Pyrittekö kasvattamaan lapsenne arvotyhjiössä?

ettei ole olemassa mitään lopullisia ja absoluuttisia arvoja tiettyjen perusarvojen lisäksi. Näitä perusjuttuja ovat se, ettei toiselle ihmiselle saa tehdä pahaa, ei saa tappaa, on hyvä jos pystyy olemaan yhteisölleen edellytystensä mukaan hyödyllinen jne.



Monissa yhteisöissä arvopohja on liian kapea. Jossain uskonnollissa lahkoissa vaikkapa.

Päinvastoin. Opetan lapselleni tärkeäksi pitämiäni arvoja elämästä, toisten ihmisten kohtelusta jne. Arvotyhjiössä kasvattamista en käsitä alkunkaan. Mielestäni ei kukaan voi yhtäkkiä aikuisena tai vaikka teini-iässä omaksua itselleen kunnon elämänarvoja ja asenteita, jos ei kukaan heille siihen mennessä niitä ole "opettanut". Kunnollisten elämänarvojen välittäminen ja opettaminen lapselle on erittäin tärkeää perintöä. Miksi joku haluaisi lapsen, jos ei hänelle omia arvojaan haluaisi välittää? Siinä on mielestäni ristiriita. Kasvatuksen kuuluu sisältää arvojen ja asenteiden välittämistä lapselle. Toki on toivottavaa, että vanhemmalla on näistä asioista jotain järkevää opetettavaa. Eli että vanhemmalla itsellään on kunnon käsitys siitä, minkälainen arvomaailma tasapainoisella ihmisellä tulisi olla.

Varmasti he muokkaa arvojaan aikuistuessaan omaan maailmankuvaansa sopiviksi, mutta kyllä ihan tietoisesti yritämme siirtää lapsillemme ainakin seuraavia arvoja



- Jokainen ihminen on arvokas (riippumatta vaikka ihonväristä, kansallisuudesta, varallisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta jne...)

- Luontoa ja ympäristöä pitää kunnioittaa ja suojella (kierrätys, turhan kulutuksen välttäminen, ei roskata jne)

- Omista teoista pitää kantaa itse vastuu



Arvovapaus on ihan höpöhöpöä, se ei missään toteudu. Aina toiminnan vetäjän tai opettajan arvot tulevat ilmi toiminnan ohessa.

Vaan pyrin välittämään heille humaanit ja (yhteiskunta-, ei talous-)liberaalit arvot jo pikkulapsesta. Liberaaliin arvomaailmaan kuuluu mm. se ajatus, että on olemassa todella monia erilaisia tapoja elää (eettisesti ja moraalisesti) "hyvää elämää", eikä siihen tule puuttua valtion tai muiden auktoriteettien (myös vanhemmat) taholta, kuin silloin kun ne aiheuttavat muille ihmisille vahinkoa... Lisäksi haluan välittää heille ajatuksen siitä, että kaikilla ihmisillä on tietyt perusoikeudet (ihmisoikeudet); uskontoa ei perheemme arvomaailmaan kuulu (vaikka mielelläni kerron lapsilleni myös sen, mitä tiedän uskovien uskovan, koska se on mielestäni osa yleissivistystä). Jotenkin luulen, että monet (vaikka eivät varmaan kaikki), jotka vetoavat siihen että lapsi saa aikuisena valita arvonsa, ajavat myös jotain tämäntapaista takaa.

Itse uskon Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanani ja kasvatan myös lapseni tuntemaan hänet. Lapseni joka tapauksessa aikuistuessaan valitsee itse arvonsa, annan minä hänelle luvan siihen tai en. Aikuistumisprosessiin kuuluu, että lapsi muodostaa oman elämänkatsomuksensa. Minä toivon ja rukoilen, että lapseni säilyttäisi uskon Jeesuksen. Hän on vastuussa asiasta aivan itse. Hän itse uskoo tai on uskomatta. Minä en viime kädessä voi yhtään mitään sille, uskooko hän vai eikö usko. Rakastan häntä joka tapauksessa yhtä paljon.

Ei tosiaankaan pyritä. Varmasti he muokkaa arvojaan aikuistuessaan omaan maailmankuvaansa sopiviksi, mutta kyllä ihan tietoisesti yritämme siirtää lapsillemme ainakin seuraavia arvoja - Jokainen ihminen on arvokas (riippumatta vaikka ihonväristä, kansallisuudesta, varallisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta jne...) - Luontoa ja ympäristöä pitää kunnioittaa ja suojella (kierrätys, turhan kulutuksen välttäminen, ei roskata jne) - Omista teoista pitää kantaa itse vastuu Arvovapaus on ihan höpöhöpöä, se ei missään toteudu. Aina toiminnan vetäjän tai opettajan arvot tulevat ilmi toiminnan ohessa.

Siis jokainenhan niitä arvojaan koko ajan tuo esille joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Ja mielestäni tämä ei liity mihinkään uskontoon. Esim. me emme kuulu kirkkoon, mutta meillä on hyvinkin vahvat arvot liittyen moraaliin, toisten huomioimiseen jne.



Yksi arvo on vaikkapa se, että minä en hyväksy mitään turkistuotteitta ja myös lapseni sen tietävät. Olen selittänyt asian heille ja minun puolestani saavat aikuisena ostaa turkin jos niin haluavat. Mutta minä en siis osta, ja kerron lapsilleni syyt siihen.

että lapselle ei pitäisi opettaa arvoja? On aivan eri asia sanoa, että lapsi saa itse aikuisena valita uskontonsa. Jokainen opettaa lapselleen arvoja kotona, vaikka ei liittäisikään lastaan mihinkään seurakuntaan tai puolueeeen! Arvot liittyvät aina kasvatukseen, ja vanhempien on hyvä tiedostaa omat arvonsa.



Itse kallistuisin opettamaan lapsille yleismaailmallisia arvoja, jotka sopivat kaikille uskosta tai uskonnottomuudesta riippumatta. Ihmisoikeuksien julistus on yksi hyvä esimerkki. Lapselle voi opettaa esimerkiksi hyvää käytöstä, jokaisen ihmisen ja ylipäätään elämän arvostamista, ekologisuutta, oikeudenmukaisuutta ja oikeutta ajattelun ja keskustelun vapauteen. Tällaiseen arvokasvatukseen ei tarvita uskontoa.

polittiisiin puolueisiin tai aatteellisiin järjestöihin ennen kuin lapsi itse osaa sanoa mielipiteensä. Koen tällaiset liian sitoviksi lapsen (ajattelun) kannalta, ehkä siksi että muistelen kuinka itse jouduin käymään uskontotunneilla vaikka olisin halunnut käydä ET-tunneilla yms. juttuja. Omat vanhempani eivät minulle koskaan puhuneet spontaanisti uskonnosta, enkä koen sen haitanneen minua mitenkään. Jos kysyin esim. kuolemasta, he saattoivat vastata että jotkut uskovat taivaaseen ja jotkut eivät ja ettei kukaan tiedä varmasti mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Sain tilaa muodostaa maailmankuvani itse, ja koen sen yhdeksi parhaista asioista mitä vanhempani ovat minulle antaneet, iso kiitos heille siitä!



Tämä ei kuitenkaan tarkoita mitään arvotyhjiötä. Yritän esim. kasvattaa lapseni arvostamaan muita (ihmisiä, eläimiä ja muuta luontoa) ja ottamaan tekemisisään ja päätöksissään huomioon muutakin kuin itsensä. Tämänkaltaisia arvoja voin hyvin tuoda esille ilman uskontoa ja politiikkaakin.

Mutta esimerkiksi uskonnottomaksi kasvattaminen ei tarkoita, etteikö lapselle samalla tulisi välittäneeksi uskontoon liittyvää maailmankuvaa. Ei siis ole yhtään vähemmän uskontokasvatusta kasvattaa lastaan uskonnottomaksi humanistiksi kuin kristityksi tai hinduksi. Joka tapauksessa lapsi itse aikuisena valitsee uskontonsa, mutta se uskonnoton lapsi ei ole tässä mitenkään eri asemassa kuin uskonnollisessa yhteisössä kasvatettu lapsi.



Silti usein perustellaan juuri uskonnottomuuteen kasvattamista sillä, että halutaan antaa lapsen itse valita uskonsa aikuisena. Tämä peruste on minusta vain täysin käsittämätön. ymmärrän hyvin, että uskonnottomat vanhemmat haluavat kasvattaa lapsensa omaan uskonnottomiksi samalla tavalla kuin muslimi kasvattaa lapsistaan muslimeita ja kristitty kristittyjä, mutta tämän valinnan esittäminen jotenkin lapsen oikeuksiin perustuvana on älytön.



Minä ymmärrän hyvin, että lapseni tuskin tulevat aikuisena noudattamaan täysin samoja arvoja kuin itse noudatan, eikä se muuta minun rakkauttani heitä kohtaan mihinkään. Silti yritän opettaa heille hyväksikokemiani ja parhaina pitämiäni arvoja. Liittyivät ne sitten toisten ihmisten tai luonnon kohteluun, työhön ja toimeentuloon, uskoon tai muuhun.

Olethan itsekin tyytyväinen siihen, että kotonasi ei otettu kantaa uskonnollisiin asioihin. Ehkä lapsesi haluaa isona rasistiset arvot omaavaksi turkistarhaajaksi, joka kannattaa kivihiilivoimalan rakentamista Kolille ja vammaisten ja muuten tehottomien ihmisten likvidointia. Hän voi olla hyvin katkera, että hänelle on lapsena tuputettu toisenlaisia arvoja ja arvostaisi sitä, jos olisit kertonut, että jotkut ovat sitä mieltä, että luontoa pitäisi suojella ja jotkut sitä mieltä, että siitä pitäisi ottaa kaikki irti materiaalisen hyvinvoinnin lisäämiseksi, mutta kukaan ei tiedä varmasti, mikä on oikein.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita mitään arvotyhjiötä. Yritän esim. kasvattaa lapseni arvostamaan muita (ihmisiä, eläimiä ja muuta luontoa) ja ottamaan tekemisisään ja päätöksissään huomioon muutakin kuin itsensä. Tämänkaltaisia arvoja voin hyvin tuoda esille ilman uskontoa ja politiikkaakin.

Tämä peruste on minusta vain täysin käsittämätön. ymmärrän hyvin, että uskonnottomat vanhemmat haluavat kasvattaa lapsensa omaan uskonnottomiksi samalla tavalla kuin muslimi kasvattaa lapsistaan muslimeita ja kristitty kristittyjä, mutta tämän valinnan esittäminen jotenkin lapsen oikeuksiin perustuvana on älytön.

Minä olen kertonut lapselle että osa ihmisistä usko ja osa ei. Itse olen kallellaan ateismiin, mutta en ole lapselle sitä erikseen korostanut vaan sanonut etten tiedä ja ettei asia ole tässä elämänvaiheessa tärkeä minulle. Olen jopa kysynyt lapselta että haluaisiko hän lukea iltarukouksen niin kuin lapsen mummo nähtävästi tekee. Lapsi on seurakunnan kerhossa kuullut näistä jutuista, muttei halunnut sitä iltarukousta. Olen ihan varma että lapsellani on paremmat edellytykset valita aikuisena oma kantansa uskontoon kuin esim. jossain kiihkolahkossa kasvanut, jotka usein tarvitsevat terapiaa päästäkseen yhteisöstään eroon ja elämänsyrjään kiinni.

Olen tosiaan tyytyväinen siihen että minulle ei tuputettu mitään uskontoa tai poliittista näkemystä ainoana oikeana. Muuta arvokasvatusta kyllä sain, esim. sitä muiden huomioon ottamista ja koen sen taas hyvänä asiana, ihan jo senkin takia että jos minulle olisi opetettu ihan päinvastaisia arvoja (esim. älä välitä muista, aja vain omaa etuasi) olisi elämäni erittäin suurella todennäköisyydellä paljon huonompaa, esim. ihmissuhteiden ylläpito olisi vaikeaa (sekä yksityiselämässä että töissä).

Mitä luonnonsuojeluun tulee, niin luonnon riistohyödynnys on oman oksan sahaamista, tämä planeetta ei ole mikään iso ja jos luontoa riistetään niin käy kuin Pääsiäissaaren asukkaille aikoinaan: kuolivat pois kun riistivät asuinympäristöään liikaa.

Ja mitä rasismiin tulee, niin en ole nähnyt yhtään hyvää/järkevää perustelua sille miksi joku ihmisryhmä olisi toista huonompi esim. ihonvärin perusteella. En opeta lapselle mitään millä ei ole jotain perusteita.

Olethan itsekin tyytyväinen siihen, että kotonasi ei otettu kantaa uskonnollisiin asioihin. Ehkä lapsesi haluaa isona rsistiset arvot omaavaksi turkistarhaajaksi, joka kannattaa kivihiilivoimalan rakentamista Kolille. Hän voi olla hyvin katkera, että hänelle on lapsena tuputettu toisenlaisia arvoja ja arvostaisi sitä, jos olisit kertonut, että jotkut ovat sitä mieltä, että luontoa pitäisi suojella ja jotkut sitä mieltä, että siitä pitäisi ottaa kaikki irti materiaalisen hyvinvoinnin lisäämiseksi, mutta kukaan ei tiedä varmasti, mikä on oikein.

Minä olen kertonut lapselle että osa ihmisistä usko ja osa ei. Itse olen kallellaan ateismiin, mutta en ole lapselle sitä erikseen korostanut vaan sanonut etten tiedä ja ettei asia ole tässä elämänvaiheessa tärkeä minulle. Olen ihan varma että lapsellani on paremmat edellytykset valita aikuisena oma kantansa uskontoon kuin esim. jossain kiihkolahkossa kasvanut, jotka usein tarvitsevat terapiaa päästäkseen yhteisöstään eroon ja elämänsyrjään kiinni.

tuomittavaa siinä kuin fyysinen, psyykkinen tai seksuaalinen pahoinpitelykin. Mutta harvapa niitä lapsiaan opettaa niin, että ei kerro, etteikö toisin uskovia olisi. Jos sinä vastaat lapsesi kysymykseen esimerkiksi Jumalasta, että et tiedä, että jotkut uskovat, mutta sinä et koe kysymystä tärkeäksi, niin miten se lapsen valinnanvapauden kannalta eroaa siitä, että minä vastaan lapselleni, että minä uskon, jotkut eivät usko ja kukaan ei voi varsinaisesti varmaksi tietää?

Ja itse en näe suurta eroa siinäkään, miten joku kiihkolahko ehkä opettaa ja miten fanaatikkoateisti opettaa, että Jumalaa ei ole, kaikki Jumalaan uskovat ovat mielisairaita, uskonnot pitäisi kieltää jne. Molemmilla keinoilla saa varmasti lapsen pään sekaisin, kun oikein yrittää.

Minä olen kertonut lapselle että osa ihmisistä usko ja osa ei. Itse olen kallellaan ateismiin, mutta en ole lapselle sitä erikseen korostanut vaan sanonut etten tiedä ja ettei asia ole tässä elämänvaiheessa tärkeä minulle. Olen jopa kysynyt lapselta että haluaisiko hän lukea iltarukouksen niin kuin lapsen mummo nähtävästi tekee. Lapsi on seurakunnan kerhossa kuullut näistä jutuista, muttei halunnut sitä iltarukousta. Olen ihan varma että lapsellani on paremmat edellytykset valita aikuisena oma kantansa uskontoon kuin esim. jossain kiihkolahkossa kasvanut, jotka usein tarvitsevat terapiaa päästäkseen yhteisöstään eroon ja elämänsyrjään kiinni.

Jotain maailmankuvaa jokainen tuputtaa lapsilleen. Tavalla tai toisella. Ja myös niitä uskontoon liittyviä arvojaan. Mutta mikä tekee juuri niistä uskonnollisista arvoista mielestäsi eri asian? Ja ajatteletko todella, että et opeta lapsellesi uskonnollista arvomaailmaa kasvattaessasi häntä uskonnottomuuteen? Miten mielestäsi ateismi ja teismi eroavat niin lähtökohtaisesti, että ateismiin kasvattaminen ei olisi kannanotto teistiseen maailmankuvaan siinä missä teismiinkin kasvattaminen?

Minusta tämä on eri asia

Olen tosiaan tyytyväinen siihen että minulle ei tuputettu mitään uskontoa tai poliittista näkemystä ainoana oikeana. Muuta arvokasvatusta kyllä sain, esim. sitä muiden huomioon ottamista ja koen sen taas hyvänä asiana, ihan jo senkin takia että jos minulle olisi opetettu ihan päinvastaisia arvoja (esim. älä välitä muista, aja vain omaa etuasi) olisi elämäni erittäin suurella todennäköisyydellä paljon huonompaa, esim. ihmissuhteiden ylläpito olisi vaikeaa (sekä yksityiselämässä että töissä).

Mitä luonnonsuojeluun tulee, niin luonnon riistohyödynnys on oman oksan sahaamista, tämä planeetta ei ole mikään iso ja jos luontoa riistetään niin käy kuin Pääsiäissaaren asukkaille aikoinaan: kuolivat pois kun riistivät asuinympäristöään liikaa.

Ja mitä rasismiin tulee, niin en ole nähnyt yhtään hyvää/järkevää perustelua sille miksi joku ihmisryhmä olisi toista huonompi esim. ihonvärin perusteella. En opeta lapselle mitään millä ei ole jotain perusteita.

ei ateistinen. Jos lapsi kysyy, vastaan totuudenmukaisesti: kukaan ei tiedä, jotkut uskoo näin, toiset noin. Itse en muuten ole ateisti.

Uskonnollisista arvoista tekee mielestäni eri asian se, että niillä (ja tällä tarkoitan nyt sellaista Jumala/Allah/whatever on ainoa oikea, tee näin koska JumalaAllah/whatever niin sanoo tms) on huonot perusteet: mitään jumaluutta ei olla todettu todeksi tai olemattomaksi. En halua lähtökohtaisesti opettaa lapselle mitään millä ei ole kunnollisia, loogisia perusteita.

Jotain maailmankuvaa jokainen tuputtaa lapsilleen. Tavalla tai toisella. Ja myös niitä uskontoon liittyviä arvojaan. Mutta mikä tekee juuri niistä uskonnollisista arvoista mielestäsi eri asian? Ja ajatteletko todella, että et opeta lapsellesi uskonnollista arvomaailmaa kasvattaessasi häntä uskonnottomuuteen? Miten mielestäsi ateismi ja teismi eroavat niin lähtökohtaisesti, että ateismiin kasvattaminen ei olisi kannanotto teistiseen maailmankuvaan siinä missä teismiinkin kasvattaminen?

Samalla tavalla voisit sanoa, että jokainen tuputtaa lapsilleen poliittiseen puolueeseen liittyviä arvoja. Jos ei kuulu puolueeseen, kuuluu kuitenkin puolueeseen, koska ei kuulu puolueeseen.

Eivät uskonnot ole välttämättömyyksiä eikä uskonnottomuus ole uskonto. Lapselle voi opettaa hyvää elämää ilman että puhuu missään vaiheessa uskonnosta tai uskonnottomuudesta. (Toki uskonnoista ja elämänkatsomuksista on perusteltua kertoa, koska se on yleissivistävää tietoa, joka auttaa elämään tässä yhteiskunnassa.) Arvokasvatus ei siis vaadi sellaisia asioita kuin uskonto tai uskonnottomuus. Arvot ovat olemassa myös ilman uskontoja tai uskonnottomuutta.

Jotain maailmankuvaa jokainen tuputtaa lapsilleen. Tavalla tai toisella. Ja myös niitä uskontoon liittyviä arvojaan. Mutta mikä tekee juuri niistä uskonnollisista arvoista mielestäsi eri asian? Ja ajatteletko todella, että et opeta lapsellesi uskonnollista arvomaailmaa kasvattaessasi häntä uskonnottomuuteen? Miten mielestäsi ateismi ja teismi eroavat niin lähtökohtaisesti, että ateismiin kasvattaminen ei olisi kannanotto teistiseen maailmankuvaan siinä missä teismiinkin kasvattaminen?

Kantaaottamuuskin kun on kannanotto.

Ja edelleen, minusta ei ole mitään väärää siinä, että kasvattaa lapsensa uskonnottomuuteen, mutta minusta sitä on henkistä laiskuutta perustella sillä, että ei halua sitoa lapsensa käsiä asian suhteen, koska joka tapauksessa sitä lapselleen antaa jonkin mallin suhteessa uskontoon.

Kannattaa myös muistaa, että myös loogis-empiristinen maailmankuva on maailmankuva- ja siten arvovalinta. Missään ei ole todistettu, että se olisi ainoa oikea maailmankuva.

ei ateistinen. Jos lapsi kysyy, vastaan totuudenmukaisesti: kukaan ei tiedä, jotkut uskoo näin, toiset noin. Itse en muuten ole ateisti.

...

En halua lähtökohtaisesti opettaa lapselle mitään millä ei ole kunnollisia, loogisia perusteita.

Poliittiset arvot, kuten myös uskonnolliset, ovat niin keskeisiä asioita ihmiselämässä ja yhteiskunnassa, että jokainen niihin joutuu ottamaan kantaa ja toisaalta siirtää niitä omia arvojaan asiaan liittyen lapsilleen. Halusi tai ei.

Ihminen voi olla agnostikko tai ihminen voi olla ei-poliittinen, mutta harva on kumpaakaan aivan sisuskalujaan myöten ja joka tapauksessa nekin ovat kannanottoja uskon ja politiikan suhteen.

Samalla tavalla voisit sanoa, että jokainen tuputtaa lapsilleen poliittiseen puolueeseen liittyviä arvoja. Jos ei kuulu puolueeseen, kuuluu kuitenkin puolueeseen, koska ei kuulu puolueeseen.