Voi apua, kaverilla on 7kk ikäinen vauva ja tuntuu ettei
kaveri tee enää muuta kuin nysvää kotona. Ei lähde elokuviin, salille tai mihinkään, koska ei luota vauvaa edes isälle. Kylään voi mennä vain vauvan päikkäriaikana, koska muuten kaveri ei pysty tekemään muuta kuin olemaan vauvan kanssa. Eli vauva ei viihdy sitterissä, lattialla tai misäään muualla kuin äitinsä sylissä. Huoh.
Kommentit (62)
Koita kestää vaan, on sulla nyt rankkaa!
ja mielestäni myös hiukan outoa, kun äiidn mielestä kukaan muu ei kelpaa hoitajaksi kuin hän.
ottaa kyllä yhteyttä kun on siihen valmis. kaikki taaplaa tyylillään.
mäkin nysväsin lapsen kanssa kotona tosi pitkään ennen kuin olin saanut tarpeeksi itsevarmuutta lapsen hoitoon ja rutinoitunut kaikkeen.
on tosi ahdistavaa ja väsyttävää olla kylässä tai jossain kahvilassa, kun vauva turauttaa niskapaskat tai on masuvaivanen muuten vain.
meidän ylirauhallinen, ujostelematon ja muutenkin kiltti poikanen oli vauvana tosi hankala kyläillessä, vieras paikka, äänet jne. aiheuttivat käsittämätöntä kitinää ja itkua vaikka kaiken piti olla ok..
rauhotuttiin vasta autoon kotimatkalla tai pahimmillaan vasta himassa..
seurustele siinä sitten..
ottaa kyllä yhteyttä kun on siihen valmis. kaikki taaplaa tyylillään.
mäkin nysväsin lapsen kanssa kotona tosi pitkään ennen kuin olin saanut tarpeeksi itsevarmuutta lapsen hoitoon ja rutinoitunut kaikkeen.
on tosi ahdistavaa ja väsyttävää olla kylässä tai jossain kahvilassa, kun vauva turauttaa niskapaskat tai on masuvaivanen muuten vain.
meidän ylirauhallinen, ujostelematon ja muutenkin kiltti poikanen oli vauvana tosi hankala kyläillessä, vieras paikka, äänet jne. aiheuttivat käsittämätöntä kitinää ja itkua vaikka kaiken piti olla ok..
rauhotuttiin vasta autoon kotimatkalla tai pahimmillaan vasta himassa..
seurustele siinä sitten..
kahdestaan kahville, eikö?
mutta, mutta vuosi on kuules todella lyhyt aika AIKUISEN ELÄMÄSSÄ JA TAAS VAUVAN ELÄMÄSSÄ PITKÄ AIKA, joten ymmärrän todella hyvin vauvan äitiä. Ei vaan tee mieli lähteä ulos pienen vauvan äitinä, jos sitä et ymmärrä on murheesi sinun, ei hänen.
totta hemmetissä ne ihmisen sisään rakennetut toimintamallit, vaistot tai mitkä lie hormonit toimii yksilöllisesti. ennemmin mä kauhistelen niitä mammoja jotka viittaa kintaalla siihen, että kenelle lykkäävät lapsensa hoitoon. kaikki tuntemani isät eivät todellakaan ole valmiita hoitamaan yksin lastaan.. ei välttämättä edes viisi vuotiasta sellaista...
eikä sekään ole aina kiinni siitä, ettei äiti ole antanut mahdollisuutta opetella tai tms.. kaikista ukoista ei vaan oikeesti ole hommaan..
hei jospa hän vaikka imettää, eikä huoli pulloa??? Kuinka isä tällöin muka pärjäisi, oikeasti?
mutta, mutta vuosi on kuules todella lyhyt aika AIKUISEN ELÄMÄSSÄ JA TAAS VAUVAN ELÄMÄSSÄ PITKÄ AIKA, joten ymmärrän todella hyvin vauvan äitiä. Ei vaan tee mieli lähteä ulos pienen vauvan äitinä, jos sitä et ymmärrä on murheesi sinun, ei hänen.
miksi ei voi mennä vaikka puoleksi tunniksi kahville ja jättää sen lapsen isälle. Siinä ajassa vauvalle ei ehdi tulla edes nälkä.
mitä on olla sellaisen vauvan äiti, kun vauva ei tosiaankaan viihdy sitterissä, lattialla tai missään. Sitten kun sulle siunaantuu sellainen vauva, niin sitten alat ymmärtämään ystävääsikin.
Niin kauan pidä suusi kiinni äläkä paljasta tietämättömyyttäsi jota myös typeryydeksi voisi kutsua.
enemmän kuin halukas hoitamaan vauvaansa, mutta ei kuulemma saa, kun äiti ryntää heti väliin. Ja tästä on kertonut tuo lapsen isä itse.
mitä on olla sellaisen vauvan äiti, kun vauva ei tosiaankaan viihdy sitterissä, lattialla tai missään. Sitten kun sulle siunaantuu sellainen vauva, niin sitten alat ymmärtämään ystävääsikin.
Niin kauan pidä suusi kiinni äläkä paljasta tietämättömyyttäsi jota myös typeryydeksi voisi kutsua.
tiedän kyllä mitä lapsen jatkuva itku on, mutta kaverin vauvalla ei tällaista ole.
ymmärrä sitä, mitä äiti pyrkii saamaan aikaan sillä, ettei luota lasta isälle.
jäädä vauvansa kanssa kotiin juuri niin pitkäksi aikaa nysväämään kuin haluaa, mutta toisaalta, jos kaverisuhteet ovat tärkeitä, yrittää niille löytää jonkin verran aikaa vauvan tulon jälkeenkin...Kahden vanhemman perheessä sen ei luulisi olevan mahdotonta, ja onhan miehellä - lapsen isälläkin - oikeus luoda kahdenkeskinen hoivaside vauvaan. Minusta ei ole kenellekään (ei äidille, ei isälle, ei vauvalle eikä tietenkään ystäville) ihan reilua, jos äiti "omii" vauvan ja julistautuu sen ainoaksi päteväksi hoitajaksi.
Ja kuten sanottu, kukin yksilö ja perhe tietty tyylillään. Ehkä ap:n kaverin perheessä mies ei haluakaan ottaa isompaa roolia lapsen hoidossa, eikä ap:n kaveri kaipaa omia ystäviään. Mutta ei niillä ystävilläkään sitten ole "velvollisuutta" jäädä odottamaan, että josko tuo tuosta taas joskus palaa normaaliin maailmaan. Hankit, ap, uusia kavereita salille ja kahveille.
Siis tietysti vauvan tulo muuttaa elämää dramaattisesti ja tietysti se - jonkin aikaa erityisesti - vaikuttaa myös ystävyyssuhteiden muotoon. Mutta ei sen pidä niitä ystävyyssuhteita kokonaan katkaista. Ystävien pitää toki sopeutua siihen, että kaverilla on nyt vauva ja sen ehdoilla pitkälti mennään, mutta kyllä sen vauvan saaneen osapuolenkin pitää muistaa ystävänsä ja yrittää (vaikka sitten harvakseltaan) huomioida näitä ja vääntää jostain joku puolituntinen ystävän tapaamiseen. Jos arvostaa ystäviään, huomioi nämä jollain tapaa myös muuttuneessa elämäntilanteessa. Ja jos elämä on PELKKÄÄ vauvaa, voi sitten varautua siihen, ettei mitään muuta (ystäviä) jonkin ajan jälkeen olekaan.
kyllä jokaisen äidin pitää saada olla sellainen äiti kun mikä itsestä tuntuu parhaalta! Itselläni on sellainen puolivuotias jolle ei kelpaa juuri mikään muutamaa minuuttia kauempaa. ymmärrän ystävääsi todella. miksi hänen pitäisikään tehdä asioista hankalaa. lapsi kasvaa kyllä joskus ja on pieni vain hetken. luultavasti ystävälläsi ei ole tarvetta lähteä minnekkään. ehkä hän ei vain halua! käy sinä sen sijaan hänen luonaan kylässä ja kestä se höösääminen. kyllä se aikanaan lakkaa. eikä tämä ole sinun huolesi vai onko?!! kunnon ystävät pysyvät myös silloin kuin ystävyys on hankalaa... sitä mieltä minä olen! jokaisen tulisi hyväksyä toiset sellaisina kun he ovat. ja mitä helvettiä se sinulle edes kuuluu kuinka ystäväsi lastaan miehensä kanssa hoitaa?!
kyllä jokaisen äidin pitää saada olla sellainen äiti kun mikä itsestä tuntuu parhaalta! Itselläni on sellainen puolivuotias jolle ei kelpaa juuri mikään muutamaa minuuttia kauempaa. ymmärrän ystävääsi todella. miksi hänen pitäisikään tehdä asioista hankalaa. lapsi kasvaa kyllä joskus ja on pieni vain hetken. luultavasti ystävälläsi ei ole tarvetta lähteä minnekkään. ehkä hän ei vain halua! käy sinä sen sijaan hänen luonaan kylässä ja kestä se höösääminen. kyllä se aikanaan lakkaa. eikä tämä ole sinun huolesi vai onko?!! kunnon ystävät pysyvät myös silloin kuin ystävyys on hankalaa... sitä mieltä minä olen! jokaisen tulisi hyväksyä toiset sellaisina kun he ovat. ja mitä helvettiä se sinulle edes kuuluu kuinka ystäväsi lastaan miehensä kanssa hoitaa?!
En ole mitään kommentoinut, mutta kieltämättä mietityttää sekin, että eikö kaverini tee karhunpalveluksen itselleen opettamalla lapselle, että hän on ainoa kykenevä lasta hoitamaan? Mitäs sitten kun oikeasti on tarve jättää lapsi isälle hoitoon ja lapsi ei ole siihen tottunut?
sinä hyvä ystävä; tarjoudut hoitamaan vauvaa vaikka pari tuntia niin isä ja äiskä voi mennä kahville. Auttaisi varmasti koko perhettä. Sinä näkisit tämän ajan kuinka tuollainen 7 kk osaa jo vaatia ja kaivata rakasta äitiään.
sinä hyvä ystävä; tarjoudut hoitamaan vauvaa vaikka pari tuntia niin isä ja äiskä voi mennä kahville. Auttaisi varmasti koko perhettä. Sinä näkisit tämän ajan kuinka tuollainen 7 kk osaa jo vaatia ja kaivata rakasta äitiään.
voisin kyllä hoitaakin. t.ap
ei ap sun kaveris loppuiäkseen linnottaudu kotiin vauvan kanssa, etenkään kun vauva ei kauaa ole vauva....Jos haluat olla hyvä ystävä, olet valmiina kun hän uskaltautuu ulos ilman vauvaa. Tylsää se on tiedän kokemuksesta, mutta kannattaa. Harvassa kuitenkin (no onhan niitäkin) on ne äidit, jotka lopullisesti lopettavat kaiken muun sosiaalisen elämän.
tehdä kantasi selväksi, siis ihan asiallisesti. Kysy, eikö kaverisi ihan oikeasti haluaisi edes hetken oloa ilman vauvaa, puolesta tunnista tosiaan on hyvä aloittaa. Kerro, että susta on kurjaa kun ette tee mitään yhdessä ihan keskenänne ja sano, ettet ole varma kestääkl ystävyytenne tätä tai onko sen edes mahdollista kestää, jos ystävyyssuhde vain yksipuolinen.
Koita kestää vaan, on sulla nyt rankkaa!