Olenko juoppo???

Kyllä tuo on minun mielestäni kertalaakina aika iso määrä viinaa. Omaa miestäni en katsoisi joka perjantai siinä kunnossa. No way, en ikuna.

Jos sinulla on pakottava tarve juoda päihtyäksesi, turuttaa tunteita kerran viikossa olet juoppo.



Tuo määrä tulee tuosta vielä nousemaan koska sietokyky kasvaa ja haluttu olotilaa ei saavuteta.



Juoppo on se joka ei voi elää ilman alkoholia päihtyäkseen.



Hallitseeko ajatus sinua joka perjantai? Jos pullo pyörii ajatuksissa, niin kyllä sinun pitäisi tietää vastaus miksi jeppe juo?

Onko juominen mielestäsi hallinnassa? Pystytkö ajattelemaan että olisit ilman perjantaipulloa vaikka joka toinen viikko? Mieti ongelmaasi sitä kautta. Menetkö aina humalaan? Mielestäni viinaa on suuri määrä kerrallaan se kolme varttiakin.



Ja itse kun olin huolissani mieheni kaljan juonnista viikonloppusin ja maksimimäärä on ollut viisi tölkkiä per ilta. Tosin tiedän että heidän suvussaan on alkoholiongelmaa, ja meillä on ollut rankka vuosi joka on lisännyt ja anatanut syyn juoda.



Mutta voisitko antaa vaimollesi yhden täysin alkoholittoman viikonlopun?

T:ap

Lupasin vaimolleni näyttää, että ei syytä huoleen... Jos silloin repsahdan, niin hoitoon...

Eli vastaus on. Kyllä sinä olet juoppo.

kuinka paljon ajattelet alkoholia kun et sitä juo.

Pyöriikö se mielessä jos et sitä poikkeuksellisesti juokaan viikonloppuna.



Olen 4.

miksi muuten ostat noin vahvaa alkoholia, vaihda se mieluummin vaikka sixpackiin, se vähentää hurjasti sitä alkoholin määrää!

Alat riidellä ja rähistä? Miksi et jättäisi jo tänään pulloa avaamatta ja viettäisit mukavan illan vaimosi kanssa vaikkapa elokuvaa katsellen?

en todellakaan katselisi keskusteluherkkää, todella humalaista ihmistä joka viikonloppu ja vielä lapsiperheessä. En oikeastaan kestä humalaisia kuin silloin, jos olen itse humalassa. Ennemmin saisi mies lähteä vaikka baariin kuin keskustella minulle kännipäissään.

Luultavasi olet aloitellut kaljotelulla se ei riitä pitää olla vahvempaa.



Esim. vuoden päästä otat kaksi pulloa päästäksesi tyydyttävään lopputulokseen. Kyselet silloinkin oletko juoppo juot vain kerran viikossa. Ei se määrä mutta riippuvuus tekee sinusta juopon.

tai ainakin hyvää vauhtia menossa kohti sellaista. Suunnitteletko viikonloppusi niin, että voit juoda perjantaipullosi? Jos perjantaille tulisi jotain muuta menoa, jättäisitkö juomisen väliin? Onko mielestäsi reilua, että vaimo on vastuussa perheestä joka perjantai, kun sinä juot ja todennäköisesti myös lauantaina, kun olet krapulassa? Onko pullo sinulle tärkeämpi, kuin tyytyväinen vaimo. Jos vastaat edes joihinkin näistä kyllä, niin mielestäni sulla on alkoholiongelma.



Terveisin

raitistuneen juopon tytär



PS. Ei munkaan isä juonut edes joka viikonloppu mutta määrät oli sitten tuota samaa luokkaa kuin sulla

mielestä juoppo on jo silloin kun pitää todistella, että "pystyy" olemaan ilman. Siis lähtökohtana pitäisi olla, että on itsestäänselvyys olla ilman.



Minä olen lopettanut kaksi suhdetta miehen alkoholinkäytön takia. En ole absolutisti tai mikään, vaan en halua elämässäni katsella aikuista ihmistä jonka ajatuksia ohjaa alkoholi, edes viikonloppuisin. Alkoholiongelmana pidän esim. sitä ettei voi lopettaa juomista kun on aloittanut (monella on raja; pari voi ottaa mut ei enempää tai lähtee lapasesta), sitä että alkoholia pitää ottaa joka viikonloppu rentoutuakseen (ihan niin kuin rentoutua ei voisi ilman alkoholia..), sitä että juodaan niin paljon että koko henkilön käytös muuttuu aivan muuksi kuin mitä on selvinpäin (väkivalta, pakonomainen asioiden selvittely kun ei selvinpäin "saa sanottua", uhoaminen, ympäriinsä kuseskelu, tai mitä niitä nyt kaikkia mahdollisia on...), ja niinpoispäin...



Itse juon alkoholia, ehkä kerran kuussa lähden juhlimaan ja muuten voin sillointällöin ottaa kotona lasillisen viiniä tai pari kaljaa/siideriä. Olen usein ihmetellyt miksi se niin usein on suhteessa juuri se mies, jonka on pakko juomaan alettuaan vetää ihan tappiin asti?



No, aloittaja varmasti tietää itsekin onko alkoholi hänelle ongelma, minun mielipiteeni on, että on. Se, onko se sitä joidenkin mittapuiden tai toisten ihmisten mielestä voi olla eri asia.

Mutta minä olenkin asunut alkoholistin kanssa, joka aloitti juomisuransa niin, että veti lärvit pe JA la ja tasoittavat sunnuntaina.



Sitten meni duuni ja juominen muuttui jokapäiväiseksi. Sitten pettikin sydän ja menehtyi. 36-vuotiaana.

kun huomasin että alun perin "rentoutuksesta" eli parista viinilasillisesta viikossa kasvoi ensin kokonainen pullo ja sitten ajatuksissa alkoi olla yhä useammin se, milloin voin "vähän rentoutua" seuraavan kerran.



Vaikka en juonut kovaa humalaa hakien, tajusin kyllä etten voi jatkaa. Suvussani on nimittäin pari alkoholistia.



Niin että mieti, ap, kuinka tärkeänä viinapäivää pidät. Se on ratkaisevampaa kuin juomasi alkoholin määrä.

Mutta sitten pitää ottaa.... Nyt otan ja nautin, sitten seuraavan kerran joskus, kun on aihetta... Tiedän luonteeni! pystyn siihen. Eli sitten kun vaimo antaa luvan.

T:ap

ps. Jos tästä rikon, niin aaa;han minut vieköön...

Mitä enemmän selityksiä ja omaa hyväksyntää käytökselle on hälyttävä merkki.



Sinä tarvitset sen jallu-pullon ja se on paljon viikossa kerralla nautittuna.



Itse kuolisin moisesta määrästä.

et ole juoppo mutta aika hyvän satsin juot viina kerralla. voisit ehkä kokeilla pysyä vaikka oluessa tai viinissä tms, tai juoda vain puolet illassa.



juon minäkin viikoittain mutta paljon vähemmän.

ja juon myös joka viikonloppu. Juon tosin molempina päivinä. Yleensa pullo viiniä pe ja la. Tiedän juovani liikaa, mutten voi olla ilman. Viikolla en juo. Olen hieman hiprakassa, mutten mielestäni hirveässä humalassa viikonloppuisin.

tyhjäksi. Jos poistettaisiin kaikki viikonpäivät niin montako päivää pystyisi olla juomatta?



Viinan killittely juopumishakuisesti on juopon merkki. Sen tulee olla tarpeeksi vahvaa ja sitä tulle olla riittävästi. Selvät riippuvuuden merkit, ei siihen muuta kritteeriä tarvita.