Rehellisesti: Ärsyttääkö muiden naisten hyvät itsetunnot?

Enkä tiedä, miten ihmistä tuntematta voi nähdä, että toinen säteilee hyvää itsetuntoa. Ensivaikutelma voi nimittäin pettää.



Mutta asiaan, itsevarmuus ei ärsytä. Tykkään mukavista, ystävällisistä ihmisistä, olivatpa he itsevarmoja tai epävarmoja.

Ihailen syvästi ja kadehdin. Toivoisin olevani hänen kaltaisensa ja haluaisin olla hänen kaverinsa.

antaa muillekin yhtäläisen arvon kuin itselleen, eikä yrittämällä yritä tehdä numeroa itsestään. Ts. hyvä itseluottamus ei välttämättä näy päälle, ja toisaalta ne, jotka jonkun mielestä "säteilevät hyvää itsetuntoa" saattavatkin olla niitä, joilla sitä ei oikeasti ole. On vain kova pätemisentarve, esittämisen ja esilläolon halu jne. Huonoon itsetuntoon liittyy paljon enemmän ongelmia kuin hyvään, myös ulkopuolisille.



Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen on miellyttävä seuralainen, joten ei ollenkaan haittaa, päin vastoin.

Joskus huono itsetunto ärsyttää. Sitä itsensä mollaamista, syrjään laittamista ja alentamista on vaikea välillä ymmärtää.



On varmaan niin, että heikon itsetunnon kanssa on vaikeaa olla luonnollisesti ystävä tai rakastaa, kun ei pysty itseänsä kunnioittamaan.

Päinvastoin ap:n kuvaileman ihmisen seurassa on hyvä olla.

Minusta hyvä itsetunto korreloi mukavaan ja toiset huomioivaan käytökseen (koska hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen yleensä pitää yksilöitä arvokkaina) ja sitä paitsi hyvä itsetunto "tarttuu". Huomaan olevani itsekin itsevarmempi seurassa, jossa ei pyydellä omaa olemassaoloa anteeksi ja keskitytä vikoihin ja negatiivisuuteen.



Minulla on pari ystävää, joilla on todella huono itsetunto, ja heidän seurassaan on vähän ahdistavaa olla: tuntuu, että pitäisi etsiä itsestäkin vikoja, kun keskustelu pyörii aina negatiivisessa. Lisäksi heidän ihmissuhteensa ja elämänsä ovat aika ahdistavaa seurattavaa ja kuunneltavaa (koska suostuvat ja jopa hakeutuvat esim. parisuhteissaan ja töissään kynnysmatoiksi).



Minusta on paljon miellyttävämpää ja rakentavampaa viettää aikaa omanarvontuntoisten ihmisten parissa, jotka eivät ole valmiita hyväksymään huonoa kohtelua.

Ihminen, joka on oikeasti sinut itsensä kanssa, ei koe tarvetta halventaa tai loukata muita ihmisiä ympärillään. Valitettavasti moni kuvittelee huokuvansa itsevarmuutta ja hyvää itsetuntoa, jos löytyy pokkaa sanoa toisille melkein mitä tahansa.



Kurjin kokemukseni on muutaman vuoden takaa, kun istuin baarissa juttelemassa mukavan miehen kanssa. Mies lähti käymään baaritiskillä, kun joku hyvää itsetuntoa säkenöivä naishenkilö käveli baarin toiselta puolelta luokseni ja sanoi: "tajuatko sä yhtään miten kuvottavan läskiltä sä näytät, kun istut siinä noin". Olin tilanteesta niin järkyttynyt, etten saanut sanaa suustani ja niin tämä itsevarma nainen käveli takaisin pöytäänsä. Sanomattakin on selvää, että iltani oli pilalla ja jätinkin hetken päästä seuralaiseni ja lähdin kotiin. Jälkikäteen ajateltuna ymmärrän, ettei tuolla naisella ollut kaikki asiat kunnossa ja hän luultavasti paikkasi omaa pahaa oloaan loukkaamalla minua, mutta tuona hetkenä en osannut ajatella asiaa noin.

jotka totesivat, että oikeasti hyväitsetuntoisen ihmisen seurassa on rento olla. Eli ei ärsytä. Ja hyvä itsetunto EI tosiaan tarkoita sitä, että aukoo päätään kontrolloimattomasti muille, se on ihan sellaista omaa sisäistä hyvää oloa, joka näkyy ulospäinkin.

kyllä mä ennemminkin sanoisin, että jos ihmisellä on hyvä itsetunto, niin ei sen silloin tarvitse vaivata päätään toisten ulkonäöllä saati mennä avautumaan kenellekään.



Tuo tyyppi on ollut kyllä täysin häiriintynyt, eikä itsetunnosta tietoakaan...

tasapainoinen ihminen on ihailtava, ja osaa ottaa myös muut huomioon.