Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minustako yhdeksän lapsen äiti...?
14.03.2010 |
Olemme tässä jo hyvän aikaa tapailleet erään yh-isän kanssa ja kaikki on sujunut hyvin. Mutta mitä vakavammaksi tämä menee niin sitä enemmän minua alkaa mietityttää uskallanko jatkaa. Tällä miehellä on kuusi lasta ja minulla on itselläni kolme lasta ja minusta on tuntunut, etten ehdottomasti haluais enempää kun ihan maksimissaan neljä lasta ja nyt sitten lapsia ois vähän yli tuplaten tuo määrä.
Tämän miehen lasten äiti on kuollut ja omat lapseni eivät tapaa isäänsä, koska heidän isä on väkivaltainen.
Kaikki on tuntunut tosi ihanalta ja siltä, että tämän miehen minä haluan ja silti toisaalta pohdin, että onko minusta suurperheen äidiksi. En nyt tietenkään miehen lapsille biologinen äiti olisi, mutta ns. äitipuoli kuitenkin.
Kannattaako tätä edes jatkaa kun en tiedä onko minusta tähän. Kannattaisko jättää "leikki" kesken ajoissa?
Kommentit (12)
Vie varmasti jonkin aikaa sopeutua, mutta ei se mahdotonta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minusta ap:kin pohtii ihan fiksusti asioita. Antakaa ajan kulua kaikessa rauhassa, älkääkä pitäkö kiirettä, kuvio joko alkaa tuntua mielekkäältä tai sitten ei. Olet itse kasvanut suurperheessä, mutta teidän ehkä-tulevassa-perheessä voi perhedynamiikka olla erilainen, vaikeampi tai helpompi. Jos mies on tottunut huolehtimaan omistaan, niin ei varmaan siitä kuvio juuri muuttuisi. Sisaruspuolten väliset suhteet ja tasapuolisuus voi muodostaa jännitteitä, mutta itse uusperheessä kasvaneena sanon, ettei ole mahdotonta saada aikaan toimivaakaan kuviota, mikäli tahto ja pelisäännöt on molemmille selvät.
muuttaisikaan yhteen lähivuosina? Mieti rauhassa. Ei uuden kumppanuuden kanssa ole pakko heti muuttaa saman katon alle. Voi asua lähellä, tavata usein ja kyläillä paljon. Etenkin kun on lapsia, pitäisi harkita yhteen muuttamista tavallista huolellisemmin joka tapauksessa.
koska kahden perheen yhdistäminen on liian hankalaa. Varsinkin kun kuviossa on teinejä mukana. Tähän mennessä emme ole löytäneet sopivaa ratkaisua, jossa kukaan ei joutuisi liikaa luopumaan mistään itselleen tärkeätä. Joten asumme kahta taloa verrattain lähellä toisiamme ja näemme koko porukan voimin jotakuinkin joka toinen päivä.
Tuossa katraassa on varmaan lapset jo sen ikäisiä, että ainakaan kaikki eivät tarvitse kokopäiväistä lastenhoitajaa.
Toki jos olet ihan varma, että suhde on tuomittu lasten määrän vuoksi, on varmaan parempi että luovut ajoissa ennen kuin iso joukko saa sydänsuruja. Mutta lapsillakin olisi varmaan ihanaa kasvaa suurperheessä jossa olisi paljon kavereita.
ja jos suhteenne on muuten ihana, niin mikäpä ettei! Isosssa katraassa on hyvät puolensa ja elämä varmasti elämänmakuista. Mutta kuten edellinen kirjoittaja kirjoittikin, jos ajatus on mahdoton, lopeta suhde pian, ennen kuin särkyneitä sydämiä on enemmän kuin kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuttaisikaan yhteen lähivuosina? Mieti rauhassa. Ei uuden kumppanuuden kanssa ole pakko heti muuttaa saman katon alle. Voi asua lähellä, tavata usein ja kyläillä paljon. Etenkin kun on lapsia, pitäisi harkita yhteen muuttamista tavallista huolellisemmin joka tapauksessa.
Mut jos on mahdollista että asutte eri talouksissa ja jatkatte silti suhdetta niin se kuulostaa ihan hyvältä. Tämä nyt sitten vain yksi näkökulma yhdestä suusta, en tarkoita että sun pitäis ajatella näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja voittejan joskus vaikka lomareissun tehdä yhdessä tms.
Mutta mitä te haluatte suhteeltanne?
Faktahan on se, että voitte ihan hyvin jatkaa tapailua ja suhdettanne, vaikka eri osoitteissa asuttekin, sitä ei estä mikään.
Toisaalta yhteisen arjen kannalta on varmaan aika haastavaa löytää yhteistä aikaa jos ja kun molemmat olette koko ajan kiinni lapsissanne, eivätkä he koskaan ole hoidossa toisella vanhemmallaan tmv.
Riippuu myös minkä ikäisiä lapset ovat, miten asutte jne. Jos osa on lähes aikuisia, niin kohta lentävät pesästä pois jne. Jos teillä molemmilla on omistusasunnot mikäs siinä ostaa/rakentaa iso asunto mihin kaikki mahdutte. Jos taas asutte vuokralla, niin veikkaan ettei kovin helposti löydy vuokra-asuntoa jossa olisi riittävästi huoneita suurperheelle... Tarkoitan sitä, että jos nyt mies asuu esim. 5h+k asunnossa, nukkuu olohuoneessa ja lapsista esim. kaksi nuorinta yhteisessä huoneessa ja muut omissaan niin kaikilla on omaa tilaa. Mutta koitappa mahduttaa 5h+k asuntoon 11 henkeä, aika tiukkaa tekee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos siihen mennään ihan yhtäkkiä. Eli kannattaa järjestää eläminen niin, että molemmilla on myös mahdollisuus päästä välillä omaan rauhaan tai olla vain omien lasten kanssa.
Enkä tarkoita, että kerran kesässä mennään mökille erikseen, vaan että joka viikko on tietty erilläänoloaika.
Tai sitten toisin päin: Asutte erillänne, mutta vietätte aina lauantait koko porukalla.
En nyt tiedä onko se täysin mahdoton ajatus olla äiti yhdeksälle lapselle, mutta näin melko äkkiseltään kyllä hirvittää. Emme siis vielä ole tavanneet kummankaan lapsia, mutta aletaan olla siinä pisteessä, että pitäis päättää mihin suuntaan mennään. Kaipaan elämääni kyllä miestä ja lapsille isähahmoa/miehenmallia, mutta en ketä tahansa kelpuuta. Tämä mies kuitenkin tuntuu siltä oikealta ja olen vähintäänkin ihastunut häneen ja mies tuntee samoin.
Meidän lapsista nuorin on 3v ja vanhin 14v, minulla sekä miehellä on yhdet kaksoset.
Emme ole tosiaan ihan lähiaikoina ainakaan virallisesti yhteen muuttamassa, välimatka ei ole älyttömän pitkä. Minä olen siis lähtöisin suurperheestä itse (vanhemmillani 10lasta) ja minä asun lasteni kanssa lapsuudenkodissani ja täällä on siis tilaa niin, että tällä hetkellä oma huone olisi kahdeksalle lapselle.
Mitään piikaa minusta tuskin tulee, koska mies on tähänkin asti hoitanut lapsensa niin tuskin jatkossa kaikki lapset jää minun vastuulleni.
Ehkäpä sitä ajan kanssa tottuu ajatukseen yhdeksän lapsen äitinä olosta, mikäli pääsemme sinne asti, että asumme saman katon alla.
ap
Alue: Aihe vapaa
tavatessani nykyisen mieheni. Hällä oli 5lasta ja minulla vain kaksi. Mutta kuten joku totesi lapset ovat teillä vain lainassa ja mm. tämän takia jatkoin suhdetta, vaikka alkuun hirvittikin ryhtyä 7lapsen äidiksi. Nyt ollaan oltu 12v yhdessä ja onnellisia ollaan yhä enkä päivääkään ole katunut.