Miksi pitää ensisijaisesti aina säästää?

että on säästäväinen ja aina jemmassa rahaa. Täytyy sanoa, että mä pistäisin aika surutta menemään koko summan, sillä tässä on kituutettu vuosikaudet niin pienillä tuloilla, että jos kerrankin vois lähteä matkalle, sisustaa jne... Niin ei kirvelis. Sit taas jatkuis se säästäminen näistä vähistä.

Jos tuhlaa koko elämän, ei ole mitään mitä jättää lapsille. Omat vanhemmat heiluttivat iloisesti ovelta kun lähdin maailmalle ja ei ole mitään apuja tullut! En ole katkera, mutta omat lapset saavat muutakin kuin lämmintä kättä kotoa lähtiessään. Paiskin töitä heidän eteensä, ei tarkoita kuitenkaan sitä etten opettaisi heille rahankäyttöä.

vanhempien "kuuluu" jättää, on antaa lapsilleen mahdollisuus kouluttautua ja hankkia itselleen sellaisen ammatin, minkä avulla voi ITSE elättää itsensä ja perheensä.

Jos tuhlaa koko elämän, ei ole mitään mitä jättää lapsille. Omat vanhemmat heiluttivat iloisesti ovelta kun lähdin maailmalle ja ei ole mitään apuja tullut! En ole katkera, mutta omat lapset saavat muutakin kuin lämmintä kättä kotoa lähtiessään. Paiskin töitä heidän eteensä, ei tarkoita kuitenkaan sitä etten opettaisi heille rahankäyttöä.

Jos on tiukkaa, sen 3500 voi käyttää tiukuuden helpottamiseen pitemmäksi aikaa tai sitten hummata kerralla vaikka luksusmatkaan.



Itse en ymmärrä, että raha pannaan haisemaan, jos elämä on kädestä suuhun muuten. Voihan sitä perustella sillä, että kerrankin on mahdollista saada elämuyksiä yms. Sen ymmärrän, että tehdään joku (järkevä) hankinta, jota on pitkään haluttu, mutta ei ole voitu tehdä.

Jos rahalla saa itselleen ja perheelleen parempaa elämänlaatua NYT, niin miksi ei käyttäisi tilaisuutta hyväkseen? Idioottimaista säästää, säästää ja säästää jonkun pahan päivän varalle ja suoraan sanottuna en ymmärrä tuotakaan, että lapsille pitäisi antaa jotain heidän lähtiessä omilleen.

Jos tuhlaa koko elämän, ei ole mitään mitä jättää lapsille. Omat vanhemmat heiluttivat iloisesti ovelta kun lähdin maailmalle ja ei ole mitään apuja tullut! En ole katkera, mutta omat lapset saavat muutakin kuin lämmintä kättä kotoa lähtiessään. Paiskin töitä heidän eteensä, ei tarkoita kuitenkaan sitä etten opettaisi heille rahankäyttöä.

vanhuksista jotka ovat kituuttaneet päivästä päivään ja sitten kuoleman jälkeen on paljastunut että heillä olikin patjan alla tms pieni omaisuus. Harmittaa heidän puolestaan.

vanhuksista jotka ovat kituuttaneet päivästä päivään ja sitten kuoleman jälkeen on paljastunut että heillä olikin patjan alla tms pieni omaisuus. Harmittaa heidän puolestaan.

Osa tekee oikein taidetta säästämisestä ja kituuttamisesta ja ylpeilee tiliensa saldoilla, mutta MIKSI? Mihin sitä tarvitaan?

Jonkinasteisen pahanpäivän varan ymmärrän, muttakohtuullisella kuluttamisella ja erityisesti palveluiden käytöllä turvattaisiin työpaikkoja Suomeen.

Meillä nykyajan 30-40-vuotiailla tulee olemaan aika pieni eläke.

vanhuksista jotka ovat kituuttaneet päivästä päivään ja sitten kuoleman jälkeen on paljastunut että heillä olikin patjan alla tms pieni omaisuus. Harmittaa heidän puolestaan.

tosin viimeisinä vuosinaan joutui maksamaan kotipalvelusta, joten perinnöksi ei nyt kamalaa pottia jäänyt, mutta äitini sai sen hassattua parissa kuukaudessa kaikki taivaan tuuliin.. =0/ Että kannattiko? Tuskin mummo tuollaistakaan ajatteli tapahtuvan.

Äiti kinuaa multa myös rahaa kaiken aikaa, vaikka itse olen kotihoidontuella. Oletuksena siis on, että mulle taas ei oo perintöjä jäämässä...

T: 2

kannata olla rikas vanhus,köyhän hotokulut on pienet ja valtio tukee köyhää=)Rikas maksaa kaikesta ja paljon=)Itse yritän säästää matkoihin yms

että ylimääräisestä rahasta oli enemmän iloa jos sen pisti haisemaan oikein kunnolla, kuin että sen olisi jakanut pitkälle aikavälille taittamaan niukkuudelta tasaisesti sitä kaikkein pahinta kärkeä. Ymmärrän hyvin että joku muu valitsisi toisin, mutta minulle se oli silloin oikea tapa. Jatkuvaa pihistelyä ja rahattomuutta jaksoi paremmin, kun pystyi joskus katkaisemaan ikuisen kitkutuksen vaikka matkalla.

Nykyään kun en ole enää köyhä, en samalla tavalla koe enää tarvitsevani niitä yksittäisiä luksusjuttuja. Tavallinen arkikaan ei ole ainaisen niukkuuden värittämää, joten tarve paeta sitä ei ole yhtä suuri. Nykyään tylsästi maksaisin ylimääräisellä 3500 eurolla asuntolainaan ylimääräisen lyhennyksen.

Itse en ymmärrä, että raha pannaan haisemaan, jos elämä on kädestä suuhun muuten. Voihan sitä perustella sillä, että kerrankin on mahdollista saada elämuyksiä yms.

itse ainakin olen tyytyväinen että olen neljän vuoden aikana pistnyt aina osan palkasta säästöön.. ollaan tehty kaksi ulkomaanmatkaa kauemmas ja usein esim tallinnan/tukholman vkonloppuja. Lisäksi nyt äitiyspäivärahalla on jemma mistä sitten voi laittaa esim talolainanlyhennyksiin. Tosin alkaa ahdistaa heti kun säästötilillä on alle tonni rahaa :(

Itselläni ei nyt ainakaan tällä hetkellä mitään välttämätöntä tarvetta tuhlata 3500€ johonkin joten itse laitaisin sen säästöön sinne korkeakorkoiselle tilinne minne muuten säätän isompaa tuottavaa sijoitusta varten. Niitä tuottoja sitten mieluummin tuhlainen minkä tarvitsen.

Miksi? Toivottavasti nämä ei ole samoja ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että vanhempien ei kuulu antaa aikuisille lapsilleen rahaa tai esim. ostaa jotain isompia juttuja.



Omat vanhempani ovat sitä mieltä, että tukevat lapsiaan taloudellisesti nyt, kun ovat elossa, eivätkä säästä mitään perintöä. Ollaan sovittu niin, että käytetään vanhempien omaisuus sitten heidän hyväkseen, esim. ostamalla asunto palvelutalosta, kun eivät enää pärjää ihan yksinään. Myydään siis talot ja sen sellaiset. Minusta tämä on järkevä tapa toimia, koska toki vanhemmilla on oikeus nauttia myös itse oman työnsä hedelmistä vanhana.



Perintöä en erityisemmin halua, sen kanssa saattaa joutua vaikeuksiinkin perintöveron takia. Ja toivon, että vanhempani elävät vielä kauan, joten sitten kun he kuolevat, on meidän lastenkin elämä vakiintuneempaa, emmekä tarvitse heiltä enää rahallista tukea.

Isäni teki töitä niska limassa ja sai vuosien mittaan itselleen aika ison omaisuuden säästettyä. MUTTA: kukaan muu ei siitä nauttinut kuin hän! Perheemme eli okt:ssa hyvällä alueella, mutta lapset kulkivat lähes rääsyissä ja ruoka oli luokkaa hernekeitto. :( Äitini ei koskaan saanut rahaa mihinkään, itse osti pienestä sairaseläkkeestään jokaisen hammasharjansa ja hiuslakkansa. Maksoi kuitenkin tasan kulut.

Isäni kuoli yllättäen, kahden vuoden eläkkeellä olon jälkeen. Ei ollut ehtinyt elää "odotettua" elämäänsä oikeastaan yhtään, ihan hukkaan meni hänen elämän mittainen säästämisensä: lapset tuhlasivat rahansa pienessä ajassa ja äitini sairastui, joten iso osa rahoista meni sairaalakuluihin. Tämän nähdessäni päätin etten ala elämään tulevaisuudessa; elämä on tässä ja nyt!

Tiedän lähes identtisen tapauksen. Tosin perheen äiti ei ollut sairas vaan kävi töissä ja teki kaikki yövuorot yms. että saisivat mahdollisimman paljon rahaa säästöön (mies tahtoi). Pihekjä oltiin kuin mitkä. Kun mies kuoli aukesi vaimolle uusi elämä kun sai kerrankin ostaa itselleen jotain mieluisaa. Esim. kesäkukkia sai laittaa ulos ja oli aivan onnensa kukkuloilla. Rakasti siis miestään, mutta valitettavaa sanoa, että normaali elämä alkoi miehen kuoleman jälkeen. Miksi pitäisi olla sairaalloisen säästäväinen, pihi ihminen? Se on yhtä paha kuin liika tuhlaaminenkin.