Haastavien lasten vanhemmat?

rauhoittunut iän myötä. Eli ihan tavallisessa luokassa on. Tai sitten hän ei ole niiiin haastava ollutkaan...

hah hah haa!!!!1

vaikka vanhemmat haluaisivatkin; pitää olla lausunto.

Myötähäpeä on niin suuri puolestanne, että kannattaa vetäytyä vähin äänin.

Meillä on siis oikeus vaatia lähikouluun, jos niin haluamme, mutta mielelläni kuulisin onko ihmisillä positiivisia kokemuksia integroinnista.

ap

niin sitten varmaan pieni luokka voi olla parempi. Toisaalta ei ne erityisluokatkaan niin rauhallisia paikkoja aina ole...

Ja mikä sillä lapsella on?

että ei ne kokemukset hyviä ole integroinnista.

paras koulumuoto on lähikoulu useista eri syistä, mutta joskus se ei tietysti vaan onnistu.



Erityislapsen äitinä sanoisin myös että onhan tiedän opetettava se lapsenne reagoimaan stressiin jotenkin muuten. Nyt heti. Stressiä ei voi kokonaan välttää, mutta parempia keinoja sen purkamiseksi löytyy. Hankkikaa sellainen kädessä puristeltava stressilelu. Opetelkaa sanallistamaan tunteet. Tai piirtämään. Lisäksi stressiä pitää tietysti vähentää. Lähikoulussa sitä on, mutta sielläkin sitä voidaan vähentää ennakoimalla, strukturuimalla ja selvillä säännöillä.



Luulen kyllä että ap ei ole erityislapsen äiti itse. Kukaan erityislapsen äiti ei kuvittelisi, että noilla tiedoilla voi sanoa yhtään mitään sopivimmasta koulupaikasta.

Lapsen diagnooseja en julkisesti levittele. Oireena lähinnä tuo haastava käytös.

ap

niitä joilla voi näyttää että nyt vihastuttaa, eikä tarvi lydä.

Toimintaterapeutin johdolla ollaan asiaa harjoiteltu jo vuosia, joten en usko sen yht äkkiä vain häviävän kun niin käskemme.

ap

normaaliin kouluun? Mitkä ovat normaalien lasten oikeudet ja heidän vanhempiensa oikeudet vaatia?

Poikani ekalla luokalla oli 28 oppilasta ja nyt kolmannella luokalla oppilaita on jo 32. Luokassa on vain yksi opettaja, eikä kouluavustajaa ole. Opettajalla on hirmuinen homma luokan kanssa, eikä hänellä meinaa riittää aikaa yksittäisten lasten tukemiseen.



Ylempänä joku sanoi, että lapselle ei kannata laittaa ylimääräistä stressiä niskaan. Jos lapsesi ei meinaa pärjätä ryhmätilanteissa, voisi hänen kannaltaan olla parempi päästä pienryhmään, kuin yrittää selvitä liian isossa ryhmässä. Toisaalta poikasi voisi klaarata isossa ryhmässä, jos luokkaan saataisiin avustaja, jolta riittäisi aikaa lapsellesi.



Kysymykseesi on vaikea vastata, sillä "paras koulumuoto" voi tässäkin tapauksessa olla melkein mitä vain. Paljon riippuu opettajasta, koulusta, avustajista, lapsen kavereista ja melkeinpä kuun asennosta ja tuulen suunnastakin. Varmista, että olipa valintanne mikä hyvänsä, voi lapsi tarvittaessa vaihtaa ryhmää tai luokkaa!

Niin ja varmistakaa myös lapsen iltapäivät. Minun työpaikallani on iltapäivähoidossa olevia lapsia ja ryhmään on laitettu turhan monta pienryhmäopetuksessa olevaa lasta. Heillä on selvästi vaikeuksia pärjätä (pitkiä) iltapäiviä isossa ryhmässä, jossa vaaditaan omatoimisuutta ja selviämistä ryhmätilanteissa. Vanhemmat eivät halua lapsilleen pienempää iltapäiväryhmää ja lapsihan siinä kärsii. Teemme toki kaikkemme lapsen tukemiseksi, mutta jos lapsi ei pärjää koulussa 3-4 tuntia isossa ryhmässä, miten hänen voi olettaa pärjäävän iltapäivällä sellaisessa.



Jotkut tukea tarvitsevat lapset pärjäävät ryhmässämme, mutta eniten kärsivät sellaiset, jotka suuttuvat, lyövät ja huutavat herkästi. Heidän on vaikea löytää kavereita tai osallistua toimintaan ja sitä on surullista katsoa.

saa hetkeksi ja sitten taas sama homma edessä.

Meillä aresti, eikä uhkaukset auta.

Ainoa on palkitseminen, joka tuottaa tulosta.

Tervetuloa vaan kokeilemaan mitä on kasvatus tulisen, karkailevan lapsen kanssa.

Tiedän mistä puhun, koska perheessä kehitysvammainen lapsi, jonka saa kuriin paljon helpommalla.