Millaiseen Jumalaan uskotte? Vai uskotteko Jumalaan?
Kiinnostaisi kuulla uskostanne. Millainen on Jumala, johon uskotte? Onko hän rakastava, armahtava ja lempeä? Vai julma ja rankaiseva? Vai molempia? Vastaako Jumalanne ev.lut.kirkon käsitystä vai uskotteko kenties aivan erilaiseen Jumalaan? Millaiseen? Entä miten Jumalanne käsityksienne mukaan suhtautuu ihmisiin, jotka eivät usko Häneen?
Jos ette usko Jumalaan, miksi ette usko?
Kommentit (33)
Jumala on ns. korkeampi voima, hyvän ja elämän voima. Uskon, että elämään vaikuttaa jokin korkempi voima, mikä on aikaansaanut useita uskontoja, suurimpina mm. kristinuskon ja islamin.
Mutta minulla ei ole oikeasti hajuakaan mitäs on kysymys. MInulla on ollut uskon kokemuksia, uskonnolisia kokemuksia, hengellisiä kokemuksia.Ne ovat vakuuttaneet minut jostain jota nimitän Jumalaksi. Kulttuuritraditio on liittänyt minut kristilliseen kirkkoon, johon kulun edelleen ja jonka riitejäkin harjoitan, koska ne luovat yhteyden kokemuksen Jumalaani. Se ei tarkoita, että pitäisin kristillistä uskoa ainoana oikeana. Siten ns. uskoavaisten silmissä en varmmaankaan ole uskovainen, mikä omasta näkökulmastani on aika hassua.
Jeesus oli Jumalan poika, sekin on helppo sanoa ja uskoa. Mutta mitä se tarkoittaa? tai se että Hän kuoli syntiemme tähden? Ei mitään hajua!
Persoonalliseen pahaan uskon myös. Se on jopa helpompaa kuin Jumalaan uskominen. Ei paljon tarvitse katsoa ympärilleen maailmassa.
On vain yksi tosi Jumala Ja Hän tietää ketkä palvovat häntä ja ketkä niitä lukuisia epäjumalia.
Kuka pystyy väittämään toisen Jumalaa epäjumalaksi? Mistä tällainen tieto tulee? Miksi oma usko on oikeampi kuin toisen?
Olen luterilainen uudestisyntynyt kristitty.
Joka ei erottele ketään uskonnon mukaan tai vaadi mitään älyttömien sääntöjen noudattamista. Mahdollisesti on olemassa myös jälleensyntymä.
Uskon Raamatun Jumalaan Olen luterilainen uudestisyntynyt kristitty.
Raamatun Jumala on myös hyvin julma - etenkin Vanhassa Testamentissa mutta myös Uudessa Testamentissa. Miten suhtaudut Jumalan julmuuteen?
Uskon jumaluuteen. Kuulun kirkkoon kulttuurisista syistä, mutta en niele raamatun patriarkaalista kolmiyhteyttä. Isä, poika ja pyhä henki, missä ovat naiset, tyttäret, äidit? Naisena kristinuskon syvin olemus ei anna minulle mitään. Toki jotkin seikat kuulostavat hyviltä, mutta kokonaisuus ei ole uskottava, eikä koskettava.
En ymmärrä miksi kristinusko olisi se ainoa oikea, onhan uskontoja ollut niin kauan kuin ihmisiäkin, ja Jeesus eli vasta pari tuhatta vuotta sitten.
Uskon elämän tasapainoon ja vastakohtiin. Uskon myös sattumaan. Mikään ei loukkaisi minua enemmän, jos ajatellaan että lapseni kuoli tapaturmaisesti, ja joku tulisi minulle selittämään, että tapahtumalla oli joku hieno tarkoitus, että se oli Jumalan tahto. Minun Jumalani ei orkestroi pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta.
Kuolemanjälkeisistä tapahtumista kukaan ei ole tullut kertomaan mitään, joten se on mysteeri, jota on turha pohtia. Uskon, että kuolleiden energiat vaikuttavat maan päällä, hyvät hyvällä ja pahat pahalla tavalla. Hyvyydellä ja rakkaudella on suurin merkitys.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että pikkulapsille uskonnosta ei pitäisi puhua mitään, koska lapset eivät pysty käsittelemään niitä asioita. Missään nimessä en opeta lapsilleni, että jossain pilven reunalla istuu joku Jeesus, jolta voi rukoilemalla pyytää asioita. Tuollaiset asiat ovat lapsille vain ja ainoastaan aivopesua. Näitä asioita jokainen pohtii silloin, kun ne kohdalle tulevat, ja käsityskyky ja ikä riittää.
Uskon jumaluuteen. Kuulun kirkkoon kulttuurisista syistä, mutta en niele raamatun patriarkaalista kolmiyhteyttä. Isä, poika ja pyhä henki, missä ovat naiset, tyttäret, äidit? Naisena kristinuskon syvin olemus ei anna minulle mitään. Toki jotkin seikat kuulostavat hyviltä, mutta kokonaisuus ei ole uskottava, eikä koskettava.
En ymmärrä miksi kristinusko olisi se ainoa oikea, onhan uskontoja ollut niin kauan kuin ihmisiäkin, ja Jeesus eli vasta pari tuhatta vuotta sitten.
Uskon elämän tasapainoon ja vastakohtiin. Uskon myös sattumaan. Mikään ei loukkaisi minua enemmän, jos ajatellaan että lapseni kuoli tapaturmaisesti, ja joku tulisi minulle selittämään, että tapahtumalla oli joku hieno tarkoitus, että se oli Jumalan tahto. Minun Jumalani ei orkestroi pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta.
Kuolemanjälkeisistä tapahtumista kukaan ei ole tullut kertomaan mitään, joten se on mysteeri, jota on turha pohtia. Uskon, että kuolleiden energiat vaikuttavat maan päällä, hyvät hyvällä ja pahat pahalla tavalla. Hyvyydellä ja rakkaudella on suurin merkitys.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että pikkulapsille uskonnosta ei pitäisi puhua mitään, koska lapset eivät pysty käsittelemään niitä asioita. Missään nimessä en opeta lapsilleni, että jossain pilven reunalla istuu joku Jeesus, jolta voi rukoilemalla pyytää asioita. Tuollaiset asiat ovat lapsille vain ja ainoastaan aivopesua. Näitä asioita jokainen pohtii silloin, kun ne kohdalle tulevat, ja käsityskyky ja ikä riittää.
Hän hymyilee ystävällisesti ja vilkuttaa ohi liitäville lentokoneille.
Aina kun matkustan lentokoneella vilkutan takasin sillä tiedän pian pääseväni Herran tykö taivaisten valtakuntiin!
Mutta uskon myös, että jos se jumaluus meitä jotenkin tuomitsee, niin väliä on teoilla, ei uskonnolla. Eiväthän ihmisetkään oikeudessa vapauta murhamiestä siksi että tämä kuuluu johonki tiettyyn uskontoon, kyllä se vastuu niistä teoista on kannettava ihan itse.
en usko jumalaan ja olen kirkosta eronnut.
Ehdottomasti yksi elämäni parhaista päätöksistä ja näin jälkikäteen ajatellen yksi elämäni parhaista hetkistä.
Miksikö en usko jumalaan. Vaikea sanoa, maailmassa on niin paljon muutakin jonkan perään en jaksa vouhottaa.
ovatko lapsenne uskonnonopetuksessa vai ET-opetuksessa? Millä perusteella?
ovatko lapsenne uskonnonopetuksessa vai ET-opetuksessa? Millä perusteella?
ET-opetuksessa ovat. Oppiaine on aivan loistava! Tutustukaapa opetussuunnitelmiin ja oppikirjoihin ja verratkaa niitä uskonnon vastaaviin!
nykyaikaisiin uskontoihin! Ihmisillä on paljon annettavaa toisilleen, kun he oikeasti puhuvat ajatuksistaan ja kokemuksistaan. Toisilta myös saa paljon, kun uskaltaa kuunnella myös eri tavoin ajattelevia ihmisiä. Uskonnoista ja uskonkysymyksistä on voitava keskustella avoimesti.