Millaisia psyykkisiä oireita mun pitäis teeskennellä että pääsisin eläkkeelle?

Minä aion. En todellakaan aio olla 63 vuotiaaksi hoitoalalla hommaamassa kulumia selkään ja valvomassa yövuoroja ja siten kuluttamassa itseäni niin, että en jaksaisi nauttia eläkkeestä. Tarkoitus on hommata itseni eläkkeelle mielenterveysongelmista sitten kun ei työnteko enää kiinnosta. t. sh

...niin miten helevetin onneton luuseri sitä täytyy ollakaan, että ihan vapaaehtoisesti sen tien valitsee, vaikkei olekaan sairas. Mä en kanssa ymmärrä kuka oikeesti ees havittelee tollasta, loikoilet sitten vähällä rahalla kotona. Tai sit ap:llä on oikeesti vikaa päässä niin eikun sitten selittelemään esim. harhojansa lääkäriin.

jos kävisit esittämässä sairaanhoitajalle jotain muuta kuin olet? Mitä saisit siitä itsellesi? Eikö sinulla ole omanarvontuntoa, jonka avulla muuttaisit nykyistä elämääsi sellaiseksi kuin haluaisit sen olevan ilman, että feikkaat?

No voisin mä kuntoutustuella opiskella jotain kivaa. Ja sit taas heittäytyä tekemättömäksi. Eikä kyllä mun tuttujen, jotka on kuntoutustuella, ole tarttenut olla sairaalassa kuin ihan muutamia viikkoja. Sitten vaan avohoidon sairaanhoitajalle kerran viikossa teeskentelee jotain pelkoja ja itkee koko vastaanottoajan vaikka sipulin voimalla, niin eiköhän se vuoden sairasloma irtoa melko helposti.

"Entä jos vaihtaisit alaa jo nyt?"



En kai niin hullu ole, että muutaman vuoden tienestit menettäisin kun opiskelisin. Ja toisaalta työnsaantimahdollisuudet on tällä paikkakunnalla aika heikot keski-ikäiselle naiselle. Joten totta helvetissä pidän vakituisesta paikastani kiinni, missä en jää työttömäksi. On pitkät lomat ja ikälisät tienattu.



Eläkkeelle jään sitten kun tuntuu, että en enää jaksa.

siitä selvisin. Lääkkeiden myötä katosi turha syyllisyydentunne ja omatunto eikä mua enää kiinnosta se miten tässä yhteiskunnassa pitäisi hyvän tavan mukaan elää ja olla.

Mä elän tätä päivää vaan itselleni ja ajattelen ainoastaan itseäni.

Ei oo enää omaatuntoa, vaikken tosin ketään aio murhata tai tehdä pahaa jos ei ole syytä.

Siksi mua ei hävettäisi pätkääkään se että haluaisin jäädä eläkkeelle ja loisia koko loppuelämäni jonkun muun tienaamilla rahoilla.

Kannattaa syödä seroquelia ja hommata kelakorttiin koodi 112, niin ei mikään tunnu missään eikä omatunto vaivaa.

ettei mun lasten tartte hävetä sitä että äiti on huulluuden takia eläkkeellä. Sen verran vähän vielä syön lääkkeitä, että ainoa asia mikä haittais, olis se että mun lasten pitäis mun takiani hävetä. Mutta ei tartte, siinä vaiheessa kun saan eläkepäätöksen, lapset asuvat jo isällään.

jos niillä ei eläkettä saa niin millä sitten.

Paikallinen nuppitohtori ehdotti lääkekontrollia, mutta mun kiireiseen aikatauluun tohtorin ehdottama aika ei sopinut, enkä alkanut sille uutta aikaa soittelemaan.

Mutta laitanpa tohtorille sähköpostilla linkkejä mun av-aloituksiin, niin jos se vaikka toimittaisi suoraan sen A-B-C-lausunnon kelalle, jo mulla olis eläkepaperit heti kun äitiysloma toukokuussa loppuu.

Kiitos vinkistä.

kun lapset muuttavat isälleen. Saisin eläkkeensaajan asumistuen ja voisin asua yhtä isossa asunnossa kuin nämä muutkin hullut tässä meidän rapussa.

Sekaisin ovat kuin seinäkellot, ihme ettei ole mitään sattunut kun yksinään asuvat.

Mun työkaveri jäi eläkkeelle 48 vuotiaana. Yritti ensin selän takia, mutta ei päässyt. Tuli avioero, muka masentui ja sai heti vuoden saikun. Kävi pari kuukautta töissä ja masentui uudelleen ja oli unettomuutta yms. Sai lääkkeitä ja haki ne, mutta heitti ne roskiin, eikä syönyt tietenkään kun terve oli. Eläkkeelle pääsi sen toisen vuoden saikun jälkeen.

Terve nainen ja hyvin voi nyt eläkkeellä.

Töitä olis ollut vielä 15 vuotta, ja vanhan systeemin mukaan eläkettä kertyy parhaiten loppuvuosina. Varmaan riemusta kiljuu, kun eläke kilahtaa tilille. Sillä rahalla nyhväät parhaimmillaan 100 vuotiaaksi. Ja ap, ei sun tartte feikata masentunutta, sähän olet jo, et vaan vielä tarpeeksi eläkkeeseen.

Sitä pitää edeltää aika pitkä sairaalajakso ja pitkät tutkimukset, joissa huijarit ymmärtääkseni kyllä seulotaan esiin.

Ei yhteiskunta sulle kustanna eläkettä heppoisin perustein ilman, että ensin selvitetään ja kokeillaan kuntoutusta.

Puhumattakaan sitten siitä, miten surkea se sairaseläke on...

kun jäi hyväpalkkaisesta työpaikastaan eläkkeelle 48 vuotiaana. Ja sai avioerosta aikamoisen kasan rahaa. Elää ihan kivasti. Hyvällä paikalla kolmio, uusi auto ja hyvännäköisiä vaatteita.



Parempi toimeentulo hänellä on kuin minulla.

t. se 48 vuotiaan entinen työkaveri.

jos sinulla on noin mekanistinen suhtautuminen työhösi? Mitä sinä haluat työltäsi ja elämältäsi?

Entä miten voit olla varma, että hallitset jaksamattomuutesi eli itseäsi niin, että tuosta vain toivut energiseksi eläkeläiseksi, jos sitä ennen olet ollut pysyvästi työkyvytön jaksamattomuutesi suhteen?

"Entä jos vaihtaisit alaa jo nyt?" En kai niin hullu ole, että muutaman vuoden tienestit menettäisin kun opiskelisin. Ja toisaalta työnsaantimahdollisuudet on tällä paikkakunnalla aika heikot keski-ikäiselle naiselle. Joten totta helvetissä pidän vakituisesta paikastani kiinni, missä en jää työttömäksi. On pitkät lomat ja ikälisät tienattu. Eläkkeelle jään sitten kun tuntuu, että en enää jaksa.

Hyvännäköisiä vaatteita...?

Eläke oli kai ihan hyvä kun jäi hyväpalkkaisesta työpaikastaan eläkkeelle 48 vuotiaana. Ja sai avioerosta aikamoisen kasan rahaa. Elää ihan kivasti. Hyvällä paikalla kolmio, uusi auto ja hyvännäköisiä vaatteita. Parempi toimeentulo hänellä on kuin minulla. t. se 48 vuotiaan entinen työkaveri.

Kyllä elämä on mukavaa kun ei tartte mitään tehdä ja rahaa silti on.

Kerro, mitä haet, etsit ja toivot saavasi täältä? Mitä haluaisit, että sinulle sanottaisiin tai miten ajatuksiisi reagoitaisiin? Onko sinulla live-ihmissuhteita vai onko tämä ainoa foorumi, missä haet vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa?

Niin sitten mun ei tarttis ollenkaan muuttaa yksiöön kun lapset muuttavat isälleen. Saisin eläkkeensaajan asumistuen ja voisin asua yhtä isossa asunnossa kuin nämä muutkin hullut tässä meidän rapussa. Sekaisin ovat kuin seinäkellot, ihme ettei ole mitään sattunut kun yksinään asuvat.

tai viitseliäisyyttä, vaikka ei olisi rahasta pulaa.

Rahalla saa ja hevosella pääsee. Kyllä elämä on mukavaa kun ei tartte mitään tehdä ja rahaa silti on.

niin keskivertopalkan ansainneena eläke on bruttona jotain tonnin verran tai alle, miinus verot. Ei siinä paljon juhlita asuntolainojen je perheen elatuksen kanssa.

kylään ja on muuten juuri joutunut pois kuntoutustuelta kun parani perkele. Ja torstaina menen tapaamaan ihmisiä. Mä vaan kyselen vinkkejä että miten pääsisin eläkkeelle, eikä mun tarttis enää ikinä töitä tehdä eikä työkkärissä ravata.

Ja mun elämä on mukavaa, kun ei ole enää mitään sosiaalista pakkoa esittää hyvää äitiä kun olen myöntänyt itselleni olevani paska äiti ja sillä mennään sitten eteenpäin.

Helpottaa kummasti kun ei tartte mammakerhoissakaan yrittää pätemässä käydä.

Tai jos käyn, niin mä provoilen siellä sillä miten huono äiti mä olen.

lääkityksen vaihtamisesta?

Saatko muuta kuntoutusta kuin lääkehoitoa?

Mielestäni ei olennaisinta ole, että alkaisit elää "miten tässä yhteiskunnassa pitäisi hyvän tavan mukaan elää ja olla", vaan että löytäisit itsellesi jonkun suunnan, joka vie sinua ihmisenä eteenpäin, pois apatiasta ja lannistuneisuudesta -tai mikä olosi nyt onkaan.

Ei sairauseläke ole häpeä, mutta ei se ole myöskään mikään ihannetila.

Mun elämänarvot meni uusiksi kun sairastin psykoosin ja siitä selvisin. Lääkkeiden myötä katosi turha syyllisyydentunne ja omatunto eikä mua enää kiinnosta se miten tässä yhteiskunnassa pitäisi hyvän tavan mukaan elää ja olla. Mä elän tätä päivää vaan itselleni ja ajattelen ainoastaan itseäni. Ei oo enää omaatuntoa, vaikken tosin ketään aio murhata tai tehdä pahaa jos ei ole syytä. Siksi mua ei hävettäisi pätkääkään se että haluaisin jäädä eläkkeelle ja loisia koko loppuelämäni jonkun muun tienaamilla rahoilla. Kannattaa syödä seroquelia ja hommata kelakorttiin koodi 112, niin ei mikään tunnu missään eikä omatunto vaivaa.

Olen hyvä työssäni, mutta minulla on omakin elämä ja suunnitelmia sitä varten.

Hassu kuvitelma, että jos ei aio olla loppuun asti töissä niin ei ole hyvä hoitaja. Kuvitteletko hoitajan olevan joku empaattinen ja kutsumustyötä tekevä uhrautuja?

Kyllä kuule hoitaja on ihan tavallinen nainen ja ammattilainen, kenellä on muutakin elämää.

jos sinulla on noin mekanistinen suhtautuminen työhösi? Mitä sinä haluat työltäsi ja elämältäsi?

Entä miten voit olla varma, että hallitset jaksamattomuutesi eli itseäsi niin, että tuosta vain toivut energiseksi eläkeläiseksi, jos sitä ennen olet ollut pysyvästi työkyvytön jaksamattomuutesi suhteen?

"Entä jos vaihtaisit alaa jo nyt?" En kai niin hullu ole, että muutaman vuoden tienestit menettäisin kun opiskelisin. Ja toisaalta työnsaantimahdollisuudet on tällä paikkakunnalla aika heikot keski-ikäiselle naiselle. Joten totta helvetissä pidän vakituisesta paikastani kiinni, missä en jää työttömäksi. On pitkät lomat ja ikälisät tienattu. Eläkkeelle jään sitten kun tuntuu, että en enää jaksa.

hoitoalalta kun valittaa unettomuutta ja kummia tuntemuksia. Ei sitä kovin paljoa tarvitse selittää. Sillä hoitoalalla ei uskalleta pitää ihmisiä, joilla voi olla mielenterveysongelmia. Hiukan valittaa, että en ole varma, pystynkö enää lääkkeitä kunnolla jakamaan ja en ole enää varma työssäni.

Saikkua saa pitkästi ja aika äkkiä eläkepaperit. Näin tekee moni muukin tällä alalla.

Olen hyvä työssäni, mutta minulla on omakin elämä ja suunnitelmia sitä varten.

Hassu kuvitelma, että jos ei aio olla loppuun asti töissä niin ei ole hyvä hoitaja. Kuvitteletko hoitajan olevan joku empaattinen ja kutsumustyötä tekevä uhrautuja?

Kyllä kuule hoitaja on ihan tavallinen nainen ja ammattilainen, kenellä on muutakin elämää.

jos sinulla on noin mekanistinen suhtautuminen työhösi? Mitä sinä haluat työltäsi ja elämältäsi?

Entä miten voit olla varma, että hallitset jaksamattomuutesi eli itseäsi niin, että tuosta vain toivut energiseksi eläkeläiseksi, jos sitä ennen olet ollut pysyvästi työkyvytön jaksamattomuutesi suhteen?

"Entä jos vaihtaisit alaa jo nyt?" En kai niin hullu ole, että muutaman vuoden tienestit menettäisin kun opiskelisin. Ja toisaalta työnsaantimahdollisuudet on tällä paikkakunnalla aika heikot keski-ikäiselle naiselle. Joten totta helvetissä pidän vakituisesta paikastani kiinni, missä en jää työttömäksi. On pitkät lomat ja ikälisät tienattu. Eläkkeelle jään sitten kun tuntuu, että en enää jaksa.