa väistämättä apatiaan ja masennukseen. Uskaltaisin jopa väittää että tuossa on pähkinänkuoressa suurin syy sille miksi mielialalääkkeitä syödään niin paljon tässä maassa. Ja tuleehan sitä elämässä aina kaikkea p*skaa niskaan, mutta jos niiden asioiden kanssa ei ole yksin taakka on puolet helpompi kantaa.
tfyhrty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on tämän sekaisin olevan maailma syytä. Pidän outona ihmisiä jotka ei tähän mitenkään reagoi.
Tuleeko kaikki paha ihmiseen tosiaan ulkoa päin.
Ainakin jos joutuu demonin riivaamaksi.
Vähän sama juttu. Saan nykyään päivässä aikaiseksi yhden jutun, mutta en enempää. Joko käyn töissä, salilla, siivoan, kirjoitan gradua tai teen portfoliota yhdelle kurssille. Noista yksi asia onnistuu yhtenä päivänä. Ei vaan jotenkin riitä jaksaminen olla oikeasti tuottelias ja vaikka kirjoittaa gradua työpäivän jälkeen. Tänään on vapaapäivä ja gradu on ohjaajalla luettavana, joten tänään on sitten siivouspäivä, kun en oo kolmeen viikkoon jaksanut kuin ihan minimin.
Minulle masennus on tuttua. Sen kanssa on tullut elettyä useinkin. Ennen sitä kuitenkin jaksoi paremmin sen kanssa, sillä oli tunne, että elämällä on kuitenkin jotain annettavaa ja ne tunteet ovain vain osa kasvua.
Nyt vain kaikki tuntuu merkityksettömältä. Kuin ei olisi kipinää jäljellä. Odottaa vain, että ihme tapahtuisi ja heräsin henkiin jostain ahdingon keskeltä, käärisin hihat ja menisin rohkeasti elämää kohti. En vain enää oikein usko itseeni ja että tämä tästä muuttuisi.
Tämä on sellainen tyhjiö jossa odottaa vain kuolemaa.
Ap